Kissa: Iida

Iida, kuva: omistaja

Raakakuitu

Kuitua käsikarstoilla

Ystäväni Petra toimitti minulle juuri edesmenneen Iida-kissan harjattua karvaa. Iida syntyi vuonna 1995 ja eli pitkän elämän Petran äidin kanssa. Iidan emä oli maatiaiskissa, mutta isästä ei ollut varmuutta, kertoo Petra. Luonteeltaan Iida oli laiskanpulskea omanarvontuntoinen kissa, joka viihtyi sisällä. Kesällä se ulkoili mökin pihapiirissä ja saalisti jokusen hiirenkin. Petran mukaan Iida harrasti mm. hissillä ajelua eli pyysi ulos ja kun äiti lähti sitä valjaissa viemään pihalle, Iida juoksi portaat alas kolmannesta kerroksesta ja istui hissin ovelle maukumaan :).  

Lanka rukin rullassa

Iidan karva oli hyvin hienoa ja keskipitkää. Kuitu tuntui huopuvan ihan käsissäni ja Petra sanoikin, että Iidaa piti harjata monta kertaa päivässä, jottei takkuja syntynyt! Osa raakakuidusta oli möykkyinä, joten karstasin kuidun. Käytin tällä kertaa käsikarstoja, sillä hieno kissankarva työstyi kevyesti niilläkin. 

Kehräsin kissankarvan lampaanhahtuvaan n. 50 %/50 % -suhteella, jotta sain pöllyävästä ja ohuesta kuidusta kestävämpää säiettä. Tein rukilla siitä kaksisäikeistä lankaa. Pesin vyyhdit koirashampoolla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen hiustenhoitoainetta, jotta valmiista langasta ei irtoaisi niin paljon irtokarvaa. 

Valmiissa langassa kissankarvan ylellinen tuntu hieman kärsii liitosta lampaanhahtuvan kanssa. Näin upea kuitu kannattaisi kehrätä 100 %:na, jos mahdollista. Valmis lanka on karheampaa kuin odotin, mutta siinä on kissankarvalle tyypillinen tuntu yhä. Kissa-lammas-sekoitelankaa syntyi 160 grammaa ja se soveltuu mielestäni parhaiten asustelangaksi tai vaikka pienten, lämpimien unisukkien materiaaliksi.

Pesty 50 % kissankarva-50 % lampaanhahtuva-lanka

Kani: Reino

Reino, kuva: Niina Alanko

Reino, kuva: Niina Alanko

Sain ystävältäni Niinalta hänen Reino-kaninsa leikattua karvaa. Reino on 2-vuotias leijonanharjas-angoramixaus. Niinan mukaan karva tuskin vastaa täysin angorakarvaa, vaikka minulle, kaneista mitään tietämättömälle, karva olisi mennyt täydestä angorakuidusta :). Reino tuli Niinalle aikoinaan melkoisena takkupallona, koska asui edellisessä elämässään tallikanina täysin hoitamatta. Reinon turkki vaatii leikkauksen 3-4 kuukauden välein, jottei se takkuunnu, kertoo Niina. 

Tämä oli ensimmäinen kaniprojektini. Kuitu oli muutaman sentin mittaista, erittäin hienoa ja pöllyävää. Opin heti, että kania kehrätään jatkossa lämpiminä kesäiltoina ulkona, ei pakkasiltoina olohuoneessa. Kehräys oli haastavaa pöllyävän, sähköisen ja joka paikkaan tunkeutuvan kuidun vuoksi. Kehräsin Reinon karvan ilman karstausta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli niin lyhyttä, että yhdistin sen lampaanvillahahtuvaan siinä toivossa, että hahtuva sitoisi tämän ohuen karvan säikeeksi. 

Kuitu ja hahtuva säikeellä

Valmis lanka pöllysi yhä ja päätin pestä sen, vaikka kuitu vaikutti puhtoiselta ja ei-rasvaiselta verrattuna koirakuituihin. Pesin kanilangan koirashampoolla ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin hieman hiustenhoitoainetta. Aine sitoikin kuituja yhteen ja kuivunut lanka ei pudota karvaa enää samalla tavoin kuin pesemätön lanka. 

Valmiissa langassa on n. 50 % angoramixkania ja n. 50 % lampaanhahtuvaa. Siinä on yhä angoramainen, silkkinen luonne. Ihana lanka pieneen asusteeseen, tosin ihan lähelle mustaa villakangastakkia en tätä uskaltaisi laittaa ;). Valmista lankaa syntyi 75 grammaa. Todella mielenkiintoinen projekti ja Niina lupasi minulle Reinoa kesäkehräyksiä varten lisää.

Pesty angoramixkani-lammaslanka

Berninpaimenkoira: Diego ja Koda

Koda ja Diego, kuva: Petri Seppälä

Bernisäiettä rukissa

Kehräsin ystäväni Tuan berninpaimenkoirista Tualle lapaslankaa. Tuan vanhempi berni on nimeltään Diego (Rajaköörin Gentlemanni) ja nuorempi uros Koda (Cabonetton Beenleigh Blue). Koirat toimivat Tuan työkavereina ja tekevät arvokasta työtä opettaen lapsille ja nuorille tunnetaitoja sekä sosiaalisia taitoja.

Harjattu raakakuitu oli pehmeää ja takutonta, joten kehräsin karvan karstaamatta. Katselin kehrätessäni Sotshin talviolympialaisien naisten slopestylen finaalia, jossa Emmi Rukajärvi voitti hopeaa. Kilpailu oli niin jännä, ettei kehräämisestä meinannut tulla mitään vaikka yleensä kehrään sujuvasti ohjelmia katsellen :). Bernikarva on yksi suosikkini ja tämäkin erä oli mukavaa kehrättävää. Tein langasta kaksisäikeistä Blissillä kehräten ja kerraten, osittain andean plying -tekniikalla. Pesen langan illalla shampoolla ja huuhtelen sen kylmä-kuuma-kylmä-tekniikalla. Vyyhti näyttää olevan hyvin tasapainoinen, joten se ei vaadi lisätoimenpiteitä pesun jälkeen.

Kehräsin karvasta lapasten neulontaan sopivaa lankaa. Valmis 100 % berninpaimenkoiralanka on kaunista, pehmeää ja lämmintä luksuslankaa. Lankaa syntyi 145 grammaa - ehkä siitä pienet lapaset saa aikaiseksi. Tua lupasi onneksi toimittaa tätä suosikkipoppista lisää.

Pesemätön bernilanka

Suomenlapinkoira rukilla

Blissillä kehrättyä ja kerrattua suomenlapinkoiralankaa valmistui kaksi rullallista. En omista viipsinpuuta, joten aviomies on kätevä apu, kun haluan langan rullalta vyyhdille. Tilasin tosin häneltä viipsinpuun löydettyäni viipsipuiden rakennusohjeen.

Ensimmäisen, värttinällä kehrätyn suomenlapinkoiralangan pesin koirashampoolla, mutta lankaan jäi suht' voimakas koirantuoksu. Toin tallilta hevoseni teatreeshampoota ja pesin nyt langan tällä voimakkaamman tuoksuisella aineella. Huuhtelin langat kylmä-kuuma-kylmä-tekniikalla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen lorauksen etikkaa. Huuhtelin tässä vedessä myös aiemmin tekemäni lapinkoiralangan uudelleen.

Mätkin märkiä vyyhtejä seinään muutaman kerran tasoittaakseni kierrettä ja lisätäkseni pörröisyyttä. Asettelin vyyhdit kuivumaan. Vuorokauden kuivumisen jälkeen lanka oli valmista. Se tuntui hyvin pehmeältä ja kierre sopivalta - vyyhdit eivät kiertyneet kumpaakaan suuntaan. Huomasin jännittävän värieron aiemmin samasta suomenlapinkoirakarvasta värttinällä kehräämiini lankoihini: uusi lanka oli tummempaa! En keksi muuta selitystä kuin eri shampoo. Olen todella tyytyväinen tähän lankaan. Ensimmäiset kokeilut onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa ja suomenlapinkoira näyttää olevan erinomainen karvanlähde 100 % koirankarvalankaan :).

Ensimmäinen lanka: suomenlapinkoira

kertaaminen värttinällä

Olen kehrännyt värttinällä melkein joka ilta. Olen harjoitellut eri tekniikoita, mutta luontevimmalta minusta tuntuu tekniikka, jossa pidän vasemman käden paikallaan "kuitupidikkeenä" ja oikealla kehruukädellä säätelen kierrettä.

Ensimmäisenä työnäni olen kehrännyt värttinällä 100 % suomenlapinkoiralankaa. Säie on tuntunut pehmeältä ja kehräys on ollut helppoa, joten en ole halunnut sotkea siihen lampaanvillaa. Olen kehrännyt niin kauan, kunnes värttinä on tuntunut epämiellyttävän painavalta.

Olen kerrannut säikeen andean plying -tekniikalla. Kertaaminen ei ole sujunut niin linjakkaasti kuin olisin toivonut - jotenkin minun on vaikea saada säiettä soljumaan sujuvasti kädestä värttinälle. Harjoitus tekee varmasti mestarin tässäkin lajissa.

Kaksisäikeisen langan vyyhditin käsivarressani ja pesin ensin koirashampoolla. Sitten huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä-menetelmällä ja lopuksi mätkin vyyhtiä seinään. Kuivuttuaan lanka näytti ehkä hieman tasaisemmalta ja huomattavasti pörröisemmältä.

käsittelemätöntä suomenlapinkoirakarvaa

suomenlapinkoirasäiettä värttinällä

pesemätöntä suomenlapinkoiralankaa

pestyä suomenlapinkoiralankaa