Kissat: Seppo ja Rouva Pöhö

Seppo ja Rouva Pöhö, kuva: Heli Liukkonen.

Sain kehrättäväkseni pitkästä aikaa kissankarvaa. Nämä projektit ovat olleet jännittäviä ja niin tälläkin kertaa! Karvat ovat peräisin Helin kissoista. Heli kertoo kissoistaan näin: "Vasemmalla (yläkuvassa) on Seppo. Seppo on aito ragdoll-rotuinen liki kuusikiloinen, yksivuotias löllykkä. Oikeanpuoleinen kaunotar on nimeltään Rouva Pöhö. Pöhö on kaksivuotias pieni, siro ja arka maatiaiskissaneiti, jossa saattaa olla norjalaisen metsäkissan geenejä. Yöllä kahden-kolmen aikaan meidän olohuoneessa on kissaralli: kiipeilypuuhun, alas, sohvan taakse ja takaisin kiipeilypuuhun."

Kissankarvakuitu oli erittäin huopuvaa. Koska kuituerä ei ollut suuri, karstasin sitä käsikarstoilla sitä mukaa, kun kehräsin säiettä rullalle Bliss-rukillani. Karva tuntui huopuvan ihan käsissä kehrätessä ja jouduin karstaamaan samaa karvaa useampaan kertaan. Huopumisen vuoksi kaksisäikeiseksi kerratusta langasta tuli hyvin eläväpintaista, sillä lankaan muodostui "sattumia". Kuitu oli todella kaunista useasta väristä johtuen ja osin langasta tulikin upean kaksiväristä. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa.

Valmis 100 % ragdoll-maatiaiskissalanka on todella kaunista, hyvin pehmeää ja lämmintä lankaa. Sitä syntyi 160 grammaa. Langassa on kissankarvalangalle tyypillinen tuntuma, sellainen nahkean silkkinen, jota en ole koskaan tavannut koirankarvalangoissa. Upea lapas- tai asustelanka hienoista kissoista!

Borzoi - kuitujen kuningas: Sergej

Sergej, kuva: Katri Ilves

Sergej, kuva: K. Ilves

Ihanana kesälomapäivänä nautiskelin kehräyksestä ulkona. Valitsin kuiduksi helpon venäjänvinttikoiran eli borzoin, jota minulla oli erä jemmassa. Karva on peräisin 10-vuotiaan Sergej-papparaisesta. Katrin omistaman valloittavan borzoin karvaa olen kehrännyt aiemminkin.  Borzoi on luksuskuitua, jopa hienompaa kuin alpakka - koirankarvojen aatelia.

Karstasin käsikarstoilla pienehkön kuituerän. Karva karstautui helposti ja kehräsin karvan Blissillä kaksisäikeiseksi langaksi. Lankaa syntyi 165 grammaa ja sen on - kuten borzoilanka on - silkkisen pehmeää luksuslankaa. Vyyhti odottaa vielä pesua. Koska tämä lanka jää minulle, neulon siitä itselleni ylellisen asusteen.

Pesemätön borzoilanka

Alpakan jalkakarvat

Ylä-Tihtarin alpakan juttuja kuuntelemassa.

Ylä-Tihtarin alpakoita

Vierailin juhannuksen jälkeen Ylä-Tihtarin tilalla Oittilassa, Keski-Suomessa. Kuulin, että tilan alpakat oli keritty ja niiden villaa oli myytävänä. Hurautin kotiseutumatkalle eräänä kylmänä kesälomapäivänä ja löysin viehättävän tilan. Isäntä esitteli minulle alpakkaherrat, jotka vaikuttivat hyvin uteliailta tyypeiltä. Myynnissä oli sekä ykkösluokan alpakkavillaa että säkillinen jaloista kerittyä lyhyempää villaa. Ostin  tummaa villaa sekä jalkakarvasatsin.

Olen kehrännyt alpakan jalkakarvaa kesän aikana luonnonvärjäysprojektejani varten ja nyt syksyllä kehräsin vähän isomman erän samaista villaa. Raakakuitu on rasvaista, mutta hieman erilaista kuin rasvainen lampaanvilla. Tässä erässä kuidun pituus vaihtelee, joten kehrääminen ei ole yhtä helppoa kuin ykkösluokan pitkän alpakkakuidun kanssa. Epätasaisuuden vuoksi säikeestä ei myöskään saa niin ohutta kuin pitkästä kuidusta. En kuitenkaan karstannut kuitua - laiskuuttani ja koska silkkimäinen alpakkakuitu ei juuri ole takussa.

Kehräsin alpakan jalkakarvat kaksisäikeiseksi langaksi Bliss-rukillani. Kuten lammas, kertaaminen tasaiseksi langaksi oli haastavampaa kuin koirankarvan kanssa - johtuisiko rasvasta, en tiedä. Värjäämäni langat laitoin rasvaisina värjäyspatoihin, mutta viimeisen erän pesin teatreeshampoolla ja huuhtelin etikkaviimeistelyllä. Pieksin vyyhtiä seinään märkänä kierteen tasoittamiseksi.

Valmis 100 % alpakanjalkakarvalanka on eläväpintaista, silkkistä ja lämmintä. Se on rosoisempaa eikä niin majesteettista kuin selkäkarvoista kehrätty lanka, mutta hienoa joka tapauksessa :).

Ostin äskettäin teollisesti tuotetun alpakkaneuleen ja se on kyllä vaatteiden aatelia: kevyt, joustava ja uskomattoman lämmin. Jännittävää odottaa, että näistä alpakkalangoistani valmistuu neuleita, joiden ominaisuuksia pääsen ehkä joskus testaamaan!

Pesty alpakanjalkakarvalanka

Luonnonvärjätty alpakkalanka

Tiibetinterrieri: Jedi

Jedi, kuva: Laura Hartikainen

Ystäväni Laura omistaa kaksi tiibetinterrieriurosta. Lauran vanhempi koira on nimeltään Jedi (Bristol Cream's Jedi of the Dark) ja se on 2,5-vuotias. Jedi on väriltään soopeli ja Lauran mukaan Jedin väri on vaalentunut iän myötä huomattavasti. Jedin kanssa on treenattu leikkimielellä agilityä sekä opeteltu monenlaisia temppuja mielen virkistykseksi. Laura kertoo, että Jedi on pohdiskeleva, herkkä sielu, joka rakastaa omia ihmisiään palavasti.

Laura leikkasi Jedin turkin keväällä ja toimitti karvan minulle. Olen tavannut Jedin muutaman kerran tallilla ja muistan, kuinka silkkisen pehmeältä sen turkki tuntui. Odotinkin mielenkiinnolla, millainen lanka leikatusta tiibetinterrierin karvasta syntyy.

Kuitua karstamyllyssä

Karstasin karvaerän myllyllä. Erässä oli monenpituista kuitua, mutta siitä syntyi pääsääntöisesti hyviä lepereitä. Kehräsin karvan Blissillä - ensimmäistä kertaa ulkona, kivaa! Kehrääminen oli haastavaa, sillä kuitu oli karstauksesta huolimatta vaihtelevaa: lyhyttä, pidempää, liukkaampaa ja huopuvampaa. Huomasin, että karvasta oli kehrättävä aika paksua ja epätasaista lankaa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Valmis 100 % tiibetinterrierilanka on kaunista. Se on paksuhkoa, "möykkyistä" ja silkkiseen vivahtavaa. Koska kuitu on leikattu, lanka on karkeahkoa. Pesemättömästä langasta lähtee jonkin verran irtokarvaa, mutta pesen sen pian ja huuhtelen kolminkertaisesti etikkaviimeistelyllä. Uskon tämän tasoittavan ja ehkä hieman pehmentävän lankaa. Valmista lankaa syntyi 375 grammaa ja se olisi omiaan esim. talvikaulaliinaan tai keeppiin.

Mielenkiintoinen projekti :).

Säiettä rukilla

Pesemätön tiibetinterrierilanka

Alpakka

Alpakoita Norcott Court Farmilla,  kuva: CC Chris Reynolds 

Raakakuitu

Ystäväni Anne hankki pienen erän alpakkakuitua messuilta ja tilasi siitä langan. Oli mahtavaa päästä kokeilemaan tätä "kuitujen Rolls-Roycea". Syvän tummanruskea kuitu oli silkkistä, hyvin ohutta ja pitkää.

En karstannut kuitua vaan kehräsin ja kertasin sen Blissillä kaksisäikeiseksi langaksi. Kehrääminen oli helppoa ja säikeestä olisi saanut äärimmäisen ohutta halutessaan. Kuitu oli niin ylellistä, että kehräsin paljain käsin, kun yleensä käytän hansikkaita :).

Valmis 100 % alpakkalanka on luksuslankaa: ohutta, silkkimäistä ja todella ihanan tuntuista ihoa vasten. Kuitua oli 50 grammaa ja lankaa syntyi 50 grammaa.

Pesemätön alpakkalanka

Suomenlapinkoira: Hilla

Hilla, kuva: Hannu Hurme



Hilla, kuva: Hannu Hurme

Kehräsin ystävälleni Ruskalle langan hänen paimensukuisen lapinkoiranarttunsa Hillan (Reppulin Car-Indis) harjatusta karvasta. Hilla on kolmivuotias, riistaparkin värinen leikkisä narttu, jota kutsutaan myös lempinimillä Hilppunen, Tyynypylly ja Isildjur. Ruskan mukaan Hilla liikkuu mielellään kuperkeikoilla ja rakastaa eniten maailmassa lunta & jäätä ja toiseksi eniten keppejä. Se istuu mielellään järvessä, vaikkei uimisesta tykkääkään. Hilla pitää myös erityisesti miespuolisista rapsuttelijoista, erikoisissa asennoissa nukkumisesta ja moottoriveneilystä :).

Raakakuitu ja säie

Säiettä rukin rullalla

Hillan karva oli yhtä ylellistä kuin aiemmat kohtaamani suomenlapinkoirakuidut. Hienoa, äärimmäisen pehmeää ja silkkistä. Siinä oli yllättävä parfyyminen tuoksu - en tiedä, onko Hillan ominaishaju tällainen vai onko Ruska sumutellut siihen jotain hajustetta :). En karstannut sitä vaan kehräsin ja kertasin suoraan Blissillä kaksisäikeiseksi langaksi. Vähän haastavampien projektien jälkeen Hillavillan kehrääminen oli suorastaan nautinnollista helppoudessaan. Kehräsin langasta tarkoituksella ohuehkoa, jotta se soveltuu asusteiden, esim. lapasten materiaaliksi.

Valmiista 100 % suomenlapinkoiralangasta tuli superpehmeää, ohutta, sileähköä ja kaunista. Pesemätön vyyhti painoi 125 grammaa ja jätän sen pesemättä, sillä kuitu oli puhdasta. Pakkaan nyt langan pakettiin ja lähetän Ruskan iloksi Helsinkiin. Olisi kiva nähdä, mitä tästä syntyy.

Pesemätön suomenlapinkoiralanka

Japaninpystykorva Peppi

Peppi, kuva: Disa Rautakorpi

Ystäväni Disan japaninpystykorva Peppi pyörii usein tallilla Disan kanssa. Tämä omanarvontuntoinen narttu omistaa upean valkean turkin pitkällä, hienolla karvalla ja olen sitä katsellut jo tovin sillä silmällä. Peppi on ilmeisesti arvannut aikeeni ja suhtautunut minuun epäluuloisesti. Onneksi Pepilläkin on karvanlähtöaikoja ja sain nyt himoitsemaani Pepin alusvillaa.

Raakakuitu oli todella hienoa ja pehmeää, pituudeltaan 5-7 cm. Jätin sen karstaamatta, sillä se ei ollut vanuttunut pussissa ollenkaan. Kehräsin karvan Blissillä ja kehrääminen oli helppoa. Säikeestä tuli vaivattomasti tasapaksua. Kertasin säikeet kaksisäikeiseksi langaksi. Valmis 100 % japaninpystykorvalanka kuuluu luksuslankaosastoon, aivan ihana! Pehmeä, silkkinen, taatusti lämmin. Valmista lankaa syntyi 85 grammaa. Tätä toinen samanlainen satsi, niin maailman hienoimmille lapasille on raaka-aineet kasassa :). Japaninpystykorvakarvaa siis hakuun jatkoa varten.

Raakakuitu

Pesemätön japaninpystykorvalanka

Afgaaninvinttikoira Paavo

Paavo, kuva: Molla Räsänen

Kehräsin ystävälleni Mollalle hänen upean afgaaninvinttikoirauroksensa Paavon (Int Nord Fi Se Dk Ee CH BruW-07 WW-12 Ingenue Prime Minizter) brindlen värisen, leikatun turkin. Karva oli puhdasta, silkkistä ja suurimmilta osin todella pitkää. Mukana oli hieman myös lyhyempää karvaa. Karstasin kuidun myllyllä. Kuitu käyttäytyi eri tavoin kuin aikaisempi afgaanikarva (ks. Seppo). Tämä huopui vähemmän, asettui nopeammin samansuuntaiseksi ja näin ollen oli myös helpompi karstata.

Leikattu afgaanikarva

Kehräsin karvan joulun välipäivinä Bliss-rukillani. Neljänä päivänä kehräsin lähes 20 tuntia! Kuitu oli haastavaa kehrätä, sillä käsissä karstattu karva huopui nopeasti ja muuttui vaikeasti selvitettäviksi palloiksi. Tiesin Mollan suunnitelmista neuloa langasta villapaita, joten yritin kehrätä kuidusta mahdollisimman kevyttä ja ohutta säiettä, jotta paidasta ei tulisi haarniskaa. Kehräsin ensin pidemmät kuidut ja lopuksi viimeisille rullille ohuemmat karvat. Eron huomaa selvästi valmiissa langassa.

Kertasin säikeen rukilla kaksisäikeiseksi löyhäkierteiseksi langaksi. Jätin langan pesemättä Mollan toiveesta ja sehän olikin jo hyvin puhdasta. Langasta tuli toiveeni mukaan kuohkeaa ja kevyttä, aivan erilaista kuin Seposta, jännittävä juttu! Lankaa syntyi 720 metriä ja reilut 600 grammaa. Valmis 100 % leikatusta afgaaninvinttikoirankarvasta kehrätty lanka on yllättävän pehmeää ja soveltuu varmasti villapaidan materiaaliksi. Odotan kovasti Mollan neuloman Paavo-paidan näkemistä :).

Pesemätön afgaaninvinttikoiralanka villapaitaa varten

Glen of Imaalin terrieri: Ros ja Ardal

Rós ja Ardal, Glen of Imaalin terrierit, kuva: Janne Leino

Ystäväni Janne on aktiivinen glenniharrastaja ja hänen koiransa ovat menestyneet hienosti myös näyttelykehissä. Sain Jannelta pussillisen Glen of Imaalin terrierin karvaa, joka oli peräisin hänen vehnänvärisistä Rós ja Ardal glenneistään.

Karstasin raakakuidun myllyllä ja suht' karkeasta karvasta tuli yllättävän hyviä levyjä. Kehräsin keskimitaltaan n. 5-senttisen kuidun Blissillä ja homma onnistui karvan karkeudesta huolimatta ilman lampaanvillaa. Sen verran karkeaa kuitu oli, että koko erän kehrättyäni, käteni olivat pienillä rakkuloilla.
Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla, tosin loppuerään kokeilin ketjukertausta ja sain aikaa tasapainoisempaa kolmisäikeistä lankaa. Ketjukertaus oli alkuun hidasta, mutta sen avulla sain yhdelle rullalle jääneen säikeen kolmisäikeiseksi.

Pesemätön glennilanka

Raakakuitu karstamyllyssä

Valmis 100 % glennilanka on kaunista, aika karkeaa ja keskipaksuista. Sitä syntyi 185 grammaa. Langassa on sama silkkinen tuntu kuin raakakuidussa. Karkea karva pysyy yllättävän hyvin langassa. Saa nähdä, muuttuvatko ominaisuudet pesussa, mutta näin pesemättömänä lanka kelpaisi vaikka töppösiin tai napakkaan takkiin raaka-aineeksi. Kiva projekti!