4. helmikuuta 2018

Shetlanninlammaskoirat Sinni, Martta, Pojo & Ringo

Pojo, kuva: Sari Särestöniemi
Sain kehrättäväkseni sekoituksen useamman shetlanninlammaskoiran harjattua karvaa. Karvojen lähteinä ovat Sarin sheltit. 

Ringo, kuva: Sari Särestöniemi
Sinni ja Martta, kuva: Sari Särestöniemi
Sari kertoo koiristaan seuraavaa: Sinni-nartun ja tämän tyttären Martan yhteinen harrastus on paimentaminen. Sinni on myös Suomen Kennelliiton kaverikoiratoiminnassa mukana eli käy Sarin kanssa ilahduttamassa päiväkotien lapsia, vanhainkotien mummoja ja pappoja sekä  vierailuilla kehitysvammaisten asumisyksiköissä. Sarin mukaan Sinni on rauhallinen, ystävällinen, hyvähermoinen ja kärsivällinen toisin kuin tyttärensä Martta, joka on räväkkä, nopea ja vilkas. Martan lajina onkin agility, joka sopii mainiosti tämän luonteiselle koiralle. Pojo ja Ringo ovat urosshelttejä. Pojo on 9-vuotias herrasmies, jonka kanssa harrastettiin aikoinaan agilityä, tokoa ja lampaiden paimentamista. Nykyisin Pojo viettää eläkepäiviä kotoisten askareiden parissa. Ringo on 11-vuotias vanha herra, joka on Sinnin tavoin ollut mukana kaverikoiratoiminnassa aiemmin. Nykyisin Ringon eläkekuvioihin kuuluu emännän hauskuuttaminen.

Sheltin kuitu on yksi suosikeistani: pitkää, ohutta ja kaunista karvaa. Kuitu oli helppo kehrätä karstaamatta. Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Tästä langasta tuli erityisen kaunista monisävyisen kuidun ansiosta! Pesin vyyhdit hajuttomalla astianpesuaineella ja vaikka kuitu ei tuntunut rasvaiselta, langasta lähti yllättävän paljon painosta pois pesun myötä.  Lanka vaati pitkän kuivumisajan.

Valmis 100 % shetlanninlammaskoiralanka on unelmankevyttä, pehmeää, superlämmintä ja kaunista. Oikea toivelanka luksusneuleita neuloville. Valmista lankaa syntyi 525 grammaa. Hyvän mielen kehräysprojekti :).









21. joulukuuta 2017

Alaskanmalamuutit Nanuq & Desna




Alaskanmalamuutit Nanuq ja Desna, kuva: Joni Kauppinen

Sain kehrättäväkseni erän alaskanmalamuuttien harjattua karvaa. Rotu oli minulle uusi tuttavuus kuituna. Karva oli peräisin alaskanmalamuuteista nimeltä Nanuq ja Desna.

Karvaerä sisälsi hyvin monen mittaista karvaa. Ensimmäisellä vilkaisulla luulin osan olevan leikattua karvaa, mutta selvisi kaiken olevan harjattua. Jouduin valikoimaan pisimpiä kuituja kehrättäväkseni, mutta silti lopputuloksessa on eripituista karvaa. Kuitu oli villavaa ja takutonta, joten sain työstettyä sen ilman karstausta. Säikeen vahvuus vaihteli eripituisten karvojen vuoksi, mutta kaksisäikeinen lanka on tasapainoista tästä huolimatta. Erästä jäi osa käyttämättä juuri kuidun lyhyyden vuoksi. Kokeilen ehkä huovuttaa siitä jotain tulevaisuudessa.

Pesin valmiit langat astianpesuaineella ja yllätykseksesi tästä kevyestä kuidusta lähti yli 5 % painosta pois pesussa. Tässä karvassa rasva ei tunnu, vaikka sitä on oltava runsaasti. Huuhtelin lopuksi langan etikkakylvyssä ja kuivatin vyyhdit pönttöuunin lämmössä. Tämä lanka kuivui todella hitaasti - se tarvitsi kolme vuorokautta aikaa kuivumiseen. Hyvin erikoinen karva ominaisuuksiltaan kaiken kaikkiaan!

Valmista 100 % alaskanmalamuuttilankaa syntyi n. 700 grammaa. Lanka on kevyttä, pehmeää ja superlämmintä. Tällainen arktisen alueen rodun pohjavilla on varmasti niitä kaikkein lämpimimpiä kuituja, mitä olemassa on. Lanka soveltuisi mainiosti esim. ylellisen villapaidan tai jonkun muun isomman neuleen raaka-aineeksi.


20. joulukuuta 2017

Persialaiskissat Liisa & Simo




Persialaiskissat Liisa ja Simo, kuva: Hannamari Sillantaus

Sain kehrättäväkseni pienen erän persialaiskissojen harjattua karvaa. Kissat ovat mukava poikkeus koirapainotteisessa kehruuharrastuksessani. Tosin olin unohtanut, kuinka haastavaa kissankarvan kehräys onkaan!

Karva oli peräisin chinchillan värisestä Simosta sekä valkoisesta Liisasta. Kumpikin ovat kaksivuotiaita persialaiskissoja. Kuitu oli erittäin hienoa ja pehmeää, mutta huopui helposti. Jouduin karstaamaan kuitua sitä mukaa, sillä se meinasi huopua jo käsissä kehrätessäni.

Kissankarvalle tyypillisesti tämäkin kuitu katkesi helposti säiettä kehrätessä. Kertaus tuntui vaikealta, koska kierre oli epätasaista. Sain kuitenkin kerrattua langan kaksisäikeiseksi ja tasapainoiseksi. Kissankarva kannattaisi kenties kehrätä mieluummin värttinällä kuin rukilla.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella, huuhteluvedessä tilkka etikkaa ja kuivatin vyyhdin pönttöuunin kupeessa. Kissankarvalanka vaatii pitkän kuivumisajan.

Valmista 100 % persialaiskissankarvalankaa syntyi n. 100 grammaa. Se on erittäin pehmeää ja lämmintä. Siinä on kissankarvalangalle tyypillinen ylellinen tuntu, joka on hienompi kuin missään muussa kuidussa. Tästä langasta syntynee raitoja tai kuvioita asusteisiin. Vaativa, mutta antoisa pikkuprojekti!

10. joulukuuta 2017

Eurasier Cindy

Cindy, kuva: Juulia Klemi

Sain kehrättäväkseni eurasier Cindyn (Fabulous Dantas Cindy) karvaa. Cindy on 2-vuotias leikattu narttu ja väriltään punertava. Emäntänsä Juulian mukaan "Cindy on kiltti, empaattinen, hauska, itsepäinen, ei lainkaan miellyttämishaluinen, mutta namien voimalla harrastetaan. Toki joskus kesken harjoituksen se ei enää jaksa keskittyä vaan lähtee hajuja seuraamaan. Palloleikit eivät Cindyä kiinnosta, mutta sukkien varastelu on sen lempipuuha. Kun nyt on ulkona pakkasta tykkää nukkua yöt pihalla omassa kopissaan. Kesällä vaikka on kuinka kuuma ei sitä veteen saa millään. On se vähän erikoinen tyttö :)." Cindy onkin harrastanut nuoresta iästään huolimatta vaikka mitä Juulian kanssa, mm. pentutreffejä, koirakouluja, agilityä ja tokoa.

Cindyn karvaerä sisälsi monenlaatuista kuitua: harjattua pitempää ja lyhyempää leikattua karvaa. Kuitu oli takutonta, joten pystyin kehräämään sen karstaamatta. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin kaksisäikeiseksi. Koska kuidun pituus vaihteli, myös kierteestä tuli epätasaisempaa. Valmis lanka on kuitenkin tasapainoista, ei yli- tai alakierteistä. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin lopuksi etikkatilkalla maustetussa vedessä. Tasoitin kierrettä hakkaamalla vyyhtejä seinään ennen kuivatusta.

Valmista 100 % eurasierlankaa syntyi vajaat 600 grammaa. Se on napakkaa, mutta pehmeää. Kehräsin langan tavallista vahvemmalla kierteellä, jotta se kestäisi paremmin esim. sukkien raaka-aineena. Tästä määrästä valmistuukin useammat sukat tai lapaset :).


7. joulukuuta 2017

Samojedi Nalle

Nalle juuri pestynä. Kuva: Sirpa Vimpari.

Vihdoinkin pääsin kehräämään! Sain nautiskella luksuskuidusta, sillä kehrättäväni oli reilu erä samojedinkoiran karvaa. Karva on peräisin 5-vuotiaasta samojediuros Nallesta. Nallen emäntä Sirpa kertoo, että tällä hänen ja aikuisen poikansa omistamalla samojedilla on todella lämmin ja paksu turkki. Sirpan mukaan: "Nalle viihtyy hyvin ulkona, eikä kavahda lenkillä käyntiä -35 asteen pakkasessakaan, mutta pärjää hyvin sisälläkin. Hän onkin ihan sisäkoira. Nalle on erittäin ystävällinen sekä seurallinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Mielipuuhia hänellä on rapsutusten kerjääminen sekä vastaanottaminen, juuston syönti ja lenkkeily."


Nallen karva oli pääosin harjattua. Kuitu oli takutonta ja tarpeeksi pitkää, joten sain sen kehrättyä ilman karstausta. Mukana oli jonkin verran lyhyttä kuitua, minkä vuoksi kierteen vahvuus hieman vaihtelee valmiissa langassa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi kehräyksen jälkeen.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella ja huuhteluveteen lorautin tilkan etikkaa. Lanka kirkastui pesussa selvästi. Valmista 100 %:sta samojedilankaa syntyi reilut 600 grammaa. Se on todella pehmeää, lämmintä - aivan kuten Nallen turkkikin. Todellista luksuslankaa, josta voisi neuloa vaikka ylellisen, paksun villapaidan.


9. elokuuta 2017

Kääpiöpystykorva Leo, osa 2

Leo, kuva: Sanna Karkulehto

Ystäväni Sanna omistaa kääpiöpystykorva Leon. Leo on löytökoira Houstonin highwaylta. Olen kehrännyt Leosta lankaa aiemminkin.

Leon karvaerä oli harjattua: takutonta ja siistiä, joten kehräsin sen ilman karstausta. Mittelspitzin karva on yksi suosikkejani, sillä se on helppoa ja miellyttävää kehrätä. Kehräsin ja kertasin kaksisäikeisen langan Bliss-rukillani. Pesin valmiin langan ja kuivatin ulkona. Pesuaineena hajuton astianpesuaine ja huuhteluvedessä loraus etikkaa.

Valmista 100 %:sta kääpiöpystykorvalankaa syntyi 155 grammaa. Se on ylellistä, lämmintä ja pehmeää, sopii luksusneuleisiin.


1. elokuuta 2017

Shetlanninlammaskoira ja alpakka



Ystäväni Senja toimitti minulle vakiokarvanluovuttaja Frodon karvaa. Frodo on jo 13-vuotias arvokkaasti vanhentunut shetlanninlammaskoirauros. Olen kehrännyt Frodo-lankaa useamman kerran. Tällä kertaa Senja yllätti minut alpakkavillalla. Sovimme, että kehrään koirankarvan ja alpakkavillan samaan lankaan. Yleensä en halua sotkea koirankarvan joukkoon lampaanvillaa tai muita kuituja, koska koirankarvalangan ylellisyys kärsii siitä. Alpakka kuitenkin on niin hieno kuitu, että tämä mix kuulosti hyvälle.

Kehräsin Blissilläni ensin koirankarvan. Harjattu shelttikuitu on kehrääjän unelma ja kehrääminen oli helppoa. Myös alpakkakuitu oli tarpeeksi pitkää ja siistiä, joten sen kehrääminen oli myös vaivatonta. Haasteellisinta oli tehdä alpakkasäikeestä yhtä paksua kuin koirasäikeestä, sillä hienonhienosta alpakasta saisi aikaan hyvin ohutta säiettä halutessaan. Kumpikin kuitu oli niin takutonta, että kehräsin ne karstaamatta.

Kertasin koira- ja alpakkasäikeet yhteen kaksisäikeiseksi langaksi. Kuidut olivat erivärisiä, sheltti vaaleanruskeaa ja alpakka keskiruskeaa, joten langasta tuli kivasti kaksivärinen.

Pesin langan astianpesuaineella ja lorautin huuhteluveteen etikkaa. Tänään sattui olemaan lämmin sekä tuulinen päivä, joten märät vyyhdit ehtivät kuivua lähes valmiiksi ulkona.

Valmista 50% shetlanninlammaskoira - 50% alpakka -lankaa syntyi 200 grammaa. Se on kevyttä, pehmeää ja erittäin lämmintä - siis varsinainen luksuslanka, joka soveltuu kaikkein hienoimpiin neuletöihin.