Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Shelttilapaset

Shelttilammaslapaset, kuva: Senja Matilainen

Kehräsin ystävälleni Senjalle shetlanninlammaskoira-lammaslankaa juhannuksena. Langassa on puolet koiraa ja puolet lammasta. Sheltin karva on peräisin Senjan omasta Frodo-koirasta. Senjan äiti neuloi Senjalle langasta lapaset. Näyttävät todella houkuttelevilta, jopa näin helteen keskellä :).

Musta lammas

Musta lammas etualalla, kuva: Nina Kivilahti-Mäkinen

Ystäväni Nina antoi minulle kahden lampaansa kerityt villat. Toinen villaerä oli hienon tummanruskeaa, jossa karvanpäät olivat oranssinruskeita. Lammas on väriltään kuitenkin musta, kertoi Nina, vaikka veikkasin jotain eksoottisempaa :).

Karstasin raakavillan karstamyllyllä. Osa villasta oli sen verran roskaista, että jätin sen käyttämättä. Karstaus teki lampaanvillasta huomattavasti helpomman työstää kehrätessä (vrt. aikaisempi lampaanvilla, jonka kehräsin karstaamatta). Villassa oli vielä roskia, mutta kehräys oli helppoa lampaanvillan joustavien ominaisuuksien ansiosta. Kehräsin erän kaksisäikeistä lankaa.

Langat likoamassa

Pesin langan astianpesuaineella ja siitä lähtikin paljon rasvaa. Huuhtelin kylmällä vedellä ja tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä roskispönttöä vasten. Kuivatin vyyhdit auringossa. Lankaa syntyi 350 grammaa, mutta raakavillaa on vielä jäljellä.

Kuivumassa lammasta ja koiraa

Valmis 100 % mustan lampaan villalanka ei poikkea niin voimakkaasti pesemättömästä langasta kuin valkoinen. Se on kauniin suklaanruskeaa ja soveltuu mainiosti esimerkiksi sukkalangaksi. Vein Ninalle kiitokseksi toisen vyyhdin ja siitä kuulemma valmistuukin juuri villasukat.

Pesty mustan lampaan villalanka

Portugalinvesikoira: Nappi

Nappi, kuva: Heli Vaija

Raakakuitu

Ystäväni Heli lähetti minulle nuoren portugalinvesikoiranarttunsa Napin leikattua karvaa. Raakavillaa oli n. 400 grammaa. Se oli lyhyttä (1-3 cm), puhdasta, pehmeää ja kikkaraa. En lyhyyden vuoksi edes yrittänyt karstata villaa vaan ryhdyin kehräämään Blissillä.

Koska kuitu oli lyhyttä, kehräsin sen harmaaseen lampaanvillahahtuvaan. Tästä huolimatta kehrääminen oli todella hidasta ja haastavaa. Oli vaikea saada lyhyt karva pysymään kierteellä, vaikka se tuntuikin huovuttuvalta. Yritin valikoida pisimpiä kuituja ja tein valmista, kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa vain 240 grammaa. Jätin langan pesemättä, koska kuitu oli niin puhdasta.

Lampaanhahtuva ja koirankarva

Valmis lanka portugalinvesikoirasta (n. 70 %) ja lampaasta (n. 30 %) on paksua, möykkyistä ja yllättävän pehmeää leikatuksi karvaksi. Väri on hieno. Tämä lanka soveltuu tehostelangaksi vaikka kaulahuiviin.

Portugalinvesikoira-lammaslanka

Vesikoirarotujen karva näyttää olevan hyvin haasteellista. Aiemmin hikoilin espanjanvesikoiran kanssa ja nyt portugalilainen vastine pisti taitoni koetukselle. Ilmeisesti karvanlaatu, kiharuus ja lyhyys ovat vaikea yhdistelmä, vaikka kuitu tuntuu käteen muokkautuvalta. Jos joskus saan jostain oikein pitkää (>5 cm) vesikoiran karvaa - liekö sellaista olemassakaan -  yritän vielä uudelleen :).

Shelttiä ja lammasta

Frodo, kuva: Senja Matilainen

Ystäväni Senja on kerännyt harjattua karvaa shetlanninlammaskoira Frodostaan. Hänellä toimitti Frodon karvan ohella minulle jätesäkillisen lampaan raakavillaa. Senja tilasi minulta langan, jossa on puolet shelttiä ja puolet lammasta sekä tämän lisäksi 100 % lampaanvillalankaa.

Otin karvat juhannuksenviettoon mukaan mökillemme Etelä-Karjalaan. Unohdin karstamyllyn kotiin reilun 200 kilometrin päähän ja hetken mietin juhannuspäivänä, mistä ihmeestä rakennan karstan, kun kaikki rautakaupatkin ovat kiinni. Päätin kokeilla lampaanvillan kehräämistä karstaamatta. Shelttikarva ei karstaa tarvinnutkaan, mutta lammas näytti aika haasteelliselta.

Kehräystä laiturilla

Pestyt langat kuivumassa

Lampaanvillan kehräys onnistui yllättävän hyvin ilman karstausta. Villa oli hyvin roskaista ja aika likaista, mutta kehräsin sitä ulkokuistilla ja laiturilla. Suurin osa roskista irtosi kehräyksen ja kertauksen aikana, mutta roskat hidastivat työskentelyä huomattavasti.

Kehräsin nyt ensimmäistä kertaa lampaan raakavillaa ja yllätyin kuinka rasvaista se oli. Lampaanvillaa oli kuitenkin helppo kehrätä sen jouston ansiosta. Ensimmäisen lammaslankaerän jouduin kertaamaan kahteen kertaan, sillä huomasin, ettei lammas tarvinnut yhtä voimakasta kertausta kuin koira, toisin sanoen langasta tuli ensin ylikerrattua. Sain langan tasapainotettua ajamalla sen kerran rukilla läpi kehräyssuuntaan.

Sheltti-lammaslankaa (50%/50%) syntyi 90 grammaa ja 100 % lampaanvillalankaa reilu 500 grammaa. Pesin langat astianpesuaineella rasvan poistamiseksi ja huuhtelin kylmällä kolmeen kertaan. Lanka muuttui täysin, kun rasva lähti pois! Väri vaaleni ja kuiva lanka keveni huomattavasti. Valmis lanka painoi n. 50 grammaa vähemmän eli painosta lähti pois lähemmäs 10 prosenttia!

Valmis shelttilammas- ja lammaslanka näyttävät ja tuntuvat aika samanlaisilta - vain sheltin tummempi väri erottaa vyyhdit toisistaan. Tässä on mitä mainioin sukkalanka ja Senjan mukaan langat menevätkin lahjoiksi sukkien neulojille.

Lampaanvillalanka

Sheltti-lammaslanka

Pomeranian: Emppu

Emppu Ranskassa, kuva: Riikka Pennanen

Karva karstamyllyssä

Säiettä rukin rullalla

Kehräsin tilauksesta jo edesmenneen Emppu-pomeraniannartun harjatun karvaerän. Omistajan mukaan Emppu oli pirteä ja touhukas, hyvin ihmisystävällinen narttu, joka eli 14-vuotiaaksi. Sen suurinta huvia olivat pallot ja syksyisin se usein iltalenkillä hivuttautui naapurin aidan ali omenavarkaisiin ja leikki sitten omenalla loppulenkin ajan, kertoo omistaja.

Pomeranianin karva oli ohutta ja hienoa. Kehräsin sen karstaamatta. Kehrääminen oli helppoa, sillä karva oli tarpeeksi pitkää ja muutenkin muokkautuvaa. Kehräsin karvasta kaksisäikeiseksi kerratun langan Blissillä. Valmista 100 % pomerianianlankaa syntyi 465 grammaa. Jätin langan pesemättä tilaajan toiveesta. Tästä langasta syntyisi ihana kaulaliina, keeppi tai pieni paitakin. Kiva rotu!

Pesemätön pomeranianlanka