Siperiankissat Eddie & Vili

Siperiankissat Eddie & Vili, kuva: Jouko Lukkarinen

Keväällä sain kehrättäväkseni eksoottisempaa kuitua: siperiankissojen karvaa. Toivomuksena oli lapasten neulomiseen soveltuva lanka. Kuitu oli kahdesta siperiankissauroksesta, Eddiestä ja Vilistä harjattua karvaa. Kissojen omistaja Jouko kertoo, että he etsivät perheeseensä mahdollisimman vähän allergisoivaa kissarotua ja löysivät venäläisen siperiankissan, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Perheeseen muutti ensin Eddie (Aq-Bars Eddie of Lukkarinen) ja vähän myöhemmin tälle kaveriksi Vili (Aq-Bars Fortyeight of Lukkarinen). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että nuorempi Vili on eno vanhemmalle Eddielle.

Eddie, kuva: J. Lukkarinen

Vili, kuva: J. Lukkarinen

Jouko kertoo kissoistaan seuraavaa: "Kun Eddie on luonteeltaan sosiaalinen ja rauhallisen tutkaileva 'aristokraatti', Vili taasen on utelias mutta pelokas kaiken tutkija. Eddie on ottanut vaimoni omakseen. Vaikka se on 7-vuotias kolli, tulee se joka ilta leipomaan tassuilla syliin. Mutta toisaalta tietää, että hän on 'kuningas' talossa. Eddie myös nukkuu kesäisin/ lämpinä aikoina selällään. Varmaan pitkä karva ei silloin lämmitä liikaa. Vili taasen oli nuorena täysi rämäpää. Vauhtia oli enemmän kuin älyä. Mutta sitten 1,5-vuotiaana kevättalvella Vili oli ulkotarhassamme, ja samaan aikaan kaikki katolla olleet lumet rysähtivät ryminällä alas tarhan kattoa pitkin. Vili säntäsi kodinhoitohuoneen kaappien alle pitkäksi aikaa ennen kuin uskalsi tulla sieltä pois. Tämän jälkeen Vili on ollut erityisen herkkä kaikille normaalista poikkeavalle: äänille, valoille yms. Kissat käyvät pihalla 1-3 kertaa päivässä valjaissa. Aluksi niitä piti siihen totuttaa, mutta nyt jopa hiirien /päästäisten /myyrien pyydystäminen onnistuu valjaissa ja Flexissä."

Kissan karva on haastava kehrättävä. Kuitu huopaantuu helposti ja nopeasti, viimeistään kehrääjän käsissä kehruutilanteessa. Lisäksi kissankarvasta puuttuu samanlainen joustavuus, mikä koirankarvasta löytyy ja näin ollen kuitu katkeaa kehrätessä hyvin helposti. Siperiankissan karva ei tehnyt poikkeusta ja kehräys vaati pitkää pinnaa, vaikka karva sinällään oli tarpeeksi pitkää. 

Kehräsin kissankarvan mukaan hieman lampaanhahtuvaa sitomaan kuitua kierteelle. Jouduin kehräämään voimakkaan kierteen lankaan ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhteluvedessä oli tilkka etikkaa. Vyyhdit kuivuivat pitkään pönttöuunin kupeessa.

Lopputuloksena syntyi paksuhko, mutta kevyt ja unelmanpehmeä lanka, josta n. 75 % siperiankissaa ja 25 % lampaanhahtuvaa. Yhteensä vyyhdit painoivat vajaan 200 grammaa. Olisipa hienoa nähdä, millaiset lapaset näistä aikanaan valmistuu!

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Shelttiä ja lammasta

Frodo, kuva: Senja Matilainen

Pesemätön sheltti-lammas-sekoitelanka

Ystäväni Senja toimitti shetlanninlammaskoira Frodon harjattua karvaa kehrättäväkseni. Frodoa olen kehränyt aiemmin lampaanvillasäikeeseen sekoitettuna. Senjalla on tästä edellisestä langasta jopa ihanat neulotut shelttilapaset!

Tällä kertaa kehräsin säikeeseen lampaanhahtuvaa Senjan toiveesta. Shelttikuitu on mukavaa ja helppoa kehrätä, eikä tarvinnut karstausta. Kehräsin karvan kaksisäikeiseksi Bliss-rukillani. Valmista lankaa, joka odottaa vielä pesua, syntyi 75 grammaa. Siinä on n. 30-40 % lampaanhahtuvaa ja loput shetlanninlammaskoiraa. 100 % sheltti olisi vielä ylellisempää, mutta kiva lanka tämäkin on.

Terveiset Frodolle, joka kuuluu karvanluovuttajakoirieni aktiivijäseniin. Odottelen täällä seuraavaa karvanvaihtosessiotasi :).

Mittelspitz: Väinö

Väinö ja lanka, kuva: omistaja

Minulta tilattiin lanka mittelspitzin karvaerästä. Kuitu oli peräisin 6-vuotiaasta Väinö-mittelspitzista. Toiveena oli, että langasta voisi valmistaan vauvaneuleita ja että sekaan laitetaan lammasta, jotta lankaa syntyisi hieman runsaammin.

Raakakuitu

Säiettä rukin rullalla

Kuitu oli leikattua karvaa ja näin ollen huomattavasti karkeampaa kuin aikaisemmat kääpiöpystykorvien kuidut, joita olen kehrännyt. Kuidun pituus oli vaihtelevaa, mukana oli päällys- sekä alusvillaa. En karstannut kuitua, koska se oli suht' suoraa ja takutonta. Kehräsin karvan lampaanhahtuvan kanssa (n. 70 %/30 % -suhteella) rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Yritin tehdä ohutta ja pehmeää lankaa vauvaa ajatellen, mutta leikattu kuitu ei taipunut toiveisiini.

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin lopuksi etikkaliemessä. Tasoitin kierteen seinään vyyhtiä hakkaamalla. 70 % mittelspitz - 30 % lammas -sekoitelankaa syntyi 240 grammaa. Valmis mittelpitz-lammaslanka on yllättävän paksua ja karkeaa. Tässä näkyy hyvin harjatun ja leikatun karvan ero: vaikka harjatusta karvasta saisi ohutta ja pehmeää luksuslankaa, toisen saman rodun edustajan leikattu karva tuottaa ihan erilaisen, paksun ja karkean lopputuloksen. Olin pettynyt siihen, etten onnistunut tekemään sitä, mitä tilattiin. Onneksi tilaaja kuitenkin hyväksyi langan. Ehkä siitä syntyy jotain muuta kuin vauvan pukineita.

Pesty mittelspitzlammaslanka

Kissa: Iida

Iida, kuva: omistaja

Raakakuitu

Kuitua käsikarstoilla

Ystäväni Petra toimitti minulle juuri edesmenneen Iida-kissan harjattua karvaa. Iida syntyi vuonna 1995 ja eli pitkän elämän Petran äidin kanssa. Iidan emä oli maatiaiskissa, mutta isästä ei ollut varmuutta, kertoo Petra. Luonteeltaan Iida oli laiskanpulskea omanarvontuntoinen kissa, joka viihtyi sisällä. Kesällä se ulkoili mökin pihapiirissä ja saalisti jokusen hiirenkin. Petran mukaan Iida harrasti mm. hissillä ajelua eli pyysi ulos ja kun äiti lähti sitä valjaissa viemään pihalle, Iida juoksi portaat alas kolmannesta kerroksesta ja istui hissin ovelle maukumaan :).  

Lanka rukin rullassa

Iidan karva oli hyvin hienoa ja keskipitkää. Kuitu tuntui huopuvan ihan käsissäni ja Petra sanoikin, että Iidaa piti harjata monta kertaa päivässä, jottei takkuja syntynyt! Osa raakakuidusta oli möykkyinä, joten karstasin kuidun. Käytin tällä kertaa käsikarstoja, sillä hieno kissankarva työstyi kevyesti niilläkin. 

Kehräsin kissankarvan lampaanhahtuvaan n. 50 %/50 % -suhteella, jotta sain pöllyävästä ja ohuesta kuidusta kestävämpää säiettä. Tein rukilla siitä kaksisäikeistä lankaa. Pesin vyyhdit koirashampoolla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen hiustenhoitoainetta, jotta valmiista langasta ei irtoaisi niin paljon irtokarvaa. 

Valmiissa langassa kissankarvan ylellinen tuntu hieman kärsii liitosta lampaanhahtuvan kanssa. Näin upea kuitu kannattaisi kehrätä 100 %:na, jos mahdollista. Valmis lanka on karheampaa kuin odotin, mutta siinä on kissankarvalle tyypillinen tuntu yhä. Kissa-lammas-sekoitelankaa syntyi 160 grammaa ja se soveltuu mielestäni parhaiten asustelangaksi tai vaikka pienten, lämpimien unisukkien materiaaliksi.

Pesty 50 % kissankarva-50 % lampaanhahtuva-lanka

Kani: Reino

Reino, kuva: Niina Alanko

Reino, kuva: Niina Alanko

Sain ystävältäni Niinalta hänen Reino-kaninsa leikattua karvaa. Reino on 2-vuotias leijonanharjas-angoramixaus. Niinan mukaan karva tuskin vastaa täysin angorakarvaa, vaikka minulle, kaneista mitään tietämättömälle, karva olisi mennyt täydestä angorakuidusta :). Reino tuli Niinalle aikoinaan melkoisena takkupallona, koska asui edellisessä elämässään tallikanina täysin hoitamatta. Reinon turkki vaatii leikkauksen 3-4 kuukauden välein, jottei se takkuunnu, kertoo Niina. 

Tämä oli ensimmäinen kaniprojektini. Kuitu oli muutaman sentin mittaista, erittäin hienoa ja pöllyävää. Opin heti, että kania kehrätään jatkossa lämpiminä kesäiltoina ulkona, ei pakkasiltoina olohuoneessa. Kehräys oli haastavaa pöllyävän, sähköisen ja joka paikkaan tunkeutuvan kuidun vuoksi. Kehräsin Reinon karvan ilman karstausta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli niin lyhyttä, että yhdistin sen lampaanvillahahtuvaan siinä toivossa, että hahtuva sitoisi tämän ohuen karvan säikeeksi. 

Kuitu ja hahtuva säikeellä

Valmis lanka pöllysi yhä ja päätin pestä sen, vaikka kuitu vaikutti puhtoiselta ja ei-rasvaiselta verrattuna koirakuituihin. Pesin kanilangan koirashampoolla ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin hieman hiustenhoitoainetta. Aine sitoikin kuituja yhteen ja kuivunut lanka ei pudota karvaa enää samalla tavoin kuin pesemätön lanka. 

Valmiissa langassa on n. 50 % angoramixkania ja n. 50 % lampaanhahtuvaa. Siinä on yhä angoramainen, silkkinen luonne. Ihana lanka pieneen asusteeseen, tosin ihan lähelle mustaa villakangastakkia en tätä uskaltaisi laittaa ;). Valmista lankaa syntyi 75 grammaa. Todella mielenkiintoinen projekti ja Niina lupasi minulle Reinoa kesäkehräyksiä varten lisää.

Pesty angoramixkani-lammaslanka

Suomenhevonen: Sevina

Sevina ja Eevi, kuva: Anne Hakala

Hevosen karvaa ja hahtuvakiekko

Ystäväni Anne toi minulle jo kevään karvanlähdön aikaan tyttärensä Eevin omistaman Sevina-suomenhevostamman harjattua karvaa. Sevina on 8-vuotias tamma, väriltään rautias ja se asuu pihatossa.

Talvikarva oli hevosenkarvaksi yllättävän pitkää sekä jäykkää ja liukasta. Mukana oli hieman pehmeämpää pohjavillaa. Päätin kehrätä karvan luonnonvalkeaan lampaanvillahahtuvaan Bliss-rukillani. Hahtuvan avulla sain liukkaan hevosenkarvan edes jotenkin taipumaan säikeeksi. Jouduin tekemään säikeeseen voimakkaan kierteen, jotta karvat pysyivät siinä. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Suomenhevos-lammas-lanka

Valmista suomenhevos-lammas-lankaa syntyi 230 grammaa. Hevosta langassa on n. 70 % ja lammasta 30 %. Lanka on karkeaa, vahvaa ja paksua. Irtokarvaa tippuu valmiista langasta jonkun verran. Väriltään lanka on todella kaunis, punertava. Annen kanssa mietimme, että lankaa voisi käyttää tehosteena neuleeseen, esimerkiksi kaula- tai hartiahuivin reunaan tai villasukkien varteen. Odotan mielenkiinnolla, mitä luova Anne langasta saa aikaiseksi :).

Hevosenkarva on hyvin haasteellinen kehrättävä, koska se ei huovu yhtään ja on hyvin jäykkää. Hauska - ja sotkuinen - kesäprojekti joka tapauksessa!

Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Portugalinvesikoira: Nappi

Nappi, kuva: Heli Vaija

Raakakuitu

Ystäväni Heli lähetti minulle nuoren portugalinvesikoiranarttunsa Napin leikattua karvaa. Raakavillaa oli n. 400 grammaa. Se oli lyhyttä (1-3 cm), puhdasta, pehmeää ja kikkaraa. En lyhyyden vuoksi edes yrittänyt karstata villaa vaan ryhdyin kehräämään Blissillä.

Koska kuitu oli lyhyttä, kehräsin sen harmaaseen lampaanvillahahtuvaan. Tästä huolimatta kehrääminen oli todella hidasta ja haastavaa. Oli vaikea saada lyhyt karva pysymään kierteellä, vaikka se tuntuikin huovuttuvalta. Yritin valikoida pisimpiä kuituja ja tein valmista, kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa vain 240 grammaa. Jätin langan pesemättä, koska kuitu oli niin puhdasta.

Lampaanhahtuva ja koirankarva

Valmis lanka portugalinvesikoirasta (n. 70 %) ja lampaasta (n. 30 %) on paksua, möykkyistä ja yllättävän pehmeää leikatuksi karvaksi. Väri on hieno. Tämä lanka soveltuu tehostelangaksi vaikka kaulahuiviin.

Portugalinvesikoira-lammaslanka

Vesikoirarotujen karva näyttää olevan hyvin haasteellista. Aiemmin hikoilin espanjanvesikoiran kanssa ja nyt portugalilainen vastine pisti taitoni koetukselle. Ilmeisesti karvanlaatu, kiharuus ja lyhyys ovat vaikea yhdistelmä, vaikka kuitu tuntuu käteen muokkautuvalta. Jos joskus saan jostain oikein pitkää (>5 cm) vesikoiran karvaa - liekö sellaista olemassakaan -  yritän vielä uudelleen :).

Poni: Kessu

Kessu, kuva: Jessica Varjonen

Raakakuitu

Ystäväni Janita omistaa valloittavan 11-vuotiaan Kessu-poniruunan, joka on oikealta nimeltään Sommertraum ja rodultaan sekä väriltään pinto. Kessu vaihtaa hieman turkkinsa väriä kesäisin ja talvisin. Näin keväällä se heittää muhkean talvikarvansa pois ja Janita on sitä minulle kärsivällisesti jaksanut kerätä ponia harjatessaan. Myös hevoshieroja Reine vauhditti karvanpoistoa hieroessaan ponia eräänä päivänä :).


Ponisäiettä rukissa

Minulla on muutama hevoskarvasatsi odottamassa, mutta tämä oli ensimmäinen erä harjattua eikä klipattua karvaa. Karvan pituus näytti lupaavalta (n. 3-4 cm). Karva oli pääosin päällyskarvaa, joka ei huopunut ollenkaan, joten en edes yrittänyt karstata sitä.

100 % poninkarvalangan kehräys ei onnistunut karvan liukkauden ja lyhyyden vuoksi, joten sekoitin säikeeseen kehräysvaiheessa harmaata lampaanhahtuvaa. Kehräsin ja kertasin langan kaksisäikeiseksi Blissillä. Kehräys oli todella sotkuista touhua ja en suosittele kehräämään hevosenkarvaa olohuoneessa… Karvoja löytyi ja tulee löytymään ihan joka paikasta, sillä ne sähköisinä tarttuivat herkästi kaikkialle.

Haastavan kehräyssession tuloksena syntyi ensimmäinen hevos- tai oikeastaan ponilankani, jossa on mukana noin 40 % lampaanvillaa. Valmista lankaa syntyi 115 grammaa ja se on paksua, yllättävän pehmeää. Irtokarvoja irtoilee pesemättömästä vyyhdistä aika lailla, mutta uskon pesun parantavan langan laatua. Tämä hauska ponilanka sopisi tehosteeksi neuleisiin tai vaikka sukanvarsiin.

Pesemätön poni-lammaslanka

Kettuterrieri

Pesemätön kettuterrieri-lammaslanka

Essin toimittamassa karvaerässä oli erä kettuterrierin nypittyä, karkeaa päällyskarvaa. Kokeilin kehrätä sitä aiemmin 100 %:na, mutta en onnistunut. Kokeilin nyt uudemman kerran yhdistämällä karkeaan kuituun lampaanhahtuvaa ja sehän auttoi! Kehräsin kettuterrierin karstaamatta Blissillä ja kertasin niin ikään rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Pesin teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä+etikka -tekniikalla. Tasoitin kierrettä vyyhtejä seinään paiskomalla.

Valmis lanka on yllättävän kivaa! Siinä on siis n. 70 % kettuterrieriä ja 30 % lammasta. Väri on todella hieno: kaikki tricolorin sävyt ovat näkyvillä. Vaikka kuitu oli todella kovaa, itse lanka tuntuu pehmeämältä, mikä johtunee nyppimisestä sekä lampaanvillan vaikutuksesta. Karvat olivat suht' pitkiä, yli 5 cm, joten langasta ei juuri irtoa karvaa. Valmista lankaa syntyi 250 grammaa.

Kettuterrierin raakakuitu

Valmis kettuterrieri-lammaslanka

Tämä projekti oli mielenkiintoinen koe kehrätä sitä kaikkein karkeinta karvaa ja näköjään se onnistuu, kun mukaan laittaa hieman lammasta. Ei tämä toki mikään kaulahuivilanka ole, mutta sopisi hienosti tehosteeksi neuleisiin tai vaikka töppösten raaka-aineeksi. Kehrääminen kuitenkin otti aika koville, sormeni ovat rakkuloilla. Ei siis ihan joka illan projekti :).

Bliss

Sain eilen kesken työpäivän viestin puhelimeeni ja viestissä kerrottiin, että lähetys Woolmakersilta on Jyväskylässä. Töiden jälkeen sitten autonrenkaat ulvoen pakettia rahtitoimistosta hakemaan, ettei koko viikonloppu menisi rukkia haikaillessa.

Tänään kokosin Bliss-rukkini. Paketissa oli selkeät ohjeet ja jopa ristipääruuvimeisseli mukana. Aikaa kokoamiseen kului reilu tunti. Yksi ruuvi puuttui ja jouduin etsimään korvaavan omista kokoelmistani.

Ai, kun se näyttikin kauniilta! Sormet jännityksestä vapisten virittelin langan rukkiin ja kokeilin. Ja heti sain aikaan kohtuullista säiettä hahtuvasta ja lampaanvillasta. Olin innoissani - voiko kehrääminen todella olla näin helppoa.

Nyt karstaamaan koirankarvaa huomiseksi, jotta pääsen sitä kokeilemaan. Ajatus karstamyllyn hankkimisesta vahvistuu päivä päivältä...

Ja sokerina pohjalla: Sain juuri sähköpostiviestin Yhdysvalloista ja sen mukaan Trindle-värttinäni on tänään lähetetty. Uuu, on tämä jännittävä harrastus!