Kehräys jatkuu, blogi hiljenee

 Viimeisten vuosien aikana kehräykseni ovat jääneet vähemmälle ja blogi päivittämättä. Kehrään kuitenkin yhä tilauksesta esim. 100 % koirankarvalankaa. Kysy lisää: mari.varonen(@)gmail.com. 

Afgaaninvinttikoira Herman

Kuva: Hede Ravantti

Aika ajoin saan kehrättäväkseni lankaa, johon liittyy koskettava tarina. Olen kehrännyt mm. edesmenneiden koirien karvasta lankaa muistoksi omistajille. Vaikka usein näihin tapauksiin liittyy surua ja kyyneleitä, tuntuu hyvälle toteuttaa omistajien toive ja konkretisoida muisto lemmikistä langan muodossa. Nuoren afgaaninvinttikoira Hermanin traaginen kohtalo ei jätä kylmäksi sekään.

Herman (Ingenue Axial Rotatio s. 19.9.16) on 2-vuotias nuorukainen, jolla todettiin nivelrikkoa aiheuttava kasvuhäiriö eturaajoissa, kertoo Hermanin omistaja Hede. Eturaajojen värttinäluut tulevat ranteisiin väärässä kulmassa, aiheuttaen eturanteiden rikkoa. Hermanin diagnoosi ja ennuste eivät ole hyvät, huomioiden koiran koon ja nivelrikon sijainnin. Heden mukaan "Hermanin turkki trimmattiin, jottei pojan tarvitse kestää pitkiä föönejä, sillä ne olivat hänelle selkeästi vaikeita sietää. Hermanin turkki saa lämmittää meitä uudessa muodossa joka tuo lohtua. Suru tilanteesta on suunnaton mutta teemme kaikkemme jotta Herman saa hienon elämän, niin kauan kun sitä on hyvä laatuisena jäljellä! Herman on hieno sisältä ulos ja olemme onnekkaita hetkistä kanssaan!"

Hermanin upea, vaalea turkki toimitettiin minulle siis leikattuna. Kuitua oli runsaasti, mutta mukana oli monen pituista karvaa. Erottelin liian lyhyen kuidun ja kehräsin pidemmän. 

Afgaanin karvalle tyypillisesti kuitui huopui nopeasti käsissäni kehrätessä, mikä teki työskentelystä haastavahkoa.  Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat pönttöuunin kyljessä.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi vajaat 300 grammaa. Se on kaunista ja pehmeähköä leikkuukuidusta huolimatta. Voimia Hermanin omaisille!

Bordercolliet Kisma & Narra

Kisma ja Narra, kuva: Katja Sulkala

Sain kehrättäväkseni Katjan bordercollieiden harjattua karvaa. Katjan sisko Maarit (kennel Dash'ing) on innokas neulomaan ja hän kehräytti omien shetlanninlammaskoiriensa karvoja langaksi minulla pari vuotta sitten: Dash'ing-lanka. Katja innostui tästä ja alkoi myös keräämään bordercollieidensa karvaa talteen.

Katja kertoo, että hänen koiransa Kisma ja Narra ovat aktiivisia harrastuskoiria. Katja (koirakoulu Kisma) kouluttaa työkseen eri koiraharrastuslajeja sekä hypokoiria diabeetikoiden tueksi. Kisman ja Narran harrastuksiin kuuluu mm. toko, rally-toko, palveluskoiralajit, Nose Work sekä koiranäyttelyt. Vapaa-aikanaan kaksikko rentoutuu metsälenkein ja kotona löhöillen.

Kaivoin joululomalla pitkästä aikaa rukkini esille ja kehräsin tämän bordercollielangan. Kuitu oli bordercollielle tyypillisesti ohutta ja ylellistä, helpohkoa kehrätä. En karstannut kuitua vaan kehräsin sen suoraan Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Pesin lankavyyhdit astianpesuaineella ja kuivattelin pönttöuunin kupeessa. 

Valmista 100 % bordercollielankaa syntyi vajaat 500 grammaa. Ihanan lämmin, kevyt ja pehmeä lanka. Maarit neuloi Katjalle langasta muhkean hartiahuivin tästä KismaNarra-langasta - näyttääpä lämpimältä <3.

Kuva: Katja Sulkala

Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Lapinporokoira Uhku

Uhku, kuva: Heidi Förell

Uhku, kuva: Heidi Förell

Kehräsin toukokuussa 3-vuotiaan lapinporokoirauros Uhkun harjatusta karvasta lankaa.  Omistajansa Heidin mukaan "Uhku on lupsakka, vaivaton ja huomaamaton kotikoira, joka omaa todella ison työmoottorin. Tämä nirso kainalorapsuja ja lunta rakastava, koiruli on hurmannut monia käytöksellään ja ulkonäöllään myös sellaisia, jotka eivät koirista välitä. Uhkun kanssa harrastetaan paimennusta, jotta tuota työkoiran intoa saataisiin vähän purettua. Tämän lisäksi lenkkeillään paljon luonnossa ja puretaan energiaa uusia temppuja opettelemalla. Jos aktivointi on jäänyt vähemmälle Uhku kyllä keksii itselleen tekemistä lelujensa kanssa tai varastaa sukan ja juoksee ympäri taloa sukka suussa. Normaalisti Uhkun löytää kotona sohvapöydän alta nukkumasta tai työnjohtajana vieressä seuraamassa mitä tehdään."

Lapinporokoiran harjattu pohjavilla on laadukasta ja mukavaa kehrättävää. Toukokuussa säät suosivat ja kehräsin Uhku-langan ulkona omien koirieni seurassa. Kehräyskuvassa näkyy 15-vuotias Elsa-koirani, jolle kulunut kesä jäi viimeiseksi, sillä Elsan pitkä elämä päättyi elokuussa.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi, pesin astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat ulkona ja tuloksena syntyi n. 300 grammaa lämmintä, pehmeää ja ylellistä 100 % lapinporokoiralankaa. Tästä langasta voi valmistaa luksusneuleita, esim. kaulahuivin.

Siperiankissat Eddie & Vili

Siperiankissat Eddie & Vili, kuva: Jouko Lukkarinen

Keväällä sain kehrättäväkseni eksoottisempaa kuitua: siperiankissojen karvaa. Toivomuksena oli lapasten neulomiseen soveltuva lanka. Kuitu oli kahdesta siperiankissauroksesta, Eddiestä ja Vilistä harjattua karvaa. Kissojen omistaja Jouko kertoo, että he etsivät perheeseensä mahdollisimman vähän allergisoivaa kissarotua ja löysivät venäläisen siperiankissan, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Perheeseen muutti ensin Eddie (Aq-Bars Eddie of Lukkarinen) ja vähän myöhemmin tälle kaveriksi Vili (Aq-Bars Fortyeight of Lukkarinen). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että nuorempi Vili on eno vanhemmalle Eddielle.

Eddie, kuva: J. Lukkarinen

Vili, kuva: J. Lukkarinen

Jouko kertoo kissoistaan seuraavaa: "Kun Eddie on luonteeltaan sosiaalinen ja rauhallisen tutkaileva 'aristokraatti', Vili taasen on utelias mutta pelokas kaiken tutkija. Eddie on ottanut vaimoni omakseen. Vaikka se on 7-vuotias kolli, tulee se joka ilta leipomaan tassuilla syliin. Mutta toisaalta tietää, että hän on 'kuningas' talossa. Eddie myös nukkuu kesäisin/ lämpinä aikoina selällään. Varmaan pitkä karva ei silloin lämmitä liikaa. Vili taasen oli nuorena täysi rämäpää. Vauhtia oli enemmän kuin älyä. Mutta sitten 1,5-vuotiaana kevättalvella Vili oli ulkotarhassamme, ja samaan aikaan kaikki katolla olleet lumet rysähtivät ryminällä alas tarhan kattoa pitkin. Vili säntäsi kodinhoitohuoneen kaappien alle pitkäksi aikaa ennen kuin uskalsi tulla sieltä pois. Tämän jälkeen Vili on ollut erityisen herkkä kaikille normaalista poikkeavalle: äänille, valoille yms. Kissat käyvät pihalla 1-3 kertaa päivässä valjaissa. Aluksi niitä piti siihen totuttaa, mutta nyt jopa hiirien /päästäisten /myyrien pyydystäminen onnistuu valjaissa ja Flexissä."

Kissan karva on haastava kehrättävä. Kuitu huopaantuu helposti ja nopeasti, viimeistään kehrääjän käsissä kehruutilanteessa. Lisäksi kissankarvasta puuttuu samanlainen joustavuus, mikä koirankarvasta löytyy ja näin ollen kuitu katkeaa kehrätessä hyvin helposti. Siperiankissan karva ei tehnyt poikkeusta ja kehräys vaati pitkää pinnaa, vaikka karva sinällään oli tarpeeksi pitkää. 

Kehräsin kissankarvan mukaan hieman lampaanhahtuvaa sitomaan kuitua kierteelle. Jouduin kehräämään voimakkaan kierteen lankaan ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhteluvedessä oli tilkka etikkaa. Vyyhdit kuivuivat pitkään pönttöuunin kupeessa.

Lopputuloksena syntyi paksuhko, mutta kevyt ja unelmanpehmeä lanka, josta n. 75 % siperiankissaa ja 25 % lampaanhahtuvaa. Yhteensä vyyhdit painoivat vajaan 200 grammaa. Olisipa hienoa nähdä, millaiset lapaset näistä aikanaan valmistuu!

Shetlanninlammaskoirat Sinni, Martta, Pojo & Ringo

Pojo, kuva: Sari Särestöniemi

Sain kehrättäväkseni sekoituksen useamman shetlanninlammaskoiran harjattua karvaa. Karvojen lähteinä ovat Sarin sheltit. 

Ringo, kuva: Sari Särestöniemi

Sinni ja Martta, kuva: Sari Särestöniemi

Sari kertoo koiristaan seuraavaa: Sinni-nartun ja tämän tyttären Martan yhteinen harrastus on paimentaminen. Sinni on myös Suomen Kennelliiton kaverikoiratoiminnassa mukana eli käy Sarin kanssa ilahduttamassa päiväkotien lapsia, vanhainkotien mummoja ja pappoja sekä  vierailuilla kehitysvammaisten asumisyksiköissä. Sarin mukaan Sinni on rauhallinen, ystävällinen, hyvähermoinen ja kärsivällinen toisin kuin tyttärensä Martta, joka on räväkkä, nopea ja vilkas. Martan lajina onkin agility, joka sopii mainiosti tämän luonteiselle koiralle. Pojo ja Ringo ovat urosshelttejä. Pojo on 9-vuotias herrasmies, jonka kanssa harrastettiin aikoinaan agilityä, tokoa ja lampaiden paimentamista. Nykyisin Pojo viettää eläkepäiviä kotoisten askareiden parissa. Ringo on 11-vuotias vanha herra, joka on Sinnin tavoin ollut mukana kaverikoiratoiminnassa aiemmin. Nykyisin Ringon eläkekuvioihin kuuluu emännän hauskuuttaminen.

Sheltin kuitu on yksi suosikeistani: pitkää, ohutta ja kaunista karvaa. Kuitu oli helppo kehrätä karstaamatta. Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Tästä langasta tuli erityisen kaunista monisävyisen kuidun ansiosta! Pesin vyyhdit hajuttomalla astianpesuaineella ja vaikka kuitu ei tuntunut rasvaiselta, langasta lähti yllättävän paljon painosta pois pesun myötä.  Lanka vaati pitkän kuivumisajan.

Valmis 100 % shetlanninlammaskoiralanka on unelmankevyttä, pehmeää, superlämmintä ja kaunista. Oikea toivelanka luksusneuleita neuloville. Valmista lankaa syntyi 525 grammaa. Hyvän mielen kehräysprojekti :).