Afgaaninvinttikoira Herman

Kuva: Hede Ravantti

Aika ajoin saan kehrättäväkseni lankaa, johon liittyy koskettava tarina. Olen kehrännyt mm. edesmenneiden koirien karvasta lankaa muistoksi omistajille. Vaikka usein näihin tapauksiin liittyy surua ja kyyneleitä, tuntuu hyvälle toteuttaa omistajien toive ja konkretisoida muisto lemmikistä langan muodossa. Nuoren afgaaninvinttikoira Hermanin traaginen kohtalo ei jätä kylmäksi sekään.

Herman (Ingenue Axial Rotatio s. 19.9.16) on 2-vuotias nuorukainen, jolla todettiin nivelrikkoa aiheuttava kasvuhäiriö eturaajoissa, kertoo Hermanin omistaja Hede. Eturaajojen värttinäluut tulevat ranteisiin väärässä kulmassa, aiheuttaen eturanteiden rikkoa. Hermanin diagnoosi ja ennuste eivät ole hyvät, huomioiden koiran koon ja nivelrikon sijainnin. Heden mukaan "Hermanin turkki trimmattiin, jottei pojan tarvitse kestää pitkiä föönejä, sillä ne olivat hänelle selkeästi vaikeita sietää. Hermanin turkki saa lämmittää meitä uudessa muodossa joka tuo lohtua. Suru tilanteesta on suunnaton mutta teemme kaikkemme jotta Herman saa hienon elämän, niin kauan kun sitä on hyvä laatuisena jäljellä! Herman on hieno sisältä ulos ja olemme onnekkaita hetkistä kanssaan!"

Hermanin upea, vaalea turkki toimitettiin minulle siis leikattuna. Kuitua oli runsaasti, mutta mukana oli monen pituista karvaa. Erottelin liian lyhyen kuidun ja kehräsin pidemmän. 

Afgaanin karvalle tyypillisesti kuitui huopui nopeasti käsissäni kehrätessä, mikä teki työskentelystä haastavahkoa.  Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat pönttöuunin kyljessä.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi vajaat 300 grammaa. Se on kaunista ja pehmeähköä leikkuukuidusta huolimatta. Voimia Hermanin omaisille!

Siperiankissat Eddie & Vili

Siperiankissat Eddie & Vili, kuva: Jouko Lukkarinen

Keväällä sain kehrättäväkseni eksoottisempaa kuitua: siperiankissojen karvaa. Toivomuksena oli lapasten neulomiseen soveltuva lanka. Kuitu oli kahdesta siperiankissauroksesta, Eddiestä ja Vilistä harjattua karvaa. Kissojen omistaja Jouko kertoo, että he etsivät perheeseensä mahdollisimman vähän allergisoivaa kissarotua ja löysivät venäläisen siperiankissan, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Perheeseen muutti ensin Eddie (Aq-Bars Eddie of Lukkarinen) ja vähän myöhemmin tälle kaveriksi Vili (Aq-Bars Fortyeight of Lukkarinen). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että nuorempi Vili on eno vanhemmalle Eddielle.

Eddie, kuva: J. Lukkarinen

Vili, kuva: J. Lukkarinen

Jouko kertoo kissoistaan seuraavaa: "Kun Eddie on luonteeltaan sosiaalinen ja rauhallisen tutkaileva 'aristokraatti', Vili taasen on utelias mutta pelokas kaiken tutkija. Eddie on ottanut vaimoni omakseen. Vaikka se on 7-vuotias kolli, tulee se joka ilta leipomaan tassuilla syliin. Mutta toisaalta tietää, että hän on 'kuningas' talossa. Eddie myös nukkuu kesäisin/ lämpinä aikoina selällään. Varmaan pitkä karva ei silloin lämmitä liikaa. Vili taasen oli nuorena täysi rämäpää. Vauhtia oli enemmän kuin älyä. Mutta sitten 1,5-vuotiaana kevättalvella Vili oli ulkotarhassamme, ja samaan aikaan kaikki katolla olleet lumet rysähtivät ryminällä alas tarhan kattoa pitkin. Vili säntäsi kodinhoitohuoneen kaappien alle pitkäksi aikaa ennen kuin uskalsi tulla sieltä pois. Tämän jälkeen Vili on ollut erityisen herkkä kaikille normaalista poikkeavalle: äänille, valoille yms. Kissat käyvät pihalla 1-3 kertaa päivässä valjaissa. Aluksi niitä piti siihen totuttaa, mutta nyt jopa hiirien /päästäisten /myyrien pyydystäminen onnistuu valjaissa ja Flexissä."

Kissan karva on haastava kehrättävä. Kuitu huopaantuu helposti ja nopeasti, viimeistään kehrääjän käsissä kehruutilanteessa. Lisäksi kissankarvasta puuttuu samanlainen joustavuus, mikä koirankarvasta löytyy ja näin ollen kuitu katkeaa kehrätessä hyvin helposti. Siperiankissan karva ei tehnyt poikkeusta ja kehräys vaati pitkää pinnaa, vaikka karva sinällään oli tarpeeksi pitkää. 

Kehräsin kissankarvan mukaan hieman lampaanhahtuvaa sitomaan kuitua kierteelle. Jouduin kehräämään voimakkaan kierteen lankaan ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhteluvedessä oli tilkka etikkaa. Vyyhdit kuivuivat pitkään pönttöuunin kupeessa.

Lopputuloksena syntyi paksuhko, mutta kevyt ja unelmanpehmeä lanka, josta n. 75 % siperiankissaa ja 25 % lampaanhahtuvaa. Yhteensä vyyhdit painoivat vajaan 200 grammaa. Olisipa hienoa nähdä, millaiset lapaset näistä aikanaan valmistuu!

Persialaiskissat Liisa & Simo

Persialaiskissat Liisa ja Simo, kuva: Hannamari Sillantaus

Sain kehrättäväkseni pienen erän persialaiskissojen harjattua karvaa. Kissat ovat mukava poikkeus koirapainotteisessa kehruuharrastuksessani. Tosin olin unohtanut, kuinka haastavaa kissankarvan kehräys onkaan!

Karva oli peräisin chinchillan värisestä Simosta sekä valkoisesta Liisasta. Kumpikin ovat kaksivuotiaita persialaiskissoja. Kuitu oli erittäin hienoa ja pehmeää, mutta huopui helposti. Jouduin karstaamaan kuitua sitä mukaa, sillä se meinasi huopua jo käsissä kehrätessäni.

Kissankarvalle tyypillisesti tämäkin kuitu katkesi helposti säiettä kehrätessä. Kertaus tuntui vaikealta, koska kierre oli epätasaista. Sain kuitenkin kerrattua langan kaksisäikeiseksi ja tasapainoiseksi. Kissankarva kannattaisi kenties kehrätä mieluummin värttinällä kuin rukilla.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella, huuhteluvedessä tilkka etikkaa ja kuivatin vyyhdin pönttöuunin kupeessa. Kissankarvalanka vaatii pitkän kuivumisajan.

Valmista 100 % persialaiskissankarvalankaa syntyi n. 100 grammaa. Se on erittäin pehmeää ja lämmintä. Siinä on kissankarvalangalle tyypillinen ylellinen tuntu, joka on hienompi kuin missään muussa kuidussa. Tästä langasta syntynee raitoja tai kuvioita asusteisiin. Vaativa, mutta antoisa pikkuprojekti!

Partacollie: Rasseli & vanhaenglanninlammaskoira: Teuvo

Partacollie Rasseli, kuva: Naana Kourunen.

Vanhaenglanninlammaskoira Teuvo, kuva: Naana Kourunen.

Ikuisuusprojektini valmistui vihdoin! Aloitin viime vuoden lopulla kehräämään tätä mielenkiintoista partacollien ja vanhanenglanninlammaskoiran sekoitusta, joten jo oli aikakin.

Kyseessä on 7-vuotiaan partacollieuros Rasselin ja 4-vuotiaan vanhaenglanninlammaskoirauros Teuvon karvasekoitus. Omistaja Naanan mukaan näiden rotujen karvanlaatu on hyvin samankaltainen. Sain kehrättäväkseni sekä harjattua karvaa että leikattua karvaa. Kehräsin harjatun karvan talvella, mutta totesin leikatun kuidun olevan niin pöllyävää, ettei se soveltunut sisätiloissa työstettäväksi.

Kehrätty kuitu kaipasi osin karstausta, jonka tein tällä kertaa käsikarstoilla. Erässä oli monenlaista karvanlaatua ja kehräys ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Kehräsin harjatun karvan kaksisäikeiseksi langaksi Blissillä. Pesin sen ja hakkasin kierrettä tasaiseksi märkänä. 

Leikattuun kuituun kävin käsiksi vasta heinäkuussa kevään muiden kuvioiden vuoksi. Se osoittautuikin haastavimmaksi koirankarvaprojektiksi, mitä eteeni on tullut! Karvan laatu ja paksuus vaihtelivat kovin. Kuitu oli puhdasta, joten se ei sitoutunut kierteelle helposti. Säikeestä oli pakko tehdä paksuhkoa. Todellinen vaikeus ilmeni kertaamisvaiheessa. En millään saanut langasta tasapainoista, se kiersi aina jompaan kumpaan suuntaan. Ajelin valmista lankaa rukilla kumpaakin suuntaan, levittelin langan vyyhdeistä pihamaalle ja tein vaikka mitä temppuja, jotta lopulta sain kaksi vyyhtiä kunnollista lankaa. Tällä kertaa minun oli luovutettava ja jätin haastavimmat leikatut karvat kehräämättä. Pesin leikatusta karvasta kaksisäikeiseksi kehräämäni langan ja kuivatin sen ulkona. 

Valmis 100 % partacollie-vanhaenglanninlammaskoiralanka on harjatusta karvaerästä valmistettuna paksuhkoa, hieman karheaa ja mukavan moniväristä. Leikatusta karvasta kehrätty lanka on huomattavasti karheampaa, kovempaa ja epätasaisempaa. Lankaa valmistui 550 grammaa ja sitä voisi käyttää tehosteena erilaisissa neuleissa. 

Kehräsin ensimmäistä kertaa näitä rotuja ja yllätyin kuidun vaativuudesta. Tähän mennessä kehräämistäni 40 koirarodusta nämä olivat haastavimpia ilman muuta. Mutta eihän tämän aina niin helppoa tarvitse ollakaan - pääasia, että on mielenkiintoista :).

Kultainennoutaja: Miina ja Rico

Rico ja Miina juhannustulilla, kuva: Reine Mutka

Raakakuitu

Ystäväni Reinen Miina-narttu ja Rico-uros ovat touhukkaita, kermanvärisiä kultaisianoutajia. Reine helpottaa koiriensa elämänlaatua kesäisin ajamalla niille kesäturkin. Hän toimitti minulle pari pussillista tätä Miinan ja Ricon leikattua karvaa alkukesästä. Juhannuksena minulla oli aikaa ottaa karva käsittelyyn mökillämme Etelä-Karjalassa.

Karvaerässä on hyvin eripituista kuitua riippuen tietysti siitä, mistä kohtaa koiraa karva oli peräisin. Karva oli monimuotoista myös laatunsa osalta, koska mukana oli pitkä ja liukas peitinkarva sekä hienompi ja pehmeämpi alusvilla. Kuitu oli puhdasta, ei ollenkaan huopuvaa eikä siis tarvinnut karstausta.

Märkä lanka

Arvasin, että tämä projekti ei tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä ja näinhän siinä kävi. Kehräsin kultsukarvan 100 %:ksi koirankarvalangaksi Bliss-rukillani. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Säikeestä tuli paksuhkoa ja "tikkuista", kun leikattu karva ei kiertynyt nätisti säikeelle. Jouduin kehräämään säikeen hyvin vahvalle kierteelle, jotta karva pysyisi edes jotenkin matkassa. Kertaamisessa tiukka kierre kostautui ja rukkini oli hätää kärsimässä paksun, kovan ja irtokarvaa pöllyävän langan kanssa. Kehrääminen kävi urheilusuorituksesta, mutta sehän oli vain positiivista juhannuslorvailun vastapainoksi :).

Pesu järvivedessä mäntysuovalla ja vyyhtien rajuhko piekseminen laituria vasten teki langalle ihmeitä. Kova lanka pehmeni ja pahin irtokarvanlähtö väheni. Lanka yllätti minut positiivisesti.

Valmista kultainennoutajalankaa syntyi 250 grammaa, sillä jätin suurimman osan kuidusta kehräämättä. Se on vaaleaa, paksuhkoa ja kovat peitinkarvat töröttävät langasta piikkimäisesti. Leikatulle karvalle ominaisesti lanka on pistelevää, mutta ei niin kovaa kuin karkeakarvaisista roduista kehräämäni lanka. Tämä kultsulanka sopisi tehostelangaksi vaikka sukanvarteen tai neuleeseen. Saas' nähdä, mitä Reinen luottoneuloja tästä saakaan aikaan!

Coton de tuléar: Vici

Vici, kuva: Pirkko Harsia

Olen kehrännyt useamman bichon frisé -langan, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa sain käsiini coton de tuléar -karvaa. Karvanlähde on Vici, 4-vuotias leikkisä coton. Vici on emäntänsä Pirkon mukaan aktiivinen ja innostuva koira, joka on käynyt niin agility-, toko- kuin näyttelykurssit ja saavuttanut Suomen muotovalion arvon. Pirkko on aiemmin tehnyt huovutustyön Vicin karvoista, joten cotonkuitu soveltuu siis monenlaiseen käsityöhön!

Vicin kuituerä oli leikattua karvaa. Mukana oli hyvin eripituista karvaa ja valitettavasti pystyin käyttämään vain osan karvasta kehruuseen, sillä suurin osa erästä oli liian lyhyttä. Lyhyiden karvojen vuoksi karstaaminen oli vaikeaa, joten kehräsin lopulta langan ilman karstausta. Kehräys oli hidasta haasteellisen kuidun ja sotkuista irtokarvojen pöllyämisen vuoksi, mutta vaivan väärti, sillä valmis kaksisäikeinen lanka osoittautui kivaksi. Kehrätystä langasta irtoili vielä karvoja, mutta mäntysuopapesussa ja useassa huuhtelussa lanka huopui hieman ja kuivuttuaan se oli huomattavasti miellyttävämpää.

Valmista 100 % coton de tuléar -lankaa syntyi 165 grammaa.  Lanka on kauniin valkoista, paksua ja pehmeää. Pinta on eläväinen ja epätasainen. Lanka soveltuisi parhaiten asusteisiin tai tehostelangaksi vaikka neuleeseen.

 

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Bichon frisé: Lotta, Cara ja Jade

Tanjan  bichon frisét, kuva: Tanja Minkkinen

Kehräsin ystäväni Tanjan bichon frisé -narttujen leikatusta karvasta lankaa. Tanja kertoo Lotta (8 v.), Cara (1 v.) ja Jade (4 v.)  koiristaan seuraavaa:

Tämä kolmen kopla saa halutessaan varsinaisen pyörremyrskyn kotona aikaan. Vanha rouva alkaa olla hyvin arvonsa tunteva, eikä ihan pienistä riehaannu. Jade on pesueen ujoin vieraita kohtaan, mutta pitää muut koirat terhakasti kurissa. Cara, meidän pieni pomppiva lumipallo - ikiliikkujaksikin voisi kutsua, ei päiväsaikaan viihdy paikallaan kahta sekuntia pidempään. Parasta puuhaa kaikkien mielestä ovat metsälenkit kuralammikoineen... heti naapurin kissojen jahtaamisen jälkeen ;)

Bichon frisén kuitu on pehmeää ja huopuvaa - lupaavan tuntuista. Usein nämä koirat trimmataan niin, että poistettava karva ei ole kovin pitkää, mikä asettaa haasteita kehräykselle. Tässäkin erässä suurin osa karvasta oli lyhyttä. Valikoin kehrättäväksi pisimpiä kuituja. En karstannut kuitua ja yritin kehrätä langan ilman lampaanhahtuvaa. Säikeen tekeminen oli vaikeaa, sillä säikeeseen oli pakko kehrätä voimakas kierre, jotta lyhyet karvat pysyivät siinä. Myös tasapainoisen langan kertaamisessa oli hankaluuksia, mutta lopputulos oli kuitenkin kiva. Pesin langan mäntysuovalla ja järvivedellä. Pesussa lanka vielä huopui ja muuttui pumpulisemmaksi. Valmista lankaa syntyi vajaat 100 grammaa.

Valmis 100 % bichon frisé -lanka on todella paksua ja pehmeää, puhtaanvalkeaa tehostelankaa. Irtokarvaa irtoaa jonkin verran. Kehrään parhaillani toista bichon frisé -erää, johon laitan lampaanhahtuvaa. Langat eroavat toisistaan ja tämä täysin koirankarvasta kehrätty lanka on pehmeämpää ja ylellisempää kuin lammassekoite.

Pesty 100 % bichon frisé -lanka

Toyvillakoira: Ninni

Raakakuitu

Ninni, kuva: Anna Harlamov-Elo

Sain kehrättäväkseni Annan toyvillakoirakoiranarttu Ninnin leikattua karvaa. Kuitua oli paljon, mutta valitettavasti se oli liian lyhyttä, n. 1-2-senttistä, kuten villakoirien kohdalla usein käy. Keräsin kuidusta pisimpiä karvoja ja kehräsin niistä kaksisäikeisen 100% toyvilllakoiralangan Blissillä.  Koska kuitu oli lyhyttä, se pöllysi kovasti ja kehräys piti suorittaa ulkona, mutta onneksi sää suosi kehräystä.  Kehräys oli kuidun lyhyyden vuoksi hyvin haastavaa ja kehräsin pientä lankaerää koko päivän. Langasta tuli hyvin paksua ja tiukkakierteistä vaikean kuidun vuoksi. 

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin useampaan kertaan. Valmiista langasta irtoaa yhä karvoja, mutta muuten se on miellyttävää, hyvin pehmeää. Lankaa syntyi reilut 100 grammaa. Ehkä Anna saa siitä tehosteraidan neuleeseensa.

Pesty 100 % toyvillakoiral

Mittelspitz: Väinö

Väinö ja lanka, kuva: omistaja

Minulta tilattiin lanka mittelspitzin karvaerästä. Kuitu oli peräisin 6-vuotiaasta Väinö-mittelspitzista. Toiveena oli, että langasta voisi valmistaan vauvaneuleita ja että sekaan laitetaan lammasta, jotta lankaa syntyisi hieman runsaammin.

Raakakuitu

Säiettä rukin rullalla

Kuitu oli leikattua karvaa ja näin ollen huomattavasti karkeampaa kuin aikaisemmat kääpiöpystykorvien kuidut, joita olen kehrännyt. Kuidun pituus oli vaihtelevaa, mukana oli päällys- sekä alusvillaa. En karstannut kuitua, koska se oli suht' suoraa ja takutonta. Kehräsin karvan lampaanhahtuvan kanssa (n. 70 %/30 % -suhteella) rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Yritin tehdä ohutta ja pehmeää lankaa vauvaa ajatellen, mutta leikattu kuitu ei taipunut toiveisiini.

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin lopuksi etikkaliemessä. Tasoitin kierteen seinään vyyhtiä hakkaamalla. 70 % mittelspitz - 30 % lammas -sekoitelankaa syntyi 240 grammaa. Valmis mittelpitz-lammaslanka on yllättävän paksua ja karkeaa. Tässä näkyy hyvin harjatun ja leikatun karvan ero: vaikka harjatusta karvasta saisi ohutta ja pehmeää luksuslankaa, toisen saman rodun edustajan leikattu karva tuottaa ihan erilaisen, paksun ja karkean lopputuloksen. Olin pettynyt siihen, etten onnistunut tekemään sitä, mitä tilattiin. Onneksi tilaaja kuitenkin hyväksyi langan. Ehkä siitä syntyy jotain muuta kuin vauvan pukineita.

Pesty mittelspitzlammaslanka

Kani: Reino

Reino, kuva: Niina Alanko

Reino, kuva: Niina Alanko

Sain ystävältäni Niinalta hänen Reino-kaninsa leikattua karvaa. Reino on 2-vuotias leijonanharjas-angoramixaus. Niinan mukaan karva tuskin vastaa täysin angorakarvaa, vaikka minulle, kaneista mitään tietämättömälle, karva olisi mennyt täydestä angorakuidusta :). Reino tuli Niinalle aikoinaan melkoisena takkupallona, koska asui edellisessä elämässään tallikanina täysin hoitamatta. Reinon turkki vaatii leikkauksen 3-4 kuukauden välein, jottei se takkuunnu, kertoo Niina. 

Tämä oli ensimmäinen kaniprojektini. Kuitu oli muutaman sentin mittaista, erittäin hienoa ja pöllyävää. Opin heti, että kania kehrätään jatkossa lämpiminä kesäiltoina ulkona, ei pakkasiltoina olohuoneessa. Kehräys oli haastavaa pöllyävän, sähköisen ja joka paikkaan tunkeutuvan kuidun vuoksi. Kehräsin Reinon karvan ilman karstausta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli niin lyhyttä, että yhdistin sen lampaanvillahahtuvaan siinä toivossa, että hahtuva sitoisi tämän ohuen karvan säikeeksi. 

Kuitu ja hahtuva säikeellä

Valmis lanka pöllysi yhä ja päätin pestä sen, vaikka kuitu vaikutti puhtoiselta ja ei-rasvaiselta verrattuna koirakuituihin. Pesin kanilangan koirashampoolla ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin hieman hiustenhoitoainetta. Aine sitoikin kuituja yhteen ja kuivunut lanka ei pudota karvaa enää samalla tavoin kuin pesemätön lanka. 

Valmiissa langassa on n. 50 % angoramixkania ja n. 50 % lampaanhahtuvaa. Siinä on yhä angoramainen, silkkinen luonne. Ihana lanka pieneen asusteeseen, tosin ihan lähelle mustaa villakangastakkia en tätä uskaltaisi laittaa ;). Valmista lankaa syntyi 75 grammaa. Todella mielenkiintoinen projekti ja Niina lupasi minulle Reinoa kesäkehräyksiä varten lisää.

Pesty angoramixkani-lammaslanka

Suomenhevonen: Sevina

Sevina ja Eevi, kuva: Anne Hakala

Hevosen karvaa ja hahtuvakiekko

Ystäväni Anne toi minulle jo kevään karvanlähdön aikaan tyttärensä Eevin omistaman Sevina-suomenhevostamman harjattua karvaa. Sevina on 8-vuotias tamma, väriltään rautias ja se asuu pihatossa.

Talvikarva oli hevosenkarvaksi yllättävän pitkää sekä jäykkää ja liukasta. Mukana oli hieman pehmeämpää pohjavillaa. Päätin kehrätä karvan luonnonvalkeaan lampaanvillahahtuvaan Bliss-rukillani. Hahtuvan avulla sain liukkaan hevosenkarvan edes jotenkin taipumaan säikeeksi. Jouduin tekemään säikeeseen voimakkaan kierteen, jotta karvat pysyivät siinä. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Suomenhevos-lammas-lanka

Valmista suomenhevos-lammas-lankaa syntyi 230 grammaa. Hevosta langassa on n. 70 % ja lammasta 30 %. Lanka on karkeaa, vahvaa ja paksua. Irtokarvaa tippuu valmiista langasta jonkun verran. Väriltään lanka on todella kaunis, punertava. Annen kanssa mietimme, että lankaa voisi käyttää tehosteena neuleeseen, esimerkiksi kaula- tai hartiahuivin reunaan tai villasukkien varteen. Odotan mielenkiinnolla, mitä luova Anne langasta saa aikaiseksi :).

Hevosenkarva on hyvin haasteellinen kehrättävä, koska se ei huovu yhtään ja on hyvin jäykkää. Hauska - ja sotkuinen - kesäprojekti joka tapauksessa!

Portugalinvesikoira: Nappi

Nappi, kuva: Heli Vaija

Raakakuitu

Ystäväni Heli lähetti minulle nuoren portugalinvesikoiranarttunsa Napin leikattua karvaa. Raakavillaa oli n. 400 grammaa. Se oli lyhyttä (1-3 cm), puhdasta, pehmeää ja kikkaraa. En lyhyyden vuoksi edes yrittänyt karstata villaa vaan ryhdyin kehräämään Blissillä.

Koska kuitu oli lyhyttä, kehräsin sen harmaaseen lampaanvillahahtuvaan. Tästä huolimatta kehrääminen oli todella hidasta ja haastavaa. Oli vaikea saada lyhyt karva pysymään kierteellä, vaikka se tuntuikin huovuttuvalta. Yritin valikoida pisimpiä kuituja ja tein valmista, kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa vain 240 grammaa. Jätin langan pesemättä, koska kuitu oli niin puhdasta.

Lampaanhahtuva ja koirankarva

Valmis lanka portugalinvesikoirasta (n. 70 %) ja lampaasta (n. 30 %) on paksua, möykkyistä ja yllättävän pehmeää leikatuksi karvaksi. Väri on hieno. Tämä lanka soveltuu tehostelangaksi vaikka kaulahuiviin.

Portugalinvesikoira-lammaslanka

Vesikoirarotujen karva näyttää olevan hyvin haasteellista. Aiemmin hikoilin espanjanvesikoiran kanssa ja nyt portugalilainen vastine pisti taitoni koetukselle. Ilmeisesti karvanlaatu, kiharuus ja lyhyys ovat vaikea yhdistelmä, vaikka kuitu tuntuu käteen muokkautuvalta. Jos joskus saan jostain oikein pitkää (>5 cm) vesikoiran karvaa - liekö sellaista olemassakaan -  yritän vielä uudelleen :).