Kultainennoutaja: Miina ja Rico

Rico ja Miina juhannustulilla, kuva: Reine Mutka

Raakakuitu

Ystäväni Reinen Miina-narttu ja Rico-uros ovat touhukkaita, kermanvärisiä kultaisianoutajia. Reine helpottaa koiriensa elämänlaatua kesäisin ajamalla niille kesäturkin. Hän toimitti minulle pari pussillista tätä Miinan ja Ricon leikattua karvaa alkukesästä. Juhannuksena minulla oli aikaa ottaa karva käsittelyyn mökillämme Etelä-Karjalassa.

Karvaerässä on hyvin eripituista kuitua riippuen tietysti siitä, mistä kohtaa koiraa karva oli peräisin. Karva oli monimuotoista myös laatunsa osalta, koska mukana oli pitkä ja liukas peitinkarva sekä hienompi ja pehmeämpi alusvilla. Kuitu oli puhdasta, ei ollenkaan huopuvaa eikä siis tarvinnut karstausta.

Märkä lanka

Arvasin, että tämä projekti ei tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä ja näinhän siinä kävi. Kehräsin kultsukarvan 100 %:ksi koirankarvalangaksi Bliss-rukillani. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Säikeestä tuli paksuhkoa ja "tikkuista", kun leikattu karva ei kiertynyt nätisti säikeelle. Jouduin kehräämään säikeen hyvin vahvalle kierteelle, jotta karva pysyisi edes jotenkin matkassa. Kertaamisessa tiukka kierre kostautui ja rukkini oli hätää kärsimässä paksun, kovan ja irtokarvaa pöllyävän langan kanssa. Kehrääminen kävi urheilusuorituksesta, mutta sehän oli vain positiivista juhannuslorvailun vastapainoksi :).

Pesu järvivedessä mäntysuovalla ja vyyhtien rajuhko piekseminen laituria vasten teki langalle ihmeitä. Kova lanka pehmeni ja pahin irtokarvanlähtö väheni. Lanka yllätti minut positiivisesti.

Valmista kultainennoutajalankaa syntyi 250 grammaa, sillä jätin suurimman osan kuidusta kehräämättä. Se on vaaleaa, paksuhkoa ja kovat peitinkarvat töröttävät langasta piikkimäisesti. Leikatulle karvalle ominaisesti lanka on pistelevää, mutta ei niin kovaa kuin karkeakarvaisista roduista kehräämäni lanka. Tämä kultsulanka sopisi tehostelangaksi vaikka sukanvarteen tai neuleeseen. Saas' nähdä, mitä Reinen luottoneuloja tästä saakaan aikaan!

Coton de tuléar: Vici

Vici, kuva: Pirkko Harsia

Olen kehrännyt useamman bichon frisé -langan, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa sain käsiini coton de tuléar -karvaa. Karvanlähde on Vici, 4-vuotias leikkisä coton. Vici on emäntänsä Pirkon mukaan aktiivinen ja innostuva koira, joka on käynyt niin agility-, toko- kuin näyttelykurssit ja saavuttanut Suomen muotovalion arvon. Pirkko on aiemmin tehnyt huovutustyön Vicin karvoista, joten cotonkuitu soveltuu siis monenlaiseen käsityöhön!

Vicin kuituerä oli leikattua karvaa. Mukana oli hyvin eripituista karvaa ja valitettavasti pystyin käyttämään vain osan karvasta kehruuseen, sillä suurin osa erästä oli liian lyhyttä. Lyhyiden karvojen vuoksi karstaaminen oli vaikeaa, joten kehräsin lopulta langan ilman karstausta. Kehräys oli hidasta haasteellisen kuidun ja sotkuista irtokarvojen pöllyämisen vuoksi, mutta vaivan väärti, sillä valmis kaksisäikeinen lanka osoittautui kivaksi. Kehrätystä langasta irtoili vielä karvoja, mutta mäntysuopapesussa ja useassa huuhtelussa lanka huopui hieman ja kuivuttuaan se oli huomattavasti miellyttävämpää.

Valmista 100 % coton de tuléar -lankaa syntyi 165 grammaa.  Lanka on kauniin valkoista, paksua ja pehmeää. Pinta on eläväinen ja epätasainen. Lanka soveltuisi parhaiten asusteisiin tai tehostelangaksi vaikka neuleeseen.

 

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Westie: Qaska

Qaska, kuva: Taru Särkkä

Kehräsin ystäväni Tarun valkoisen länsiylämaanterrierin eli westie Qaskan karvaa. Taru kertoo koirastaan seuraavaa: "Qaska (Bambulan Qaska) on kohta 4-vuotias westieuros ja oman elämänsä Sheldon Cooper: jos joku menee istumaan Qaskan nojatuoliin tai asioita ei tehdä kuten "aina ennenkin", menee pienellä pasmat helposti sekaisin. Agility on mieluisa ja vauhdikas harrastus muuten lunkisti ottavalle koiralle. Qaska on myös hyvin perso ruualle, ja sen löytää aina keittiöstä toiveikkaana odottamasta, kun jääkaappi aukeaa."

Qaskan karva oli nypittyä karkeaa terrierikuitua. Pituudeltaan se oli sopivaa, kerrankin pitkää karkeaa karvaa! Kuitu ei tarvinnut karstausta ja päätin kokeilla kehrätä sen Bliss-rukillani 100 % westienä ilman lampaanhahtuvaa, jota yleensä laitan karkean kuidun sekaan. Kehräys oli sotkuista, koska karkea kuitu ei kierry helposti säikeeksi ja karvoja lenteli sinne tänne. Onneksi on kesä! Tein langasta kaksisäikeistä. 

Lankaa syntyi 80 grammaa. Valmis, vielä pesemätön 100 % westielanka muistuttaa enemmän köyttä kuin villalankaa :D. Se on tasaista, jäykkää ja erittäin karkeaa. Kuidun pituudesta johtuen, irtokarvoja ei juuri valmiista langasta irtoa. Tosin karvoja törröttää langasta joka suuntaan. Hauskan näköistä, mutta ihoa vasten ei varmasti niin hauskan tuntuista. Mielenkiintoista nähdä, mitä Taru tästä askartelee! Itse laittaisin tätä tehosteeksi vaikka sukanvarteen tai neulottuun kassiin tms. 

Toyvillakoira: Ninni

Raakakuitu

Ninni, kuva: Anna Harlamov-Elo

Sain kehrättäväkseni Annan toyvillakoirakoiranarttu Ninnin leikattua karvaa. Kuitua oli paljon, mutta valitettavasti se oli liian lyhyttä, n. 1-2-senttistä, kuten villakoirien kohdalla usein käy. Keräsin kuidusta pisimpiä karvoja ja kehräsin niistä kaksisäikeisen 100% toyvilllakoiralangan Blissillä.  Koska kuitu oli lyhyttä, se pöllysi kovasti ja kehräys piti suorittaa ulkona, mutta onneksi sää suosi kehräystä.  Kehräys oli kuidun lyhyyden vuoksi hyvin haastavaa ja kehräsin pientä lankaerää koko päivän. Langasta tuli hyvin paksua ja tiukkakierteistä vaikean kuidun vuoksi. 

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin useampaan kertaan. Valmiista langasta irtoaa yhä karvoja, mutta muuten se on miellyttävää, hyvin pehmeää. Lankaa syntyi reilut 100 grammaa. Ehkä Anna saa siitä tehosteraidan neuleeseensa.

Pesty 100 % toyvillakoiral

Suomenhevonen: Sevina

Sevina ja Eevi, kuva: Anne Hakala

Hevosen karvaa ja hahtuvakiekko

Ystäväni Anne toi minulle jo kevään karvanlähdön aikaan tyttärensä Eevin omistaman Sevina-suomenhevostamman harjattua karvaa. Sevina on 8-vuotias tamma, väriltään rautias ja se asuu pihatossa.

Talvikarva oli hevosenkarvaksi yllättävän pitkää sekä jäykkää ja liukasta. Mukana oli hieman pehmeämpää pohjavillaa. Päätin kehrätä karvan luonnonvalkeaan lampaanvillahahtuvaan Bliss-rukillani. Hahtuvan avulla sain liukkaan hevosenkarvan edes jotenkin taipumaan säikeeksi. Jouduin tekemään säikeeseen voimakkaan kierteen, jotta karvat pysyivät siinä. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Suomenhevos-lammas-lanka

Valmista suomenhevos-lammas-lankaa syntyi 230 grammaa. Hevosta langassa on n. 70 % ja lammasta 30 %. Lanka on karkeaa, vahvaa ja paksua. Irtokarvaa tippuu valmiista langasta jonkun verran. Väriltään lanka on todella kaunis, punertava. Annen kanssa mietimme, että lankaa voisi käyttää tehosteena neuleeseen, esimerkiksi kaula- tai hartiahuivin reunaan tai villasukkien varteen. Odotan mielenkiinnolla, mitä luova Anne langasta saa aikaiseksi :).

Hevosenkarva on hyvin haasteellinen kehrättävä, koska se ei huovu yhtään ja on hyvin jäykkää. Hauska - ja sotkuinen - kesäprojekti joka tapauksessa!

Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Tiibetinterrieri: Jedi

Jedi, kuva: Laura Hartikainen

Ystäväni Laura omistaa kaksi tiibetinterrieriurosta. Lauran vanhempi koira on nimeltään Jedi (Bristol Cream's Jedi of the Dark) ja se on 2,5-vuotias. Jedi on väriltään soopeli ja Lauran mukaan Jedin väri on vaalentunut iän myötä huomattavasti. Jedin kanssa on treenattu leikkimielellä agilityä sekä opeteltu monenlaisia temppuja mielen virkistykseksi. Laura kertoo, että Jedi on pohdiskeleva, herkkä sielu, joka rakastaa omia ihmisiään palavasti.

Laura leikkasi Jedin turkin keväällä ja toimitti karvan minulle. Olen tavannut Jedin muutaman kerran tallilla ja muistan, kuinka silkkisen pehmeältä sen turkki tuntui. Odotinkin mielenkiinnolla, millainen lanka leikatusta tiibetinterrierin karvasta syntyy.

Kuitua karstamyllyssä

Karstasin karvaerän myllyllä. Erässä oli monenpituista kuitua, mutta siitä syntyi pääsääntöisesti hyviä lepereitä. Kehräsin karvan Blissillä - ensimmäistä kertaa ulkona, kivaa! Kehrääminen oli haastavaa, sillä kuitu oli karstauksesta huolimatta vaihtelevaa: lyhyttä, pidempää, liukkaampaa ja huopuvampaa. Huomasin, että karvasta oli kehrättävä aika paksua ja epätasaista lankaa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Valmis 100 % tiibetinterrierilanka on kaunista. Se on paksuhkoa, "möykkyistä" ja silkkiseen vivahtavaa. Koska kuitu on leikattu, lanka on karkeahkoa. Pesemättömästä langasta lähtee jonkin verran irtokarvaa, mutta pesen sen pian ja huuhtelen kolminkertaisesti etikkaviimeistelyllä. Uskon tämän tasoittavan ja ehkä hieman pehmentävän lankaa. Valmista lankaa syntyi 375 grammaa ja se olisi omiaan esim. talvikaulaliinaan tai keeppiin.

Mielenkiintoinen projekti :).

Säiettä rukilla

Pesemätön tiibetinterrierilanka

Poni: Kessu

Kessu, kuva: Jessica Varjonen

Raakakuitu

Ystäväni Janita omistaa valloittavan 11-vuotiaan Kessu-poniruunan, joka on oikealta nimeltään Sommertraum ja rodultaan sekä väriltään pinto. Kessu vaihtaa hieman turkkinsa väriä kesäisin ja talvisin. Näin keväällä se heittää muhkean talvikarvansa pois ja Janita on sitä minulle kärsivällisesti jaksanut kerätä ponia harjatessaan. Myös hevoshieroja Reine vauhditti karvanpoistoa hieroessaan ponia eräänä päivänä :).


Ponisäiettä rukissa

Minulla on muutama hevoskarvasatsi odottamassa, mutta tämä oli ensimmäinen erä harjattua eikä klipattua karvaa. Karvan pituus näytti lupaavalta (n. 3-4 cm). Karva oli pääosin päällyskarvaa, joka ei huopunut ollenkaan, joten en edes yrittänyt karstata sitä.

100 % poninkarvalangan kehräys ei onnistunut karvan liukkauden ja lyhyyden vuoksi, joten sekoitin säikeeseen kehräysvaiheessa harmaata lampaanhahtuvaa. Kehräsin ja kertasin langan kaksisäikeiseksi Blissillä. Kehräys oli todella sotkuista touhua ja en suosittele kehräämään hevosenkarvaa olohuoneessa… Karvoja löytyi ja tulee löytymään ihan joka paikasta, sillä ne sähköisinä tarttuivat herkästi kaikkialle.

Haastavan kehräyssession tuloksena syntyi ensimmäinen hevos- tai oikeastaan ponilankani, jossa on mukana noin 40 % lampaanvillaa. Valmista lankaa syntyi 115 grammaa ja se on paksua, yllättävän pehmeää. Irtokarvoja irtoilee pesemättömästä vyyhdistä aika lailla, mutta uskon pesun parantavan langan laatua. Tämä hauska ponilanka sopisi tehosteeksi neuleisiin tai vaikka sukanvarsiin.

Pesemätön poni-lammaslanka

Borderterrieri Totti

Trimmasin eilen borderterrierini. Totti (FI MVA Cindyhill Twist and Shout) on 9-vuotias leikattu uros ja mukavasti sujuneen näyttelyuran ja iskänä toimimisen jälkeen nyt eläkepäivillä. Totin väri on blue & tan eli pohjavilla on tummanharmaata, hyvin karkea päällyskarva mustaa valkoisilla karvoilla.

Ennen kuin aloitin turkin nyppimisen, keräsin pohjavillaa talteen furminaattorilla. Mukaan tuli väistämättä myös karkeaa päällyskarvaa. Pohjavilla oli aika hilseistä ja näytti vaaleammalle kuin mitä todellisuudessa oli. Se oli myös turhan lyhyttä, n. 2 cm pitkää. Pohjavillaa ei pystynyt karstaamaan.

Tänään kokeilin borderikarvan kehräystä värttinällä. Haastavin projekti tähän mennessä. Karva pöllysi ja säie katkesi helposti. Sain kumminkin aikaan säiettä, jonka kertasin kaksisäikeiseksi andean plying -tekniikalla.


Langasta irtoili paljon irtokarvaa, etenkin päällyskarvoja. Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmällä. Lanka muuttui "oikean" väriseksi, kun sain pestyä siitä liat pois. Borderin alusvillalanka on pehmeää ja lämpöistä, mutta sotkuista, sillä irtokarvoja irtoaa edelleen. Tulipahan testattua, että karkeakarvaisen terrierin alusvilla taipuu sittenkin 100 % koirankarvalangaksi :).

pesty ja vielä märkä borderterrierilanka