Bordercollie Flai

Flai, kuva: Riikka Antikainen

Sain testierän bordercollien harjattua karvaa ystävältäni Riikalta. Karva oli peräisin Riikan Flai-bordercolliesta.

Karstasin pienen erän käsikarstoilla ja karva karstautui hyvin. Kehräsin kuidun Trindle-värttinälläni. Kehräys oli helppoa ja sujuvaa, pehmeä ja pitkä karva toimi hienosti. Kertasin säikeen andean plying -tekniikalla ja värttinällä kaksisäikeiseksi langaksi. Valmis, pesemätön 100 % bordercollielanka on pehmeää, todella lämpimän tuntuista ja kaunista. Testierästä valmistui 45 grammaa lankaa. Bordercollieta siis tilaukseen!

Pesemätön bordercollielanka

Borderterrieri Totti

Trimmasin eilen borderterrierini. Totti (FI MVA Cindyhill Twist and Shout) on 9-vuotias leikattu uros ja mukavasti sujuneen näyttelyuran ja iskänä toimimisen jälkeen nyt eläkepäivillä. Totin väri on blue & tan eli pohjavilla on tummanharmaata, hyvin karkea päällyskarva mustaa valkoisilla karvoilla.

Ennen kuin aloitin turkin nyppimisen, keräsin pohjavillaa talteen furminaattorilla. Mukaan tuli väistämättä myös karkeaa päällyskarvaa. Pohjavilla oli aika hilseistä ja näytti vaaleammalle kuin mitä todellisuudessa oli. Se oli myös turhan lyhyttä, n. 2 cm pitkää. Pohjavillaa ei pystynyt karstaamaan.

Tänään kokeilin borderikarvan kehräystä värttinällä. Haastavin projekti tähän mennessä. Karva pöllysi ja säie katkesi helposti. Sain kumminkin aikaan säiettä, jonka kertasin kaksisäikeiseksi andean plying -tekniikalla.


Langasta irtoili paljon irtokarvaa, etenkin päällyskarvoja. Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmällä. Lanka muuttui "oikean" väriseksi, kun sain pestyä siitä liat pois. Borderin alusvillalanka on pehmeää ja lämpöistä, mutta sotkuista, sillä irtokarvoja irtoaa edelleen. Tulipahan testattua, että karkeakarvaisen terrierin alusvilla taipuu sittenkin 100 % koirankarvalangaksi :).

pesty ja vielä märkä borderterrierilanka

Kissaa

kuva: Kristiina Joensuu

Sain ystävältäni Kristiinalta kokeiluerän hänen vaaleiden kissojensa Massimon ja Larpetterin karvaa. Massimo on rodultaan ragdoll ja Larpetteri pitkäkarvainen maatiaiskissa. Erässä oli sekaisin kummankin harjattua karvaa.

Karva oli hyvin kevyttä, mutta sitä pystyi karstaamaan käsikarstoilla.Kehräsin karvan uudella värttinälläni ja kehräys oli yllättävän helppoa. Kertasin langan andean plying -tekniikalla värttinän avulla.

Sain aikaan todellista luksuslankaa: pehmeää, silkkistä ja kauniin väristä.  Lanka on todella kevyttä, pieni vyyhti painaa vain 7 grammaa.

Ensimmäinen kissankarvakokeilu oli kannustava, tätä täytyy jatkaa.

Trindle

Postilaatikossamme odotti iloinen yllätys: amerikkalainen värttinäunelma putkilossaan. Tilasin sen Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -ryhmän värttinäkeskustelujen innoittamana lokakuun puolessa välissä Trindlemanilta.

Lähetys sisälsi zapote chico -varren ja kolme hypersthenea (suom. ortopyrokseeni) olevaa palloa, joiden paino on yhteensä 11 grammaa. Kokonaisuudessaan värttinä painaa 20 grammaa.  Palloihin on kiinnitetty hiilikuitupiikit, jotka sitten kiinnitin varren palloon. Tässä pallossa oli 6 reikää valmiina ja kiinnittäminen oli helppoa.

Hypersthene on kaunis mineraali, se kimmeltää oikeassa valossa kauniisti - vaikea vangita kuvaan sen kauneutta. Pallot myös sopivat hienosti varren punaruskeaan puuhun ja huomasin, että Trindleman on tilaukseni jälkeen lisännyt tästä yhdistelmästä kuvan hypersthenepallojensa myyntikuvaksi :).

Testasin värttinää nopeasti lampaanvillalla ja hienosti pyöri. Ei ihme, että nämä ovat saaneet niin ylistäviä kommentteja, minäkin olen ihastunut!

Kertausharjoituksissa

 

Kertasin Blissillä kehräämäni suomenlapinkoirakarvasäikeet kaksisäikeiseksi langaksi. Kokeilin rukilla kertaamista nyt ensimmäistä kertaa. Lukaisin ohjeita Kehrääjän käsikirjasta ja ryhdyin työhön. Asetin säierullat lazy kateen ja sidoin säikeiden päät rullan aloituslankaan. Säikeet kertautuivat kivasti ja työ sujui huomattavan joutuisasti ja helposti värttinällä kertaamiseen verrattuna.

Jo kehruuvaiheessa minun oli vaikea hahmottaa, miten saan saman verran säiettä rullille. Nyt kertaamisessa kävi niinkuin uumoilin: toisella rullalla oli enemmän säiettä ja jouduin siirtämään lopussa säiettä rullalta toiselle. Minun on kenties hankittava vaaka, jolla punnita rullia.

Bliss

Sain eilen kesken työpäivän viestin puhelimeeni ja viestissä kerrottiin, että lähetys Woolmakersilta on Jyväskylässä. Töiden jälkeen sitten autonrenkaat ulvoen pakettia rahtitoimistosta hakemaan, ettei koko viikonloppu menisi rukkia haikaillessa.

Tänään kokosin Bliss-rukkini. Paketissa oli selkeät ohjeet ja jopa ristipääruuvimeisseli mukana. Aikaa kokoamiseen kului reilu tunti. Yksi ruuvi puuttui ja jouduin etsimään korvaavan omista kokoelmistani.

Ai, kun se näyttikin kauniilta! Sormet jännityksestä vapisten virittelin langan rukkiin ja kokeilin. Ja heti sain aikaan kohtuullista säiettä hahtuvasta ja lampaanvillasta. Olin innoissani - voiko kehrääminen todella olla näin helppoa.

Nyt karstaamaan koirankarvaa huomiseksi, jotta pääsen sitä kokeilemaan. Ajatus karstamyllyn hankkimisesta vahvistuu päivä päivältä...

Ja sokerina pohjalla: Sain juuri sähköpostiviestin Yhdysvalloista ja sen mukaan Trindle-värttinäni on tänään lähetetty. Uuu, on tämä jännittävä harrastus!

Elsa-lanka

Elsa ja säie värttinällä

Elsa on 10-vuotias koirani. Elsa on sekoitus viidestä rodusta: karjalankarhukoira (25 %), norjanharmaahirvikoira (25 %), suomenajokoira (25 %), suomenpystykorva (12,5 %) ja shetlanninlammaskoira (12,5 %). Elsasta lähtee pohjavillaa ympäri vuoden, tällä hetkellä hieman niukemmin. Elsan pohjakarva on noin 3 senttiä pitkää, hyvin hienoa ja sähköistyvää. Viimeisessä kuvassa näkyy, kuinka paljon yhdestä harjauskerrasta tuli lankaa.

Karstaaminen ei onnistunut, karva pöllysi ja irtoili käsikarstoista. Kehrääminen värttinällä sujui kuitenkin hyvin ilman karstaamistakin. Kehräsin 100 % Elsan karvaa, mutta karvat törröttivät säikeestä ja karvoja irtoili paljon. Kertaaminen ei juuri sitonut karvoja. Uskon, että pesu irrottaa karvaa lisää.


Elsan karva käyttäytyi eri tavalla kuin suomenlapinkoiran karva. Suomenlapinkoira on villamaista ja lampaanvillan kaltaista, Elsa lähempänä kissaa tai kania, luulisin, vaikken niitä ole vielä kehrännyt. Kaksisäikeinen lanka on erittäin pehmeää, tulee mieleen angora. Elsaa voisi jatkossa kokeilla lampaanvillaan sekoitettuna, jos vaikka villa sitoisi karvoja paremmin.

Elsan käsittelemätön karva

pesemätön lanka

Ensimmäinen lanka: suomenlapinkoira

kertaaminen värttinällä

Olen kehrännyt värttinällä melkein joka ilta. Olen harjoitellut eri tekniikoita, mutta luontevimmalta minusta tuntuu tekniikka, jossa pidän vasemman käden paikallaan "kuitupidikkeenä" ja oikealla kehruukädellä säätelen kierrettä.

Ensimmäisenä työnäni olen kehrännyt värttinällä 100 % suomenlapinkoiralankaa. Säie on tuntunut pehmeältä ja kehräys on ollut helppoa, joten en ole halunnut sotkea siihen lampaanvillaa. Olen kehrännyt niin kauan, kunnes värttinä on tuntunut epämiellyttävän painavalta.

Olen kerrannut säikeen andean plying -tekniikalla. Kertaaminen ei ole sujunut niin linjakkaasti kuin olisin toivonut - jotenkin minun on vaikea saada säiettä soljumaan sujuvasti kädestä värttinälle. Harjoitus tekee varmasti mestarin tässäkin lajissa.

Kaksisäikeisen langan vyyhditin käsivarressani ja pesin ensin koirashampoolla. Sitten huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä-menetelmällä ja lopuksi mätkin vyyhtiä seinään. Kuivuttuaan lanka näytti ehkä hieman tasaisemmalta ja huomattavasti pörröisemmältä.

käsittelemätöntä suomenlapinkoirakarvaa

suomenlapinkoirasäiettä värttinällä

pesemätöntä suomenlapinkoiralankaa

pestyä suomenlapinkoiralankaa

Välinehurmosta

Minulle tuppaa käymään niin, että kun teen jotain, niin teen sen kunnolla. Toisin sanoin innostun kamalasti ja mopo lähtee helposti lapasesta :). Näin kävi tässäkin harrastuksessa. Aikani perinnerukkini kanssa tapeltuani päätin antaa periksi ja aloittaa rukkikehräämisen hieman helpommin. Lueskelin Ravelry-palvelun Suomalaisten kehrääjien ryhmästä rukkivertailuja ja kuuntelin Pirkkoa. Hätäinen kun päätöksissäni olen, tilasin itselleni tänään Hollannista uuden Bliss-rukin sen enempää malleja testailematta. Tilasin myös Pirkon suosituksesta rullasarjan sekä varalle hihnoja, noita rukin kuluvia osia.

Varustelu ei loppunut rukin hankintaan vaan värttinöihin hullaantuneena luin tietenkin Ravelryn kaikki värttinä-keskustelupalstat ja iskin silmäni amerikkalaiseen Trindleen, tuohon nykyajan värttinämallien kuninkaalliseen. Koko illan suunnittelin värttinääni eli valitsin karan ja painot, jotka toimivat värttinän kehränä. Päädyin eksoottiseen, kauniin punaruskeaan Chico Zapote -puuhun karan osalta ja hypersthenekiviin painoina.

Nyt kuumeisesti paketteja Hollannista ja Yhdysvalloista odottamaan. Itse asiassa tilasin jo aiemmin yläpainotteisen Löuet-värttinän Villa Laurilasta, joten paketti on tulossa kotimaastakin.

Värttinä, rakastettuni!

Olen harjoitellut joka ilta kehräämistä. Vuoroin värttinällä, vuoroin perinnerukilla. Rukin kanssa minulla on ongelma: kierrettä tulee liikaa eikä säie kierry rullalle. Vaihtelin rullia, kehriä ja lyhtyjä. Ihme kyllä, mummoni rukin lyhty, jossa luki "KERTAA TÄLLÄ" toimi parhaiten. Silti rukilla kehräyksestä on ilo kaukana. Minun rukkini taitaa olla Wanha Rouwa sieltä kiukkuisimmasta päästä.

Sen sijaan olen hurahtanut täysin värttinään. Kehrään jo koirankarvaakin onnistuneesti. Työ on hidasta, mutta niin antoisaa. Minua viehättää kehruumenetelmä: se on aivan erilainen tekniikka kuin aiemmin harrastamani käsityömuodot. Sormilla pitää tuntea kuitu ja kierre. Silmät ovat ikäänkuin sormenpäissä. Kehrätä voisi varmasti silmät kiinni! Voimaa ei tarvita, mutta ajoitustaitoa ja tuntumaa on harjoiteltava.

Kehrään nyt Pirkon britti-värttinällä, kun minulla ei ole vielä omaa. Täytyy tilata pian sellainen oma.

Minä kehrään!

Mikä onni ja sattuma, työtoverini Pirkko sattuu olemaan yksi suomalaisen kehruukulttuurin voimanainen. En muista, kuinka alunperin satuimme puhumaan kehräyksestä, mutta hän lupautui opettamaan minua. Kun sain välineet hommattua, kutsuin hänet kylään ja hän tuli varustautuneena monenlaisilla kuiduilla ja välineillä.

Ensin nyöritimme Linnea-rukkini haukisiimalla. Yritin Pirkon ohjauksessa kehrätä sillä, mutta tämä Wanha Rouwa, kuten perinnerukkeja kutsutaan, tuntui todella hankalalta.

Opin karstaamisen käsikarstoilla. Kuulin, että karstani ovat oikein hyvät. Nykyaikaiset karstat ovat isompia, mutta painavampia. Karstasin lampaanvillaa sekä suomenlapinkoirankarvaa.

Pirkolla oli mukanaan värttinöitä ja harjoittelin kuidun kehräämistä värttinän avulla. Alkuhankaluuksien jälkeen sain aikaa kierrettä ja säiettä syntyi värttinän karalle. Mikä tunne! Opin säikeen kertaamisen värttinältä andean plying -tyylillä ja sain aikaan oikeaa lankaa.

Pirkko jätti minulle monenlaisia kuituja harjoittelua varten sekä lyhtyjä, kehriä ja rullia rukkia varten. Tästä alkaa ankara harjoittelu.