Linnean paluu - koirakissalankaa perinnerukilla

Olen tänä kesänä perehtynyt kansallisiin perinnetaitoihin ja tämän innoittamana kaivoin vintiltä Linnea-rukkini, jonka lähes kaksi vuotta sitten hylkäsin hankittuani huomattavasti helppokäyttöisemmän Bliss-rukin. Kunnostin rukkia naulaamalla reisien (osat, jotka kannattelevat pyörää) tuhoutuneiden tappien paikalle kumiliuskat. Perinne-esineen pahoinpitelyä, mutta näin sain rukista toimivan.

Kimpo, kuva: Mari Oksanen

Hippu, kuva: Mari Oksanen

Valitsin helpon kuidun, pienen erän shetlanninlammaskoira Hipun ja Kimpo-kissan karvasekoituksen, jonka sain lemmikkien omistajalta Marilta.

Karstasin käsikarstoilla pienehkön kuituerän. Karva karstautui helposti ja yllättävää kyllä, myös kehruu oikuttelevalla Linnealla onnistui ilman suurempia hankaluuksia. Lyhdyn koukkujen ruoste katkoi säiettä, täytyy hioa ruoste vielä pois seuraavaa kehräyskertaa varten. Muuten kehräys oli helpohkoa ja tuntui, että tällaisella vanhalla viistorukilla sain tasaisempaa kierrettä säikeeseen.

Kehräsin karvan kaksisäikeiseksi langaksi. Kertauksen tein Blissillä ja käytin apuna andean plying -kertausta eli tein säikeestä rannekkeen, koska säiettä syntyi vain yksi rullallinen. Valmiista langasta tuli pehmeähköä, kirjavahkoa ja lämmintä. Sitä syntyi 25 grammaa. Kuvassa lanka on vielä pesemätöntä.