Syysvärejä lankoihin

Pietaryrttiä värjäyskattilassa

Siankärsämö

Värjäsimme äitini kanssa lankoja luonnonväreillä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Taipalsaarella. Tällä kertaa mukana ei ollut kehräämiäni koirankarvalankoja, mutta tavoitteenani on tarjota jatkossa luonnonvärjäystä kehrätyille langoille. Nyt värjäsimme Novitan Nallea, Seitsemää Veljestä, Pirtin kehräämän Villeä ja Gjestalin Maijaa, yhteensä 2 800 grammaa.

Meillä oli tällä kertaa toistakymmentä luonnonvärikasvia: marja-aroniaa, vuorenkilpeä, koristevadelmaa, poimulehteä, kieloa, kelta- ja punasipulia, lupiinia, ruusua, piharatamoa, pietaryrttiä, ukonhattua, puna-apilaa, kanervaa ja siankärsämöä. Kasvit oli kerätty edeltävinä viikkoina Kaakkois- ja Keski-Suomesta, sipulinkuoret haettu marketin vihannesosastolta.

Vuorenkilpi

Keitimme perjantaina väriliemet sekä puretimme langat alunalla. Aiemmin olemme laittaneet alunan väriliemeen, mutta nyt esipuretimme kaikki langat. Kasvit jäivät liemiin yöksi, siilasimme liemen vasta seuraavana aamuna. Värjäsimme yhteensä 18 erää, joista suurin osa oli yhden kerran käytettyjä liemiä. Jälkivärjäyksen teimme sipuleista ja aroniasta. Jälkiväreihin lisäsimme ruosteisia hevosenkenkiä. Myös vuorenkilpiliemeen laitoimme rautakenkiä, sillä väri näytti hailakalle. Rauta muuttikin yllättävän paljon vuorenkilpiväriä ja lopputulos oli kaunis, tumma harmaa.

Värjäsimme edellisen kerran juhannuksen jälkeen ja tämä syksyn värikirjo eroaa selvästi kesän väreistä. Keltaiset, joita tuli eniten, ovat ruskeasävyisiä ja murrettuja, kun alkukesän keltaisissa on huomattavasti kirkkaampia sävyjä. Erityisen tyytyväisiä olimme kelta- ja punasipuliin, aroniaan, vuorenkilpeen sekä pietaryrttiin. Kielosta odotin voimakkaampaa punaista, se jäi vaatimattomaksi. Kokonaisuudessaan hieno kokoelma vahvoja värejä.

Kuivan loppukesän vuoksi en löytänyt sieniä ja poikkeuksellisesti tällä kertaa mukana ei ollut yhtään sientä. Tarkoitukseni on vielä loppusyksystä etsiä verihelttaseitikkejä pakkaseen kevättä varten - se on suosikkivärjäysvärini :).

Alpakan jalkakarvat

Ylä-Tihtarin alpakan juttuja kuuntelemassa.

Ylä-Tihtarin alpakoita

Vierailin juhannuksen jälkeen Ylä-Tihtarin tilalla Oittilassa, Keski-Suomessa. Kuulin, että tilan alpakat oli keritty ja niiden villaa oli myytävänä. Hurautin kotiseutumatkalle eräänä kylmänä kesälomapäivänä ja löysin viehättävän tilan. Isäntä esitteli minulle alpakkaherrat, jotka vaikuttivat hyvin uteliailta tyypeiltä. Myynnissä oli sekä ykkösluokan alpakkavillaa että säkillinen jaloista kerittyä lyhyempää villaa. Ostin  tummaa villaa sekä jalkakarvasatsin.

Olen kehrännyt alpakan jalkakarvaa kesän aikana luonnonvärjäysprojektejani varten ja nyt syksyllä kehräsin vähän isomman erän samaista villaa. Raakakuitu on rasvaista, mutta hieman erilaista kuin rasvainen lampaanvilla. Tässä erässä kuidun pituus vaihtelee, joten kehrääminen ei ole yhtä helppoa kuin ykkösluokan pitkän alpakkakuidun kanssa. Epätasaisuuden vuoksi säikeestä ei myöskään saa niin ohutta kuin pitkästä kuidusta. En kuitenkaan karstannut kuitua - laiskuuttani ja koska silkkimäinen alpakkakuitu ei juuri ole takussa.

Kehräsin alpakan jalkakarvat kaksisäikeiseksi langaksi Bliss-rukillani. Kuten lammas, kertaaminen tasaiseksi langaksi oli haastavampaa kuin koirankarvan kanssa - johtuisiko rasvasta, en tiedä. Värjäämäni langat laitoin rasvaisina värjäyspatoihin, mutta viimeisen erän pesin teatreeshampoolla ja huuhtelin etikkaviimeistelyllä. Pieksin vyyhtiä seinään märkänä kierteen tasoittamiseksi.

Valmis 100 % alpakanjalkakarvalanka on eläväpintaista, silkkistä ja lämmintä. Se on rosoisempaa eikä niin majesteettista kuin selkäkarvoista kehrätty lanka, mutta hienoa joka tapauksessa :).

Ostin äskettäin teollisesti tuotetun alpakkaneuleen ja se on kyllä vaatteiden aatelia: kevyt, joustava ja uskomattoman lämmin. Jännittävää odottaa, että näistä alpakkalangoistani valmistuu neuleita, joiden ominaisuuksia pääsen ehkä joskus testaamaan!

Pesty alpakanjalkakarvalanka

Luonnonvärjätty alpakkalanka

Luonnonvärjäystä

Luonnonväreillä värjätyt koirankarva-, lampaan- ja alpakanvillalankani

Osallistuin viime viikonloppuna Jyväskylän kansalaisopiston Luonnonvärjäys-kurssille. Kurssi pidettiin Kiviniemessä, joka on kansalaisopistolaisyhdistyksen upea kesäpaikka Tuomiojärven rannalla. Olosuhteet olivat loistavat ulkona puuhaamiselle: reilut 15 astetta lämmintä ja puolipilvinen taivas. Heti kurssin jälkeen keli nimittäin muuttui todella kylmäksi ja sateiseksi, joten meillä oli hyvä tuuri. Kurssin vetäjänä toimi tekstiilitaiteilija ja opettaja Ulla Lapiolahti, joka vakuutti minut osaamisellaan ja luovalla otteellaan.

Teimme pihamaalle tulisijoja kasaamalla tiilistä yksinkertaisia kolmiseinäisiä ja kaksikerroksisia rakennelmia. Kun koivuhalot syttyivät, asetimme tulisijan päälle järvivedellä täytetyn ison alumiinikattilan ja ryhdyimme keittämään kasveista väriliemiä sekä esipuretusliemen. Olimme etukäteen sopineet, mitä kasveja kukin tuo - itse keräsin pietaryrttiä, nokkosta ja koristevadelmaa.

Kasveilla ja vedellä täytetty kattila kuumennettiin 80 asteeseen, jonka jälkeen lämpö pidettiin vähintään näin korkeana tunnin ajan. Sen jälkeen kasvinosat siivilöitiin pois ja alunapurete lisättiin kuumaan liemeen. Tämän jälkeen liemi jäähdytettiin, sillä villakuituja ei ole hyvä laittaa kuumaan nesteeseen. 

Kun liemi oli viileää, lisäsimme kattilaan vettä ja lankavyyhdit, jotka pujotettiin haltialangasta keppiin roikkumaan. Taas väriliemen lämpö nostettiin 80 asteeseen joitain poikkeuskasveja lukuunottamatta ja lankojen annettiin värjäytyä tunnin ajan. Lankoja liikuteltiin aika ajoin tasaisen värjäystuloksen saavuttamiseksi.

Jännittävin vaihe oli, kun vyyhdit nostettiin väriliemistä ja asetettiin narulle jäähtymään. Uskomattoman monen sävyisiä lankoja syntyi samasta liemestä riippuen langan laadusta! Kaupan lankoihin väri tarttui voimakkaammin kuin esimerkiksi minun kehräämiin koira-, alpakka- ja lammaslankoihin. Emme huuhdelleet lankoja indigovärjäystä lukuunottamatta, sillä vahvemman värinkestävyyden kannalta ne kannattaa huuhdella vasta muutaman päivän päästä värjäyksestä. Värjäsimme myös esipuretettua lankaa, jotka esipuretimme alunalla ensimmäisenä iltana.

Luonnonkasveista käytimme pietaryrttiä, nokkosta, käpyjä, marja-aroniaa, horsmaa, koivua, kanervaa, suopursua, puna- ja keltasipulia, koristevadelmaa, lupiinia ja havuja. Pääsimme kokeilemaan myös harvinaisempaa, pellolla kasvatettua morsinkoa. Tilatuista väreistä kokeilimme krappijuurta, kokenillikirvaa sekä indigoa, joka vaati ihan omanlaisensa hapetusvärjäysmenetelmän.

Saimme aikaan valtavan hienoja värejä. Olin yllättynyt kuinka upeita ja voimakkaita värjäystuloksia syntyi tienpenkkojen "rikkaruohoista".  Värjäsin eri koiraroduista kehräämiäni lankoja sekä rasvaista lampaanvilla- sekä alpakkalankaa, jotka kehräsin kurssipäiviä vastaavina iltoina ja öinä. Innostuin värjäämisestä kovasti ja aion aloittaa värjäämisen kotipihassani. Kurssilla käytettyjen kasvien lisäksi lisäksi luonnosta löytyy vielä paljon muitakin mielenkiintoisia värinantajia, mm. sienet, käävät ja jäkälät.   

Todella intensiivinen ja antoisa viikonloppu! Nyt vain lankaa kehräämään, jotta on taas värjättävää :).