Shetlanninlammaskoira ja alpakka

Ystäväni Senja toimitti minulle vakiokarvanluovuttaja Frodon karvaa. Frodo on jo 13-vuotias arvokkaasti vanhentunut shetlanninlammaskoirauros. Olen kehrännyt Frodo-lankaa useamman kerran. Tällä kertaa Senja yllätti minut alpakkavillalla. Sovimme, että kehrään koirankarvan ja alpakkavillan samaan lankaan. Yleensä en halua sotkea koirankarvan joukkoon lampaanvillaa tai muita kuituja, koska koirankarvalangan ylellisyys kärsii siitä. Alpakka kuitenkin on niin hieno kuitu, että tämä mix kuulosti hyvälle.

Kehräsin Blissilläni ensin koirankarvan. Harjattu shelttikuitu on kehrääjän unelma ja kehrääminen oli helppoa. Myös alpakkakuitu oli tarpeeksi pitkää ja siistiä, joten sen kehrääminen oli myös vaivatonta. Haasteellisinta oli tehdä alpakkasäikeestä yhtä paksua kuin koirasäikeestä, sillä hienonhienosta alpakasta saisi aikaan hyvin ohutta säiettä halutessaan. Kumpikin kuitu oli niin takutonta, että kehräsin ne karstaamatta.

Kertasin koira- ja alpakkasäikeet yhteen kaksisäikeiseksi langaksi. Kuidut olivat erivärisiä, sheltti vaaleanruskeaa ja alpakka keskiruskeaa, joten langasta tuli kivasti kaksivärinen.

Pesin langan astianpesuaineella ja lorautin huuhteluveteen etikkaa. Tänään sattui olemaan lämmin sekä tuulinen päivä, joten märät vyyhdit ehtivät kuivua lähes valmiiksi ulkona.

Valmista 50% shetlanninlammaskoira - 50% alpakka -lankaa syntyi 200 grammaa. Se on kevyttä, pehmeää ja erittäin lämmintä - siis varsinainen luksuslanka, joka soveltuu kaikkein hienoimpiin neuletöihin.

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Kissa: Iida

Iida, kuva: omistaja

Raakakuitu

Kuitua käsikarstoilla

Ystäväni Petra toimitti minulle juuri edesmenneen Iida-kissan harjattua karvaa. Iida syntyi vuonna 1995 ja eli pitkän elämän Petran äidin kanssa. Iidan emä oli maatiaiskissa, mutta isästä ei ollut varmuutta, kertoo Petra. Luonteeltaan Iida oli laiskanpulskea omanarvontuntoinen kissa, joka viihtyi sisällä. Kesällä se ulkoili mökin pihapiirissä ja saalisti jokusen hiirenkin. Petran mukaan Iida harrasti mm. hissillä ajelua eli pyysi ulos ja kun äiti lähti sitä valjaissa viemään pihalle, Iida juoksi portaat alas kolmannesta kerroksesta ja istui hissin ovelle maukumaan :).  

Lanka rukin rullassa

Iidan karva oli hyvin hienoa ja keskipitkää. Kuitu tuntui huopuvan ihan käsissäni ja Petra sanoikin, että Iidaa piti harjata monta kertaa päivässä, jottei takkuja syntynyt! Osa raakakuidusta oli möykkyinä, joten karstasin kuidun. Käytin tällä kertaa käsikarstoja, sillä hieno kissankarva työstyi kevyesti niilläkin. 

Kehräsin kissankarvan lampaanhahtuvaan n. 50 %/50 % -suhteella, jotta sain pöllyävästä ja ohuesta kuidusta kestävämpää säiettä. Tein rukilla siitä kaksisäikeistä lankaa. Pesin vyyhdit koirashampoolla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen hiustenhoitoainetta, jotta valmiista langasta ei irtoaisi niin paljon irtokarvaa. 

Valmiissa langassa kissankarvan ylellinen tuntu hieman kärsii liitosta lampaanhahtuvan kanssa. Näin upea kuitu kannattaisi kehrätä 100 %:na, jos mahdollista. Valmis lanka on karheampaa kuin odotin, mutta siinä on kissankarvalle tyypillinen tuntu yhä. Kissa-lammas-sekoitelankaa syntyi 160 grammaa ja se soveltuu mielestäni parhaiten asustelangaksi tai vaikka pienten, lämpimien unisukkien materiaaliksi.

Pesty 50 % kissankarva-50 % lampaanhahtuva-lanka

Kani: Reino

Reino, kuva: Niina Alanko

Reino, kuva: Niina Alanko

Sain ystävältäni Niinalta hänen Reino-kaninsa leikattua karvaa. Reino on 2-vuotias leijonanharjas-angoramixaus. Niinan mukaan karva tuskin vastaa täysin angorakarvaa, vaikka minulle, kaneista mitään tietämättömälle, karva olisi mennyt täydestä angorakuidusta :). Reino tuli Niinalle aikoinaan melkoisena takkupallona, koska asui edellisessä elämässään tallikanina täysin hoitamatta. Reinon turkki vaatii leikkauksen 3-4 kuukauden välein, jottei se takkuunnu, kertoo Niina. 

Tämä oli ensimmäinen kaniprojektini. Kuitu oli muutaman sentin mittaista, erittäin hienoa ja pöllyävää. Opin heti, että kania kehrätään jatkossa lämpiminä kesäiltoina ulkona, ei pakkasiltoina olohuoneessa. Kehräys oli haastavaa pöllyävän, sähköisen ja joka paikkaan tunkeutuvan kuidun vuoksi. Kehräsin Reinon karvan ilman karstausta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli niin lyhyttä, että yhdistin sen lampaanvillahahtuvaan siinä toivossa, että hahtuva sitoisi tämän ohuen karvan säikeeksi. 

Kuitu ja hahtuva säikeellä

Valmis lanka pöllysi yhä ja päätin pestä sen, vaikka kuitu vaikutti puhtoiselta ja ei-rasvaiselta verrattuna koirakuituihin. Pesin kanilangan koirashampoolla ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin hieman hiustenhoitoainetta. Aine sitoikin kuituja yhteen ja kuivunut lanka ei pudota karvaa enää samalla tavoin kuin pesemätön lanka. 

Valmiissa langassa on n. 50 % angoramixkania ja n. 50 % lampaanhahtuvaa. Siinä on yhä angoramainen, silkkinen luonne. Ihana lanka pieneen asusteeseen, tosin ihan lähelle mustaa villakangastakkia en tätä uskaltaisi laittaa ;). Valmista lankaa syntyi 75 grammaa. Todella mielenkiintoinen projekti ja Niina lupasi minulle Reinoa kesäkehräyksiä varten lisää.

Pesty angoramixkani-lammaslanka

Shelttiä ja lammasta

Frodo, kuva: Senja Matilainen

Ystäväni Senja on kerännyt harjattua karvaa shetlanninlammaskoira Frodostaan. Hänellä toimitti Frodon karvan ohella minulle jätesäkillisen lampaan raakavillaa. Senja tilasi minulta langan, jossa on puolet shelttiä ja puolet lammasta sekä tämän lisäksi 100 % lampaanvillalankaa.

Otin karvat juhannuksenviettoon mukaan mökillemme Etelä-Karjalaan. Unohdin karstamyllyn kotiin reilun 200 kilometrin päähän ja hetken mietin juhannuspäivänä, mistä ihmeestä rakennan karstan, kun kaikki rautakaupatkin ovat kiinni. Päätin kokeilla lampaanvillan kehräämistä karstaamatta. Shelttikarva ei karstaa tarvinnutkaan, mutta lammas näytti aika haasteelliselta.

Kehräystä laiturilla

Pestyt langat kuivumassa

Lampaanvillan kehräys onnistui yllättävän hyvin ilman karstausta. Villa oli hyvin roskaista ja aika likaista, mutta kehräsin sitä ulkokuistilla ja laiturilla. Suurin osa roskista irtosi kehräyksen ja kertauksen aikana, mutta roskat hidastivat työskentelyä huomattavasti.

Kehräsin nyt ensimmäistä kertaa lampaan raakavillaa ja yllätyin kuinka rasvaista se oli. Lampaanvillaa oli kuitenkin helppo kehrätä sen jouston ansiosta. Ensimmäisen lammaslankaerän jouduin kertaamaan kahteen kertaan, sillä huomasin, ettei lammas tarvinnut yhtä voimakasta kertausta kuin koira, toisin sanoen langasta tuli ensin ylikerrattua. Sain langan tasapainotettua ajamalla sen kerran rukilla läpi kehräyssuuntaan.

Sheltti-lammaslankaa (50%/50%) syntyi 90 grammaa ja 100 % lampaanvillalankaa reilu 500 grammaa. Pesin langat astianpesuaineella rasvan poistamiseksi ja huuhtelin kylmällä kolmeen kertaan. Lanka muuttui täysin, kun rasva lähti pois! Väri vaaleni ja kuiva lanka keveni huomattavasti. Valmis lanka painoi n. 50 grammaa vähemmän eli painosta lähti pois lähemmäs 10 prosenttia!

Valmis shelttilammas- ja lammaslanka näyttävät ja tuntuvat aika samanlaisilta - vain sheltin tummempi väri erottaa vyyhdit toisistaan. Tässä on mitä mainioin sukkalanka ja Senjan mukaan langat menevätkin lahjoiksi sukkien neulojille.

Lampaanvillalanka

Sheltti-lammaslanka