Borzoi: Sergejn muisto

Sergej, kuva: Katri Ilves

"Rakkaista rakkain, herrakoira Sergej. 21.6.2005-11.1.2016. Karva langaksi niin pappa pääsee lämmittämään muutenkin kuin muistoissa," kuvaili Katri tätä kehräysprojektiani. Aika ajoin kehrättäväkseni tulee edesmenneiden lemmikkien karvoja. Nämä työt herättävät minussa tunteita, sillä karvantuottajat ovat olleet ihmisilleen hyvin rakkaita perheenjäseniä. Lemmikin poismeno on kova paikka, tiedän sen henkilökohtaisestikin. Mikäpä sen hienompi tapa muistella karvaista ystävää kuin nauttia sen lämmittävästä turkista neuleen muodossa.

Katrin Sergej on minulle vanha tuttu, olen kehrännyt tämän hienon venäjänvinttikoiran karvaa aiemminkin. Edelliset erät ovat olleet harjattua karvaa, mutta viimeisessä erässä oli mukana myös leikattua kuitua. Karvan pituus ja laatu vaihtelivat huomattavasti, mikä näkyi sekä kehräämisen haasteellisuutena että valmiin langan ominaisuuksissa. Koska kyse oli Sergejn viimeisistä karvoista, yritin käyttää kaiken kuidun mahdollisimman tarkasti ja heitin pois vain ihan lyhyimmät kuidut.  

Karstasin osan huopuneista kuiduista käsikarstoilla. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Kehräys oli sotkuista, koska lyhyt, leikattu karva pöllysi ympäri olohuonetta. Borzoin karva on hyvin ohutta, joten leikattu karva tunkeutui vaatteiden ja jopa ihon läpi. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin huuhteluveteen etikkaa. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Kehräyksen tuloksena syntyi 500 grammaa 100 % venäjänvinttikoiralankaa. Se poikkeaa aiemmin kehräämästäni harjatusta borzoilangasta epätasaisuutensa, paksuutensa ja karheutensa osalta. Viimeisessä kuvassa näkyy oikealla saman koiran harjatusta karvasta kehrätty lanka sekä leikatusta & harjatusta karvasta kehrätty lanka - ero on huomattava. Kumpikin näistä langoista on hyvin kaunista ja sopisi erilaisiin neulevaatteisiin tai asusteisiin.