Westie: Qaska

Qaska, kuva: Taru Särkkä

Kehräsin ystäväni Tarun valkoisen länsiylämaanterrierin eli westie Qaskan karvaa. Taru kertoo koirastaan seuraavaa: "Qaska (Bambulan Qaska) on kohta 4-vuotias westieuros ja oman elämänsä Sheldon Cooper: jos joku menee istumaan Qaskan nojatuoliin tai asioita ei tehdä kuten "aina ennenkin", menee pienellä pasmat helposti sekaisin. Agility on mieluisa ja vauhdikas harrastus muuten lunkisti ottavalle koiralle. Qaska on myös hyvin perso ruualle, ja sen löytää aina keittiöstä toiveikkaana odottamasta, kun jääkaappi aukeaa."

Qaskan karva oli nypittyä karkeaa terrierikuitua. Pituudeltaan se oli sopivaa, kerrankin pitkää karkeaa karvaa! Kuitu ei tarvinnut karstausta ja päätin kokeilla kehrätä sen Bliss-rukillani 100 % westienä ilman lampaanhahtuvaa, jota yleensä laitan karkean kuidun sekaan. Kehräys oli sotkuista, koska karkea kuitu ei kierry helposti säikeeksi ja karvoja lenteli sinne tänne. Onneksi on kesä! Tein langasta kaksisäikeistä. 

Lankaa syntyi 80 grammaa. Valmis, vielä pesemätön 100 % westielanka muistuttaa enemmän köyttä kuin villalankaa :D. Se on tasaista, jäykkää ja erittäin karkeaa. Kuidun pituudesta johtuen, irtokarvoja ei juuri valmiista langasta irtoa. Tosin karvoja törröttää langasta joka suuntaan. Hauskan näköistä, mutta ihoa vasten ei varmasti niin hauskan tuntuista. Mielenkiintoista nähdä, mitä Taru tästä askartelee! Itse laittaisin tätä tehosteeksi vaikka sukanvarteen tai neulottuun kassiin tms. 

Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Glen of Imaalin terrieri: Ros ja Ardal

Rós ja Ardal, Glen of Imaalin terrierit, kuva: Janne Leino

Ystäväni Janne on aktiivinen glenniharrastaja ja hänen koiransa ovat menestyneet hienosti myös näyttelykehissä. Sain Jannelta pussillisen Glen of Imaalin terrierin karvaa, joka oli peräisin hänen vehnänvärisistä Rós ja Ardal glenneistään.

Karstasin raakakuidun myllyllä ja suht' karkeasta karvasta tuli yllättävän hyviä levyjä. Kehräsin keskimitaltaan n. 5-senttisen kuidun Blissillä ja homma onnistui karvan karkeudesta huolimatta ilman lampaanvillaa. Sen verran karkeaa kuitu oli, että koko erän kehrättyäni, käteni olivat pienillä rakkuloilla.
Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla, tosin loppuerään kokeilin ketjukertausta ja sain aikaa tasapainoisempaa kolmisäikeistä lankaa. Ketjukertaus oli alkuun hidasta, mutta sen avulla sain yhdelle rullalle jääneen säikeen kolmisäikeiseksi.

Pesemätön glennilanka

Raakakuitu karstamyllyssä

Valmis 100 % glennilanka on kaunista, aika karkeaa ja keskipaksuista. Sitä syntyi 185 grammaa. Langassa on sama silkkinen tuntu kuin raakakuidussa. Karkea karva pysyy yllättävän hyvin langassa. Saa nähdä, muuttuvatko ominaisuudet pesussa, mutta näin pesemättömänä lanka kelpaisi vaikka töppösiin tai napakkaan takkiin raaka-aineeksi. Kiva projekti!

Kettuterrieri

Pesemätön kettuterrieri-lammaslanka

Essin toimittamassa karvaerässä oli erä kettuterrierin nypittyä, karkeaa päällyskarvaa. Kokeilin kehrätä sitä aiemmin 100 %:na, mutta en onnistunut. Kokeilin nyt uudemman kerran yhdistämällä karkeaan kuituun lampaanhahtuvaa ja sehän auttoi! Kehräsin kettuterrierin karstaamatta Blissillä ja kertasin niin ikään rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Pesin teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä+etikka -tekniikalla. Tasoitin kierrettä vyyhtejä seinään paiskomalla.

Valmis lanka on yllättävän kivaa! Siinä on siis n. 70 % kettuterrieriä ja 30 % lammasta. Väri on todella hieno: kaikki tricolorin sävyt ovat näkyvillä. Vaikka kuitu oli todella kovaa, itse lanka tuntuu pehmeämältä, mikä johtunee nyppimisestä sekä lampaanvillan vaikutuksesta. Karvat olivat suht' pitkiä, yli 5 cm, joten langasta ei juuri irtoa karvaa. Valmista lankaa syntyi 250 grammaa.

Kettuterrierin raakakuitu

Valmis kettuterrieri-lammaslanka

Tämä projekti oli mielenkiintoinen koe kehrätä sitä kaikkein karkeinta karvaa ja näköjään se onnistuu, kun mukaan laittaa hieman lammasta. Ei tämä toki mikään kaulahuivilanka ole, mutta sopisi hienosti tehosteeksi neuleisiin tai vaikka töppösten raaka-aineeksi. Kehrääminen kuitenkin otti aika koville, sormeni ovat rakkuloilla. Ei siis ihan joka illan projekti :).