Lapinporokoira Uhku

Uhku, kuva: Heidi Förell

Uhku, kuva: Heidi Förell

Kehräsin toukokuussa 3-vuotiaan lapinporokoirauros Uhkun harjatusta karvasta lankaa.  Omistajansa Heidin mukaan "Uhku on lupsakka, vaivaton ja huomaamaton kotikoira, joka omaa todella ison työmoottorin. Tämä nirso kainalorapsuja ja lunta rakastava, koiruli on hurmannut monia käytöksellään ja ulkonäöllään myös sellaisia, jotka eivät koirista välitä. Uhkun kanssa harrastetaan paimennusta, jotta tuota työkoiran intoa saataisiin vähän purettua. Tämän lisäksi lenkkeillään paljon luonnossa ja puretaan energiaa uusia temppuja opettelemalla. Jos aktivointi on jäänyt vähemmälle Uhku kyllä keksii itselleen tekemistä lelujensa kanssa tai varastaa sukan ja juoksee ympäri taloa sukka suussa. Normaalisti Uhkun löytää kotona sohvapöydän alta nukkumasta tai työnjohtajana vieressä seuraamassa mitä tehdään."

Lapinporokoiran harjattu pohjavilla on laadukasta ja mukavaa kehrättävää. Toukokuussa säät suosivat ja kehräsin Uhku-langan ulkona omien koirieni seurassa. Kehräyskuvassa näkyy 15-vuotias Elsa-koirani, jolle kulunut kesä jäi viimeiseksi, sillä Elsan pitkä elämä päättyi elokuussa.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi, pesin astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat ulkona ja tuloksena syntyi n. 300 grammaa lämmintä, pehmeää ja ylellistä 100 % lapinporokoiralankaa. Tästä langasta voi valmistaa luksusneuleita, esim. kaulahuivin.

Lapinporokoira: Sony

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja

Sain kehrättäväkseni ensimmäistä kertaa lapinporokoiran harjattua pohjavillaa. Karva on peräisin neljävuotiaasta porokoirauroksesta nimeltä Sony (Pihlajamäen Peikkopoika). Sonyn emäntä Karla kuvaa koiraansa näin:

Sony, kuva: Karla Kaivo-oja 

Sony rakastaa lunta rodulleen ominaisesti ja kesällä uimista kuuman tullen, tämä ei tosin taida olla kuulemamme perusteella kovin tyypillistä lappalaiskoirille. Vahtiminen on toki osa persoonaa, kun on kotona on joku vahdittava paikalla, yksinään Sony ei kotona onneksi hauku. Sonyn rauhallisen persoonan ylläpitäminen kaipaa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Silloin tällöin, kun tällainen jää vähemmälle, on se selvästi huomattavissa hiukan rauhattomana koirulina. Sony on perso iiiihan kaikelle syötävälle, kasviksiksi lihaan, missään ei meillä nirsoilla. :) Noutaminen ja pallot ovat myös Sonyn suuri rakkaus.

Sony tulee toimeen hyvin lähestulkoon kaikkien eläinlajien edustajien kanssa, paitsi lintuja ja pikkujyrsijöitä on kiva metsästää. Sony kulkee myös mukana autossa ja julkisissa mainiosti ja on muutenkin varsin sopeutuvainen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tulee myös hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa. Sonylla on todella pitkä pinna, paitsi jos kyse on syötävästä.

Tässäpä vasta upea kuitu! Valitettavasti hävitin kuvan raakakuidusta, mutta kyseessä on erittäin ohut, kevyt ja hieno tummanruskea pohjavilla, joka oli myös tarpeeksi pitkää hyvän lopputuloksen saamiseksi. Kehräsin karvan karstaamatta Blissillä. Kehräys oli vaivatonta ja helppoa, varsinaista mindfulness-harjoitetta :). Kertasin langan kaksisäikeiseksi ja pyrin tekemään langasta löyhäkierteistä, jotta kuidun keveys ja kuohkeus pääsisivät oikeuksiinsa.

Pesin langan tuoksuttomalla astianpesuaineella ja käytin etikkaliemessä huuhteluvaiheessa. Langan kuivuminen kesti pitkään, monta päivää, vaikka vyyhdit roikkuivat pönttöuunin kupeessa.

Valmista 100 % lapinporokoiralankaa syntyi 500 grammaa. Se on todella pehmeää ja lämmintä - koirankarvalankaa parhaimmillaan. Tästä langasta kannattaa valmistaa jotain ylellistä, esim. hartiahuivi tai neule.  Upea, uusi rotu!

Collie: Hugo

Hugo, kuva: Virpi Tikka

Minulla on tänä kesänä ollut useampi "terapiakehruu" eli niin ihana kuitu, että kehrääminen on ollut yhtä nautintoa. Skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie Hugo lukeutuu tähän kategoriaan :). Hugo (Driver Gold Golden Glenny) on viisivuotias uros ja väriltään blue merle. Virpi kertoo, että jopa eläinlääkäri on sanonut Hugolla olevan karvaa viiden koiran edestä ja sitä irtoaakin harjatessa kovasti. Hugon perheeseen kuuluu ihmisten lisäksi koirakaveri, aiemmin sitä kasvatti Mec-collie ja nyt Hugon kaverina on 2-vuotias Ruca-collie. Hugo ja Ruca ovat parhaat kaverukset ja kuin veljekset keskenään, toteaa Virpi.

Sain pienen erän Hugon harjattua pohjavillaa kehrättäväkseni. Kuitu oli hienoa, pitkää ja takutonta, joten pystyin kehräämään sen ilman karstausta Bliss-rukillani. Karvaerässä oli tummempaa ja vaaleampaa kuitua, jotka yritin kehrätä omille rullilleen. Kertausvaiheessa yhdistin tumman ja vaalean kaksisäikeiseksi langaksi ja lopputulokseksi sain kaunista kaksiväristä lankaa. Kehräsin tämän langan aamupäivän auringossa pihallani - mikäpä sen mukavampaa viimeisten lomapäivien viettoa!

Pesin valmiin langan mäntysuovalla. Huuhteluiden jälkeen tasoitin vyyhdin kierrettä hakkaamalla märkää vyyhtiä seinään. Lanka sai kuivua kuistilla.

Valmis 100 % -collielanka on pehmeää, ylellistä ja kaunista. Sitä syntyi 120 grammaa. Suosittelen ehdottomasti ottamaan talteen Hugon karvat jatkossakin, sillä tästä luksuslanka soveltuisi monenlaisten suurempienkin neuleiden materiaaliksi.

Ceskoslovensky vlciak: Sisy & Semi

Sisy, kuva: Janica Heikkinen

Semi, kuva: Janica Heikkinen

Sain kehrättäväkseni uuden rodun, ceskoslovensky vlciakin. Kyseessä oli pieni erä kahden koiran harjattua pohjavillaa. Janica kertoo, että suurin osa pohjavilloista on Sisyn, 12-v.  Kuvassa Sisyllä on sama pohjavilla, joka on nyt lankana! Janica nimittäin harjasi koiran yhdessä päivässä ja otti kaiken karvan talteen. "Sisyllä on erittäin runsas turkki vaikka asukin sisäkoirana, nykyään viettää rauhallista elämää," hän kertoo. Karvaerässä on myös hieman Janican toisen koiran Semin, 5-v., pohjavillaa. Semi on aktiivinen koira ja harrastaa Janican mukaan kaikenlaista, mm. näyttelyitä, jälkeä ja tokoa.

Harjattu pohjavilla tuntui laadukkaalta kuidulta. Se oli keskipituista ja yllättävän karkeaa pohjavillaksi, eikä huopunut yhtään kuten esim. borzoin tai afgaanin pohjavilla. Kuitu ei vaatinut karstaamista. Kehrääminen oli helpohkoa, tosin säie katkesi helposti, jos tarkkaavaisuuteni herpaantui. Kertasin langan kaksisäikeiseksi langaksi. Pesemätön lanka tuntui karkealta, mutta pesu mäntysuovalla sekä huuhtelu etikkaviimeistelyllä pehmensivät lankaa. Järvivedessä huuhdeltu lanka olisi muuttunut luultavasti vieläkin pehmeämmäksi. Hakkasin märkää vyyhtiä seinään kierteen tasoittamiseksi.

Lanka ei menettänyt pesussa juurikaan painosta eli kuitu oli puhdasta ja rasvatonta. 100 % ceskoslovensky vlciak -lanka on kaunista ja tasapainoista lankaa. Sitä syntyi 125 grammaa. Janica kertoi suunnittelevansa langasta seinävaatetta tms. koristetekstiiliä - olisi todella mielenkiintoista nähdä käsityö sen valmistuttua!

Lapaslankaa lapinkoirasta: Ulda

Ulda, kuva: Reetta Jokinen

Vihdoin joululoma ja aikaa kehrätä! Yksi loppuvuoden projekteistani oli suomenlapinkoiralapaslanka. Olen kehrännyt liki pari vuotta sitten tätä ystäväni Reetan Ulda-nartun karvaa ensimmäisen kerran ja nyt sain tehtäväkseni valmistaa lapasiin sopivan langan reilusta 100 grammasta Uldan harjattua pohjavillaa.

Suomenlapinkoira kuuluu suosikkirotuihini, sillä kuitu on hienoa ja helppoa työstää. Televisiosta tuli sopivasti eräänä joulunpyhäpäivänä elokuvia putkeen ja sain samalla istumisella kehrättyä tämän kaksisäikeisen langan Bliss-rukillani. Karstausta kuitu ei vaatinut. 

Suomenlapinkoiran karva on suht' rasvaista ja pesussa lähtikin n. 10 % langan painosta pois. Lanka myös muuttui huomattavasti pörheämmäksi mäntysuopapesun ja etikalla viimeistellyn huuhtelun jälkeen. Valmista 100 % suomenlapinkoiralankaa syntyi 105 grammaa ja se on tarpeeksi ohutta sekä sileää lapaslangaksi. Koirankarvalapaset eivät kestä voimakasta kulutusta, esimerkiksi koiranhihnan hinkkausta päivittäin. Tällaisesta superpehmeästä langasta neulotuista lapasista tuleekin nauttia hienoina erityishetkinä, vaikka sunnuntaikävelyllä aurinkoisessa talvisäässä :).

Bordercollie: Piitu & Aava

Piitu ja Aava, kuva: Meeri Alanko

Piitu ja Aava, kuva: Meeri Alanko

Sain kehrättäväkseni erän bordercollienarttujen pohjavillaa. Omistaja kuvaa koiriaan seuraavasti:

"Piitu on 7,5-vuotias bordercollieneiti. Luonteeltaan Piitu on Suuri Persoona, aavistuksen omalaatuinen, herkkä ajattelija ja ennen kaikkea älykäs kuin mikä. Piitu ymmärtää suuren määrän sanoja ja osaa paljon temppuja. Vastapainoksi ajattelevaisuudelleen Piitu on myös leikkisä ja todella miellyttämisenhaluinen, mikä näkyy erinomaisena koulutettavuutena. Nuoruudessaan Piitu harrasti muun muassa tottelevaisuutta tokovalioksi asti, mutta nykyisin Piitu keskittyy mielipuuhiinsa pallon kopitteluun, syömiseen ja temppujen tekemiseen. 

Siinä missä Piitu on pohtijatyyppi, Aava on jotain aivan muuta. Aava on 1-vuotias bordercollien alku. Luonteeltaan Aava on mutkaton, vilkas, iloinen ja huomattavasti yksinkertaisempi kuin Piitu. Aava rakastaa juoksemista, leikkimistä, luonnon tutkimista (esimerkiksi heinät ja linnut ja kukat jajaja... on ihan parasta mitä Aava tietää), Piitua, omistajiaan ja ihmisiä ylipäätään. Aavalla ei ole huonoja päiviä, vaan joka aamu se herättää yhtä onnessaan valmiina uusiin seikkailuihin. Piitu on Aavan paras kaveri ja toisinpäin."

Raakakuitu

Kuitu oli todella laadukasta, pelkästään erittäin hienoa pohjavillaa. Se oli myös puhtaan ja rasvattoman tuntuista. Kehräsin villan karstaamatta kaksisäikeiseksi langaksi. Pystyin tekemään säikeestä hyvin ohutta, koska kuitu oli ominaisuuksiltaan liki täydellistä.  Pesin vyyhdin teatreeshampoolla ja huuhdoin lopuksi etikkamaustetussa vedessä. Langan painosta lähti pois vain 5 grammaa (3 %), mikä on todella harvinaista - yleensä lanka kevenee pesussa 10-30 % kuidun rasvaisuudesta riippuen. Valmista, pestyä lankaa syntyi 145 grammaa.

Pesemätön bordercollielanka

Valmis lanka on parasta mitä olen tähän mennessä kehrännyt. 100 % bordercollien pohjavillalanka on ohuehkoa ja suht' tasaista, kaunista, pehmeää ja lämmintä. Koirankarvalankaa hienoimmillaan! Pehmeytensä vuoksi lanka soveltuu vähemmän kulutukselle alttiiksi joutuviin neuleisiin, kuten asusteisiin.

Ihana kehräysprojekti. Ja taas minulla on uusi suosikkirotu: bordercollie :).

Pesty bordercollielanka

Berninpaimenkoira: Aapeli

Aapeli, kuva: omistaja 

Ystäväni Minna toimitti ystävänsä Aapeli-berninpaimenkoiran harjattua pohjavillaa. Aapeli on 6-vuotias uros ja sen karva on yhtä ylellistä kuin aiemmat bernikuidut: ohutta, pitkää, takutonta ja erittäin pehmeää. Yksi suosikkiroduistani!

Kehräsin kuidun karstaamatta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli suurimmalta osin tummanruskeaa, mutta seassa oli hieman valkeaa ja ruskeaa karvaa. Langasta tuli osittain tweedmäisen kirjava, kun tumma ja valkea tai ruskea säie yhdistyivät. Pesin langan teatreeshampoolla ja viimeisessä huuhtelussa oli etikkaloraus. Lopuksi tasoitin kierrettä hakkaamalla vyyhtiä seinään.

100 % berninpaimenkoiralankaa valmistui 120 grammaa. Lanka on pehmeää, lämmintä ja kevyttä. Täydellistä pieneen asusteeseen. Saas' nähdä, mitä Minna tästä loihtii :).

Pesemätön bernilanka

Pesty bernilanka

Hovawartteja

Pimu metsästää myyriä, kuva: Seija Kiiskilä

Raakakuitua

Ystäväni Seija tilasi langan 10-vuotiaan hovawartnarttunsa Pimun karvasta. Kuitu oli harjattua pohjavillaa: hienoa, pitkää ja takutonta. Kehräsin karvan Bliss-rukillani ilman karstausta kaksisäikeiseksi langaksi. Kehräys oli helppoa ja langasta tuli ohuehkoa ja suht' tasaista. Pesin vyyhdit teatreeshampoolla ja huuhtelin lopuksi etikkavedellä. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinää vasten. Valmista 100 % hovawart-lankaa syntyi 300 grammaa.

Toinen hovawart-projekti oli ystäväni Piian Jose-uroksen karvaerä. Olen aiemminkin kehrännyt Piian koirista lankaa. Josen kuitu oli hyvin samankaltaista kuin Pimun, yhtä ylellistä ja jopa ihan saman väristä. Kehräsin tämänkin ilman karstausta rukilla kaksisäikeiseksi langaksi ja pesin vyyhdin teatreeshampoolla sekä etikkavesihuuhtelulla. Tätä 100 % hovawart-lankaa valmistui 145 grammaa.

Vaalea 100 % hovawart-lanka vasemmalla

Hovawartin karva kuuluu suosikkeihini. Se on erittäin hienoa, sopivan pitkää ja helppoa työstää. Hovawartista saisi halutessa hyvinkin ohutta lankaa. Valmis lanka on hyvin pehmeää, joten se ei kestä kovaa kulutusta. Parhaimmillaan tämä superlämmin luksuslanka on asusteissa.

Olen ollut kuukauden sairauslomalla silmäleikkauksen vuoksi ja aloitin kehräämisen vasta muutama päivä sitten - suojalasit päässä. Hyvinhän tämä onnistuu näinkin :).

Siperianhusky: Liekki, Loitsu, Laulu & Elektra

Siperianhuskynartut Liekki, Loitsu, Laulu ja Elektra, kuva: Elina Heikkinen.

Vihdoinkin aikaa kehrätä! Sain jo kesällä siperianhuskyjen alusvillaa työstettäväkseni, mutta vasta nyt se valmistui langaksi. Huskyjen omistaja Elina kertoo, että Liekki (3 v), Loitsu (2 v.), Laulu (1,5 v.) ja Elektra (1 v.) ovat käyttölinjaisia siperianhuskynarttuja. Koirat ovat Elinalle harrastekavereita ja ystäviä. He harrastavat yhdessä valjakkoajoa, agilitya ja rallytokoa ja koiraetsintää. "Liekki on luonteeltaan itsenäinen ja kekseliäs älykkö, Loitsu pomppujalka elää liikkeestä. Laulu on omanarvonsa tunteva, mutta herkkä lady, joka juttelee paljon. Iloisen ja ihmisrakkaan Elektran sisältä löytyy ripaus vanhan koiran jääräpäisyyttä," Elina kuvaa koiriaan. 

Kuitu oli harjattua pohjavillaa. Se oli hyvin pehmeää, kuohkeaa ja suoraa, joten kehräsin sen karstaamatta Blissillä. Yksittäinen karva oli hyvin ohut ja säie katkesi helposti, vaikka pituudeltaan karva oli sopivaa. Kehräys piti tehdä herkällä otteella ja osin vahvalla kierteellä. Kertasin säikeet kaksisäikeiseksi langaksi. Tilaajan toiveen mukaan pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin miedossa lämpötilassa ja viimeistelin etikkakylvyllä. Hakkasin vyyhtiä pesun jälkeen seinään, jotta sain kierrettä tasaisemmaksi.

Valmis 100 % siperianhuskylanka on todella pehmeää ja lämmintä luksuslankaa. Se tuskin kestää kovaa kulutusta, joten on parhaimmillaan esim. huivissa, unisukissa tai lapasissa. Valmista lankaa syntyi 240 grammaa ja se lähtee Elinan iloksi Hämeeseen. Kiva rotu!

Raakakuitu sylissäni

Pesty 100 % siperianhuskylanka

Saksanpaimenkoira: Irma, Jarda & Kamu

Jarda ja Kamu, kuva: Sanna Hult

Irma, Jarda ja Kamu, kuva: Sanna Hult

Ystäväni ja serkkuni Sanna tilasi villapaitalangan saksanpaimenkoirien Irman, Jardan ja Kamun karvoista. Jarda ja Kamu ovat Sannan uroskoiria ja Irma tätini Helenan narttu. Jarda ja Irma ovat 10-vuotiaita sisaruksia ja Kamu vähän nuorempi herra. Nämä saksanpaimenkoirat ovat käyttölinjaisia koiria ja Sanna on harrastanut monipuolisesti koiriensa kanssa erilaisia palveluskoiralajeja. Irma puolestaan asuu perheensä kanssa upeissa maisemissa Saimaan rannalla.

Saksanpaimenkoiran harjattu karva eli pohjavilla on pehmeää ja väriltään yllättävän vaaleaa tummaan peitinkarvaan verrattuna. Karvaerässä oli kahdenlaista kuitua: pidempää ja karkeampaa karvaa sekä hyvin pumpulimaista lyhyttä villaa. Pidempi karva oli helppoa kehrättävää, mutta lyhyt ja pehmeä villa aiheutti haasteita ja säie katkesi helposti, jos karkeaa ei ollut yhtään joukossa. Yritin sotkea kuitua niin, että pehmeä villa sekottui karkeampaan karvaan. Jouduin kuitenkin kehräämään pehmeän kuidun vuoksi voimakkaammalla kierteellä, jotta sain kestävämpää säiettä.

Raakakuitua

Säiettä rukilla

Pesty lanka

Kehräsin raakakuidun karstaamatta, koska se oli takkuuntumatonta ja siistiä. Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Yritin tehdä langasta mahdollisimman kuohkeaa ja löyhäkierteisempää, koska Sanna haluaa neuloa siitä villapaidan. Pesin langan teatree-hevosshampoolla ja huuhtelin kolmeen kertaan, lopuksi etikkavedessä. Kuivatin lankoja päivisin ulkona ja öisin sisällä.

Valmis 100 % saksanpaimenkoiralanka kuuluu luksuslankaosastoon. Se on pehmeää, kuohkeaa, keskipaksua ja lämpöistä. Langassa on paljon eri sävyjä tummasta ruskeasta valkoiseen. Pehmeytensä vuoksi se ei tule kestämään kulutusta järin hyvin, mutta sukkiahan tästä ei ole tarkoitus tehdäkään vaan ylellinen neule. Valmista lankaa syntyi 1 300 grammaa.

Tämä lanka on kehrätty hyvällä lomafiiliksellä heinä-elokuun mahtavissa helteissä ulkona - toivottavasti lanka lämmittää Sannan villapaidassa samalla tavoin kuin aurinko kehrääjää :).

100 % saksanpaimenkoiralanka pestynä

Japaninpystykorva Peppi

Peppi, kuva: Disa Rautakorpi

Ystäväni Disan japaninpystykorva Peppi pyörii usein tallilla Disan kanssa. Tämä omanarvontuntoinen narttu omistaa upean valkean turkin pitkällä, hienolla karvalla ja olen sitä katsellut jo tovin sillä silmällä. Peppi on ilmeisesti arvannut aikeeni ja suhtautunut minuun epäluuloisesti. Onneksi Pepilläkin on karvanlähtöaikoja ja sain nyt himoitsemaani Pepin alusvillaa.

Raakakuitu oli todella hienoa ja pehmeää, pituudeltaan 5-7 cm. Jätin sen karstaamatta, sillä se ei ollut vanuttunut pussissa ollenkaan. Kehräsin karvan Blissillä ja kehrääminen oli helppoa. Säikeestä tuli vaivattomasti tasapaksua. Kertasin säikeet kaksisäikeiseksi langaksi. Valmis 100 % japaninpystykorvalanka kuuluu luksuslankaosastoon, aivan ihana! Pehmeä, silkkinen, taatusti lämmin. Valmista lankaa syntyi 85 grammaa. Tätä toinen samanlainen satsi, niin maailman hienoimmille lapasille on raaka-aineet kasassa :). Japaninpystykorvakarvaa siis hakuun jatkoa varten.

Raakakuitu

Pesemätön japaninpystykorvalanka

Borderterrieri Totti

Trimmasin eilen borderterrierini. Totti (FI MVA Cindyhill Twist and Shout) on 9-vuotias leikattu uros ja mukavasti sujuneen näyttelyuran ja iskänä toimimisen jälkeen nyt eläkepäivillä. Totin väri on blue & tan eli pohjavilla on tummanharmaata, hyvin karkea päällyskarva mustaa valkoisilla karvoilla.

Ennen kuin aloitin turkin nyppimisen, keräsin pohjavillaa talteen furminaattorilla. Mukaan tuli väistämättä myös karkeaa päällyskarvaa. Pohjavilla oli aika hilseistä ja näytti vaaleammalle kuin mitä todellisuudessa oli. Se oli myös turhan lyhyttä, n. 2 cm pitkää. Pohjavillaa ei pystynyt karstaamaan.

Tänään kokeilin borderikarvan kehräystä värttinällä. Haastavin projekti tähän mennessä. Karva pöllysi ja säie katkesi helposti. Sain kumminkin aikaan säiettä, jonka kertasin kaksisäikeiseksi andean plying -tekniikalla.


Langasta irtoili paljon irtokarvaa, etenkin päällyskarvoja. Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmällä. Lanka muuttui "oikean" väriseksi, kun sain pestyä siitä liat pois. Borderin alusvillalanka on pehmeää ja lämpöistä, mutta sotkuista, sillä irtokarvoja irtoaa edelleen. Tulipahan testattua, että karkeakarvaisen terrierin alusvilla taipuu sittenkin 100 % koirankarvalangaksi :).

pesty ja vielä märkä borderterrierilanka

Elsa-lanka

Elsa ja säie värttinällä

Elsa on 10-vuotias koirani. Elsa on sekoitus viidestä rodusta: karjalankarhukoira (25 %), norjanharmaahirvikoira (25 %), suomenajokoira (25 %), suomenpystykorva (12,5 %) ja shetlanninlammaskoira (12,5 %). Elsasta lähtee pohjavillaa ympäri vuoden, tällä hetkellä hieman niukemmin. Elsan pohjakarva on noin 3 senttiä pitkää, hyvin hienoa ja sähköistyvää. Viimeisessä kuvassa näkyy, kuinka paljon yhdestä harjauskerrasta tuli lankaa.

Karstaaminen ei onnistunut, karva pöllysi ja irtoili käsikarstoista. Kehrääminen värttinällä sujui kuitenkin hyvin ilman karstaamistakin. Kehräsin 100 % Elsan karvaa, mutta karvat törröttivät säikeestä ja karvoja irtoili paljon. Kertaaminen ei juuri sitonut karvoja. Uskon, että pesu irrottaa karvaa lisää.


Elsan karva käyttäytyi eri tavalla kuin suomenlapinkoiran karva. Suomenlapinkoira on villamaista ja lampaanvillan kaltaista, Elsa lähempänä kissaa tai kania, luulisin, vaikken niitä ole vielä kehrännyt. Kaksisäikeinen lanka on erittäin pehmeää, tulee mieleen angora. Elsaa voisi jatkossa kokeilla lampaanvillaan sekoitettuna, jos vaikka villa sitoisi karvoja paremmin.

Elsan käsittelemätön karva

pesemätön lanka