Kultainennoutaja: Miina ja Rico

Rico ja Miina juhannustulilla, kuva: Reine Mutka

Raakakuitu

Ystäväni Reinen Miina-narttu ja Rico-uros ovat touhukkaita, kermanvärisiä kultaisianoutajia. Reine helpottaa koiriensa elämänlaatua kesäisin ajamalla niille kesäturkin. Hän toimitti minulle pari pussillista tätä Miinan ja Ricon leikattua karvaa alkukesästä. Juhannuksena minulla oli aikaa ottaa karva käsittelyyn mökillämme Etelä-Karjalassa.

Karvaerässä on hyvin eripituista kuitua riippuen tietysti siitä, mistä kohtaa koiraa karva oli peräisin. Karva oli monimuotoista myös laatunsa osalta, koska mukana oli pitkä ja liukas peitinkarva sekä hienompi ja pehmeämpi alusvilla. Kuitu oli puhdasta, ei ollenkaan huopuvaa eikä siis tarvinnut karstausta.

Märkä lanka

Arvasin, että tämä projekti ei tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä ja näinhän siinä kävi. Kehräsin kultsukarvan 100 %:ksi koirankarvalangaksi Bliss-rukillani. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Säikeestä tuli paksuhkoa ja "tikkuista", kun leikattu karva ei kiertynyt nätisti säikeelle. Jouduin kehräämään säikeen hyvin vahvalle kierteelle, jotta karva pysyisi edes jotenkin matkassa. Kertaamisessa tiukka kierre kostautui ja rukkini oli hätää kärsimässä paksun, kovan ja irtokarvaa pöllyävän langan kanssa. Kehrääminen kävi urheilusuorituksesta, mutta sehän oli vain positiivista juhannuslorvailun vastapainoksi :).

Pesu järvivedessä mäntysuovalla ja vyyhtien rajuhko piekseminen laituria vasten teki langalle ihmeitä. Kova lanka pehmeni ja pahin irtokarvanlähtö väheni. Lanka yllätti minut positiivisesti.

Valmista kultainennoutajalankaa syntyi 250 grammaa, sillä jätin suurimman osan kuidusta kehräämättä. Se on vaaleaa, paksuhkoa ja kovat peitinkarvat töröttävät langasta piikkimäisesti. Leikatulle karvalle ominaisesti lanka on pistelevää, mutta ei niin kovaa kuin karkeakarvaisista roduista kehräämäni lanka. Tämä kultsulanka sopisi tehostelangaksi vaikka sukanvarteen tai neuleeseen. Saas' nähdä, mitä Reinen luottoneuloja tästä saakaan aikaan!