Bordercolliet Kisma & Narra

Kisma ja Narra, kuva: Katja Sulkala

Sain kehrättäväkseni Katjan bordercollieiden harjattua karvaa. Katjan sisko Maarit (kennel Dash'ing) on innokas neulomaan ja hän kehräytti omien shetlanninlammaskoiriensa karvoja langaksi minulla pari vuotta sitten: Dash'ing-lanka. Katja innostui tästä ja alkoi myös keräämään bordercollieidensa karvaa talteen.

Katja kertoo, että hänen koiransa Kisma ja Narra ovat aktiivisia harrastuskoiria. Katja (koirakoulu Kisma) kouluttaa työkseen eri koiraharrastuslajeja sekä hypokoiria diabeetikoiden tueksi. Kisman ja Narran harrastuksiin kuuluu mm. toko, rally-toko, palveluskoiralajit, Nose Work sekä koiranäyttelyt. Vapaa-aikanaan kaksikko rentoutuu metsälenkein ja kotona löhöillen.

Kaivoin joululomalla pitkästä aikaa rukkini esille ja kehräsin tämän bordercollielangan. Kuitu oli bordercollielle tyypillisesti ohutta ja ylellistä, helpohkoa kehrätä. En karstannut kuitua vaan kehräsin sen suoraan Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Pesin lankavyyhdit astianpesuaineella ja kuivattelin pönttöuunin kupeessa. 

Valmista 100 % bordercollielankaa syntyi vajaat 500 grammaa. Ihanan lämmin, kevyt ja pehmeä lanka. Maarit neuloi Katjalle langasta muhkean hartiahuivin tästä KismaNarra-langasta - näyttääpä lämpimältä <3.

Kuva: Katja Sulkala

Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Lapinporokoira Uhku

Uhku, kuva: Heidi Förell

Uhku, kuva: Heidi Förell

Kehräsin toukokuussa 3-vuotiaan lapinporokoirauros Uhkun harjatusta karvasta lankaa.  Omistajansa Heidin mukaan "Uhku on lupsakka, vaivaton ja huomaamaton kotikoira, joka omaa todella ison työmoottorin. Tämä nirso kainalorapsuja ja lunta rakastava, koiruli on hurmannut monia käytöksellään ja ulkonäöllään myös sellaisia, jotka eivät koirista välitä. Uhkun kanssa harrastetaan paimennusta, jotta tuota työkoiran intoa saataisiin vähän purettua. Tämän lisäksi lenkkeillään paljon luonnossa ja puretaan energiaa uusia temppuja opettelemalla. Jos aktivointi on jäänyt vähemmälle Uhku kyllä keksii itselleen tekemistä lelujensa kanssa tai varastaa sukan ja juoksee ympäri taloa sukka suussa. Normaalisti Uhkun löytää kotona sohvapöydän alta nukkumasta tai työnjohtajana vieressä seuraamassa mitä tehdään."

Lapinporokoiran harjattu pohjavilla on laadukasta ja mukavaa kehrättävää. Toukokuussa säät suosivat ja kehräsin Uhku-langan ulkona omien koirieni seurassa. Kehräyskuvassa näkyy 15-vuotias Elsa-koirani, jolle kulunut kesä jäi viimeiseksi, sillä Elsan pitkä elämä päättyi elokuussa.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi, pesin astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat ulkona ja tuloksena syntyi n. 300 grammaa lämmintä, pehmeää ja ylellistä 100 % lapinporokoiralankaa. Tästä langasta voi valmistaa luksusneuleita, esim. kaulahuivin.

Siperiankissat Eddie & Vili

Siperiankissat Eddie & Vili, kuva: Jouko Lukkarinen

Keväällä sain kehrättäväkseni eksoottisempaa kuitua: siperiankissojen karvaa. Toivomuksena oli lapasten neulomiseen soveltuva lanka. Kuitu oli kahdesta siperiankissauroksesta, Eddiestä ja Vilistä harjattua karvaa. Kissojen omistaja Jouko kertoo, että he etsivät perheeseensä mahdollisimman vähän allergisoivaa kissarotua ja löysivät venäläisen siperiankissan, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Perheeseen muutti ensin Eddie (Aq-Bars Eddie of Lukkarinen) ja vähän myöhemmin tälle kaveriksi Vili (Aq-Bars Fortyeight of Lukkarinen). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että nuorempi Vili on eno vanhemmalle Eddielle.

Eddie, kuva: J. Lukkarinen

Vili, kuva: J. Lukkarinen

Jouko kertoo kissoistaan seuraavaa: "Kun Eddie on luonteeltaan sosiaalinen ja rauhallisen tutkaileva 'aristokraatti', Vili taasen on utelias mutta pelokas kaiken tutkija. Eddie on ottanut vaimoni omakseen. Vaikka se on 7-vuotias kolli, tulee se joka ilta leipomaan tassuilla syliin. Mutta toisaalta tietää, että hän on 'kuningas' talossa. Eddie myös nukkuu kesäisin/ lämpinä aikoina selällään. Varmaan pitkä karva ei silloin lämmitä liikaa. Vili taasen oli nuorena täysi rämäpää. Vauhtia oli enemmän kuin älyä. Mutta sitten 1,5-vuotiaana kevättalvella Vili oli ulkotarhassamme, ja samaan aikaan kaikki katolla olleet lumet rysähtivät ryminällä alas tarhan kattoa pitkin. Vili säntäsi kodinhoitohuoneen kaappien alle pitkäksi aikaa ennen kuin uskalsi tulla sieltä pois. Tämän jälkeen Vili on ollut erityisen herkkä kaikille normaalista poikkeavalle: äänille, valoille yms. Kissat käyvät pihalla 1-3 kertaa päivässä valjaissa. Aluksi niitä piti siihen totuttaa, mutta nyt jopa hiirien /päästäisten /myyrien pyydystäminen onnistuu valjaissa ja Flexissä."

Kissan karva on haastava kehrättävä. Kuitu huopaantuu helposti ja nopeasti, viimeistään kehrääjän käsissä kehruutilanteessa. Lisäksi kissankarvasta puuttuu samanlainen joustavuus, mikä koirankarvasta löytyy ja näin ollen kuitu katkeaa kehrätessä hyvin helposti. Siperiankissan karva ei tehnyt poikkeusta ja kehräys vaati pitkää pinnaa, vaikka karva sinällään oli tarpeeksi pitkää. 

Kehräsin kissankarvan mukaan hieman lampaanhahtuvaa sitomaan kuitua kierteelle. Jouduin kehräämään voimakkaan kierteen lankaan ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhteluvedessä oli tilkka etikkaa. Vyyhdit kuivuivat pitkään pönttöuunin kupeessa.

Lopputuloksena syntyi paksuhko, mutta kevyt ja unelmanpehmeä lanka, josta n. 75 % siperiankissaa ja 25 % lampaanhahtuvaa. Yhteensä vyyhdit painoivat vajaan 200 grammaa. Olisipa hienoa nähdä, millaiset lapaset näistä aikanaan valmistuu!

Shetlanninlammaskoirat Sinni, Martta, Pojo & Ringo

Pojo, kuva: Sari Särestöniemi

Sain kehrättäväkseni sekoituksen useamman shetlanninlammaskoiran harjattua karvaa. Karvojen lähteinä ovat Sarin sheltit. 

Ringo, kuva: Sari Särestöniemi

Sinni ja Martta, kuva: Sari Särestöniemi

Sari kertoo koiristaan seuraavaa: Sinni-nartun ja tämän tyttären Martan yhteinen harrastus on paimentaminen. Sinni on myös Suomen Kennelliiton kaverikoiratoiminnassa mukana eli käy Sarin kanssa ilahduttamassa päiväkotien lapsia, vanhainkotien mummoja ja pappoja sekä  vierailuilla kehitysvammaisten asumisyksiköissä. Sarin mukaan Sinni on rauhallinen, ystävällinen, hyvähermoinen ja kärsivällinen toisin kuin tyttärensä Martta, joka on räväkkä, nopea ja vilkas. Martan lajina onkin agility, joka sopii mainiosti tämän luonteiselle koiralle. Pojo ja Ringo ovat urosshelttejä. Pojo on 9-vuotias herrasmies, jonka kanssa harrastettiin aikoinaan agilityä, tokoa ja lampaiden paimentamista. Nykyisin Pojo viettää eläkepäiviä kotoisten askareiden parissa. Ringo on 11-vuotias vanha herra, joka on Sinnin tavoin ollut mukana kaverikoiratoiminnassa aiemmin. Nykyisin Ringon eläkekuvioihin kuuluu emännän hauskuuttaminen.

Sheltin kuitu on yksi suosikeistani: pitkää, ohutta ja kaunista karvaa. Kuitu oli helppo kehrätä karstaamatta. Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Tästä langasta tuli erityisen kaunista monisävyisen kuidun ansiosta! Pesin vyyhdit hajuttomalla astianpesuaineella ja vaikka kuitu ei tuntunut rasvaiselta, langasta lähti yllättävän paljon painosta pois pesun myötä.  Lanka vaati pitkän kuivumisajan.

Valmis 100 % shetlanninlammaskoiralanka on unelmankevyttä, pehmeää, superlämmintä ja kaunista. Oikea toivelanka luksusneuleita neuloville. Valmista lankaa syntyi 525 grammaa. Hyvän mielen kehräysprojekti :).

Alaskanmalamuutit Nanuq & Desna

Alaskanmalamuutit Nanuq ja Desna, kuva: Joni Kauppinen

Sain kehrättäväkseni erän alaskanmalamuuttien harjattua karvaa. Rotu oli minulle uusi tuttavuus kuituna. Karva oli peräisin alaskanmalamuuteista nimeltä Nanuq ja Desna.

Karvaerä sisälsi hyvin monen mittaista karvaa. Ensimmäisellä vilkaisulla luulin osan olevan leikattua karvaa, mutta selvisi kaiken olevan harjattua. Jouduin valikoimaan pisimpiä kuituja kehrättäväkseni, mutta silti lopputuloksessa on eripituista karvaa. Kuitu oli villavaa ja takutonta, joten sain työstettyä sen ilman karstausta. Säikeen vahvuus vaihteli eripituisten karvojen vuoksi, mutta kaksisäikeinen lanka on tasapainoista tästä huolimatta. Erästä jäi osa käyttämättä juuri kuidun lyhyyden vuoksi. Kokeilen ehkä huovuttaa siitä jotain tulevaisuudessa.

Pesin valmiit langat astianpesuaineella ja yllätykseksesi tästä kevyestä kuidusta lähti yli 5 % painosta pois pesussa. Tässä karvassa rasva ei tunnu, vaikka sitä on oltava runsaasti. Huuhtelin lopuksi langan etikkakylvyssä ja kuivatin vyyhdit pönttöuunin lämmössä. Tämä lanka kuivui todella hitaasti - se tarvitsi kolme vuorokautta aikaa kuivumiseen. Hyvin erikoinen karva ominaisuuksiltaan kaiken kaikkiaan!

Valmista 100 % alaskanmalamuuttilankaa syntyi n. 700 grammaa. Lanka on kevyttä, pehmeää ja superlämmintä. Tällainen arktisen alueen rodun pohjavilla on varmasti niitä kaikkein lämpimimpiä kuituja, mitä olemassa on. Lanka soveltuisi mainiosti esim. ylellisen villapaidan tai jonkun muun isomman neuleen raaka-aineeksi.

Eurasier Cindy

Cindy, kuva: Juulia Klemi

Sain kehrättäväkseni eurasier Cindyn (Fabulous Dantas Cindy) karvaa. Cindy on 2-vuotias leikattu narttu ja väriltään punertava. Emäntänsä Juulian mukaan "Cindy on kiltti, empaattinen, hauska, itsepäinen, ei lainkaan miellyttämishaluinen, mutta namien voimalla harrastetaan. Toki joskus kesken harjoituksen se ei enää jaksa keskittyä vaan lähtee hajuja seuraamaan. Palloleikit eivät Cindyä kiinnosta, mutta sukkien varastelu on sen lempipuuha. Kun nyt on ulkona pakkasta tykkää nukkua yöt pihalla omassa kopissaan. Kesällä vaikka on kuinka kuuma ei sitä veteen saa millään. On se vähän erikoinen tyttö :)." Cindy onkin harrastanut nuoresta iästään huolimatta vaikka mitä Juulian kanssa, mm. pentutreffejä, koirakouluja, agilityä ja tokoa.

Cindyn karvaerä sisälsi monenlaatuista kuitua: harjattua pitempää ja lyhyempää leikattua karvaa. Kuitu oli takutonta, joten pystyin kehräämään sen karstaamatta. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin kaksisäikeiseksi. Koska kuidun pituus vaihteli, myös kierteestä tuli epätasaisempaa. Valmis lanka on kuitenkin tasapainoista, ei yli- tai alakierteistä. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin lopuksi etikkatilkalla maustetussa vedessä. Tasoitin kierrettä hakkaamalla vyyhtejä seinään ennen kuivatusta.

Valmista 100 % eurasierlankaa syntyi vajaat 600 grammaa. Se on napakkaa, mutta pehmeää. Kehräsin langan tavallista vahvemmalla kierteellä, jotta se kestäisi paremmin esim. sukkien raaka-aineena. Tästä määrästä valmistuukin useammat sukat tai lapaset :).

Samojedi Nalle

Nalle juuri pestynä. Kuva: Sirpa Vimpari.

Vihdoinkin pääsin kehräämään! Sain nautiskella luksuskuidusta, sillä kehrättäväni oli reilu erä samojedinkoiran karvaa. Karva on peräisin 5-vuotiaasta samojediuros Nallesta. Nallen emäntä Sirpa kertoo, että tällä hänen ja aikuisen poikansa omistamalla samojedilla on todella lämmin ja paksu turkki. Sirpan mukaan: "Nalle viihtyy hyvin ulkona, eikä kavahda lenkillä käyntiä -35 asteen pakkasessakaan, mutta pärjää hyvin sisälläkin. Hän onkin ihan sisäkoira. Nalle on erittäin ystävällinen sekä seurallinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Mielipuuhia hänellä on rapsutusten kerjääminen sekä vastaanottaminen, juuston syönti ja lenkkeily."


Nallen karva oli pääosin harjattua. Kuitu oli takutonta ja tarpeeksi pitkää, joten sain sen kehrättyä ilman karstausta. Mukana oli jonkin verran lyhyttä kuitua, minkä vuoksi kierteen vahvuus hieman vaihtelee valmiissa langassa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi kehräyksen jälkeen.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella ja huuhteluveteen lorautin tilkan etikkaa. Lanka kirkastui pesussa selvästi. Valmista 100 %:sta samojedilankaa syntyi reilut 600 grammaa. Se on todella pehmeää, lämmintä - aivan kuten Nallen turkkikin. Todellista luksuslankaa, josta voisi neuloa vaikka ylellisen, paksun villapaidan.

Partacollie: Rasseli & vanhaenglanninlammaskoira: Teuvo

Partacollie Rasseli, kuva: Naana Kourunen.

Vanhaenglanninlammaskoira Teuvo, kuva: Naana Kourunen.

Ikuisuusprojektini valmistui vihdoin! Aloitin viime vuoden lopulla kehräämään tätä mielenkiintoista partacollien ja vanhanenglanninlammaskoiran sekoitusta, joten jo oli aikakin.

Kyseessä on 7-vuotiaan partacollieuros Rasselin ja 4-vuotiaan vanhaenglanninlammaskoirauros Teuvon karvasekoitus. Omistaja Naanan mukaan näiden rotujen karvanlaatu on hyvin samankaltainen. Sain kehrättäväkseni sekä harjattua karvaa että leikattua karvaa. Kehräsin harjatun karvan talvella, mutta totesin leikatun kuidun olevan niin pöllyävää, ettei se soveltunut sisätiloissa työstettäväksi.

Kehrätty kuitu kaipasi osin karstausta, jonka tein tällä kertaa käsikarstoilla. Erässä oli monenlaista karvanlaatua ja kehräys ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Kehräsin harjatun karvan kaksisäikeiseksi langaksi Blissillä. Pesin sen ja hakkasin kierrettä tasaiseksi märkänä. 

Leikattuun kuituun kävin käsiksi vasta heinäkuussa kevään muiden kuvioiden vuoksi. Se osoittautuikin haastavimmaksi koirankarvaprojektiksi, mitä eteeni on tullut! Karvan laatu ja paksuus vaihtelivat kovin. Kuitu oli puhdasta, joten se ei sitoutunut kierteelle helposti. Säikeestä oli pakko tehdä paksuhkoa. Todellinen vaikeus ilmeni kertaamisvaiheessa. En millään saanut langasta tasapainoista, se kiersi aina jompaan kumpaan suuntaan. Ajelin valmista lankaa rukilla kumpaakin suuntaan, levittelin langan vyyhdeistä pihamaalle ja tein vaikka mitä temppuja, jotta lopulta sain kaksi vyyhtiä kunnollista lankaa. Tällä kertaa minun oli luovutettava ja jätin haastavimmat leikatut karvat kehräämättä. Pesin leikatusta karvasta kaksisäikeiseksi kehräämäni langan ja kuivatin sen ulkona. 

Valmis 100 % partacollie-vanhaenglanninlammaskoiralanka on harjatusta karvaerästä valmistettuna paksuhkoa, hieman karheaa ja mukavan moniväristä. Leikatusta karvasta kehrätty lanka on huomattavasti karheampaa, kovempaa ja epätasaisempaa. Lankaa valmistui 550 grammaa ja sitä voisi käyttää tehosteena erilaisissa neuleissa. 

Kehräsin ensimmäistä kertaa näitä rotuja ja yllätyin kuidun vaativuudesta. Tähän mennessä kehräämistäni 40 koirarodusta nämä olivat haastavimpia ilman muuta. Mutta eihän tämän aina niin helppoa tarvitse ollakaan - pääasia, että on mielenkiintoista :).

Hovawart: Pimu

Pimu, kuva: Seija Kiiskilä

Ystävälläni Seijalla on 12-vuotias hovawartnarttu Pimu. Olen aiemmin kehrännyt pienen erän Pimun karvaa langaksi ja Seija on neulonut langasta lapaset. Nyt Seija toimitti minulle enemmän karvaa ja toivoi sukkalankaa.

Tuumasta toimeen. Kehräsin kuidun Bliss-rukillani karstaamatta, koska karstamyllyni oli lainassa. Muutamaa takkua lukuunottamatta Pimun pitkä, harjattu karva soveltui kehrättäväksi hyvin. Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Pesin astianpesuaineella ja käytin huuhteluiden aikana etikkakylvyssä, kuten tapanani on. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Olen kehrännyt hovawartteja muutamaan otteeseen ja tykkään rodusta kovasti. Tälläkin kertaa langasta tuli kaunista, pehmeää ja lämmintä. En saanut siitä ihan niin ohutta kuin normisukkalanka, mutta tämä on niin hieno lanka, ettei sitä saapassukkaan saa tuhlata! 100 % hovawartlankaa syntyi 500 grammaa.

Lapinporokoira: Sony

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja

Sain kehrättäväkseni ensimmäistä kertaa lapinporokoiran harjattua pohjavillaa. Karva on peräisin neljävuotiaasta porokoirauroksesta nimeltä Sony (Pihlajamäen Peikkopoika). Sonyn emäntä Karla kuvaa koiraansa näin:

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja 

Sony rakastaa lunta rodulleen ominaisesti ja kesällä uimista kuuman tullen, tämä ei tosin taida olla kuulemamme perusteella kovin tyypillistä lappalaiskoirille. Vahtiminen on toki osa persoonaa, kun on kotona on joku vahdittava paikalla, yksinään Sony ei kotona onneksi hauku. Sonyn rauhallisen persoonan ylläpitäminen kaipaa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Silloin tällöin, kun tällainen jää vähemmälle, on se selvästi huomattavissa hiukan rauhattomana koirulina. Sony on perso iiiihan kaikelle syötävälle, kasviksiksi lihaan, missään ei meillä nirsoilla. :) Noutaminen ja pallot ovat myös Sonyn suuri rakkaus.

Sony tulee toimeen hyvin lähestulkoon kaikkien eläinlajien edustajien kanssa, paitsi lintuja ja pikkujyrsijöitä on kiva metsästää. Sony kulkee myös mukana autossa ja julkisissa mainiosti ja on muutenkin varsin sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tulee myös hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa. Sonylla on todella pitkä pinna, paitsi jos kyse on syötävästä.

Tässäpä vasta upea kuitu! Valitettavasti hävitin kuvan raakakuidusta, mutta kyseessä on erittäin ohut, kevyt ja hieno tummanruskea pohjavilla, joka oli myös tarpeeksi pitkää hyvän lopputuloksen saamiseksi. Kehräsin karvan karstaamatta Blissillä. Kehräys oli vaivatonta ja helppoa, varsinaista mindfulness-harjoitetta :). Kertasin langan kaksisäikeiseksi ja pyrin tekemään langasta löyhäkierteistä, jotta kuidun keveys ja kuohkeus pääsisivät oikeuksiinsa.

Pesin langan tuoksuttomalla astianpesuaineella ja käytin etikkaliemessä huuhteluvaiheessa. Langan kuivuminen kesti pitkään, monta päivää, vaikka vyyhdit roikkuivat pönttöuunin kupeessa.

Valmista 100 % lapinporokoiralankaa syntyi 500 grammaa. Se on todella pehmeää ja lämmintä - koirankarvalankaa parhaimmillaan. Tästä langasta kannattaa valmistaa jotain ylellistä, esim. hartiahuivi tai neule.  Upea, uusi rotu!

Collie: Hugo

Hugo, kuva: Virpi Tikka

Minulla on tänä kesänä ollut useampi "terapiakehruu" eli niin ihana kuitu, että kehrääminen on ollut yhtä nautintoa. Skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie Hugo lukeutuu tähän kategoriaan :). Hugo (Driver Gold Golden Glenny) on viisivuotias uros ja väriltään blue merle. Virpi kertoo, että jopa eläinlääkäri on sanonut Hugolla olevan karvaa viiden koiran edestä ja sitä irtoaakin harjatessa kovasti. Hugon perheeseen kuuluu ihmisten lisäksi koirakaveri, aiemmin sitä kasvatti Mec-collie ja nyt Hugon kaverina on 2-vuotias Ruca-collie. Hugo ja Ruca ovat parhaat kaverukset ja kuin veljekset keskenään, toteaa Virpi.

Sain pienen erän Hugon harjattua pohjavillaa kehrättäväkseni. Kuitu oli hienoa, pitkää ja takutonta, joten pystyin kehräämään sen ilman karstausta Bliss-rukillani. Karvaerässä oli tummempaa ja vaaleampaa kuitua, jotka yritin kehrätä omille rullilleen. Kertausvaiheessa yhdistin tumman ja vaalean kaksisäikeiseksi langaksi ja lopputulokseksi sain kaunista kaksiväristä lankaa. Kehräsin tämän langan aamupäivän auringossa pihallani - mikäpä sen mukavampaa viimeisten lomapäivien viettoa!

Pesin valmiin langan mäntysuovalla. Huuhteluiden jälkeen tasoitin vyyhdin kierrettä hakkaamalla märkää vyyhtiä seinään. Lanka sai kuivua kuistilla.

Valmis 100 % -collielanka on pehmeää, ylellistä ja kaunista. Sitä syntyi 120 grammaa. Suosittelen ehdottomasti ottamaan talteen Hugon karvat jatkossakin, sillä tästä luksuslanka soveltuisi monenlaisten suurempienkin neuleiden materiaaliksi.

Shetlanninlammaskoira: Dash'ing

Dash'ing-kennelin Maarit lähetti minulle kehrättäväksi shetlanninlammaskoiriensa harjattua karvaa. Tässä erässä oli hänen tricolour- ja merleväristen koiriensa -  jo edesmenneen Sinin, työkaverin luona asustelevan Nipan,  Säteen ja tämän pentujen Navin & Utun sekä sijoitusnarttu Myyn pohjavillaa.

Kuitu oli sheltille ominaisesti erittäin hienoa ja korkealaatuista. Sitä ei tarvinnut karstata vaan pääsin kehräämään suoraan. Erittäin aktiivisen loppukevääni vuoksi, ehdin kehräämään hyvin harvakseltaan. Ulkokehruukauden avaus toukokuun upean lämpimien päivien myötä oli yhtä ihanaa kuin muinakin vuosina. Suurimman osan tästä projektista kehräsinkin ulkona puutarhassani. Kuitu oli mukavaa kehrättävää ja sain säikeestä tasaista ja ohuehkoa. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani.

Pesin vyyhdit ulkona viileällä vedellä & mäntysuovalla ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin lorauksen etikkaa. Hakkasin märkiä vyyhtejä talon seinään ja kuivatin vyyhdit ulkona - säästin kuivausajassa monta päivää, kun säät suosivat!

Valmista 100 % shetlanninlammaskoiralankaa syntyi 800 grammaa. Se on lämmintä, pehmeää, kauniin väristä harmaan eri sävyissä ja suht' tasaista. Luksuslankaa, josta voi loihtia monipuolisesti erilaisia neuleita tulevaa talvea varten :).