Samojedi: Unto

Unto, kuva: Meri Stenius.

Unto, kuva: Meri Stenius.

Pakkaset ovat pitäneet minut koko alkuvuoden sisätiloissa, mutta onneksi aina voi kehrätä! Monta projektia odottaa työstämistä, kaikkein sotkuisimmat säästän kesälle ja ulkokehräykseen ja olohuoneeseen kelpuutan siistimmät karvaerät.

Sain kehrättäväkseni Merin 6-vuotiaan samojedinkoira Unton harjattua karvaa. Kehräsin alkukesästä niin ikään samojedilankaa ja ihastuin jo silloin tähän rotuun. Unto ei pettänyt odotuksia. Kuitu oli erittäin hienoa, pitkähköä ja ei vaatinut karstausta. Kehräsin karvan kaksisäikeiseksi langaksi Bliss-rukilla. Kuitu oli niin laadukasta, että sain kaiken käytettyä.

Uskollisesti palvellut, isäni tekemä viipsinpuu napsahti poikki, kun tein isoja vyyhtejä tästä langasta. Kuvassa näkyy, kuinka sukkapuikko vääntyy poikkipuun sijaisena. Poikkipuut joutuvat hurjalle rasitukselle, vaikkei lankaa olisikaan vielä paljoa puulla.

Samojedilanka tuntui rasvaiselta kuten suomenlapinkoirankin lanka. Pesin lankavyyhdit mäntysuovalla ja lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Pieksin märkiä vyyhtejä pakkasessa talon seinään tasoittaakseni kierrettä. Lanka tarvitsi pitkän kuivumisajan ja vyyhdit viihtyivätkin lämpimän pönttöuunin kupeessa useamman päivän.

Valmis 100 % samojedinkoirakarvalanka on todella pehmeää, lämmintä ja ylellistä, puhtaanvalkoista luksuslankaa. Se on suht' tasaista ja ohuehkoa. Lankaa syntyi 1 200 grammaa ja siitä syntyy kuulemma ainakin pipoja Unton perheenjäsenille. Tästä toki riittäisi raaka-aineet vaikka lämpöiseen neuleeseen. Ihana pakkaspäivien projekti!