Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Afgaaninvinttikoira: MiuMiu

MiuMiu, kuva: Molla Räsänen

Hui, mikä syksy! En ehtinyt koskea rukkiini ennen joulun välipäiviä kertaakaan ja yllätykseni oli suuri, kun kehruuvälineiden joukosta löytyi kaksi rullallista valmista afgaanilankaa. Olen kehrännyt nämä elokuussa ulkona ja työstin ne nyt loppuun.

Leikattu vaalea afgaanikarva on peräisin ystäväni Outin MiuMiu (Ingenue Miu Miu) -nartusta. Outi kertoo, että Miuku on kohta 11-vuotias, vasta viime vuosina aikuistumisen merkkejä näyttänyt afgaani. Nuorempana Miuku oli maastotykki, mutta tänä päivänä se ottaa juoksuaskelia vain jos nuorempia pitää ojentaa tai jääkaapin ovi aukeaa, toteaa Outi.

MiuMiun kuitu oli puhdasta ja silkkistä. Leikatulle karvalle tyypillisesti leikkuupäästään kuitu oli terävää ja tuntuu valmiissa langassa karheutena. Kuitua ei tarvinnut karstata ja kehräsin sitä kaksisäikeiseksi langaksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa pesussa hajutonta astianpesuainetta. Se toimikin tehokkaasti ja ennen trimmausta pestystä karvasta irtosi vielä rasvaa. Kuivattelin ison vyyhdin pönttuunin kyljessä ja sen kuivuminen ottikin monta päivää.

Valmis 100 % afgaanilankan on paksuhkoa ja eläväpintaista. Vaikka leikattu kuitu tekee langasta karheampaa, afgaanin silkkisyys on yhä langassa. Valmista lankaa syntyi 330 grammaa, mutta minulla on yhä MiuMiun karvaa jemmassa.

Tästä langasta voisi valmistaa jotain paksua, vaikka sukat kylmien pakkaspäivien varalle. Lanka voi pistellä ihoa vasten, mutta kankaan päällä käytettynä lämmittää varmasti viluisintakin tyyppiä.

Borzoi: Sergejn muisto

Sergej, kuva: Katri Ilves

"Rakkaista rakkain, herrakoira Sergej. 21.6.2005-11.1.2016. Karva langaksi niin pappa pääsee lämmittämään muutenkin kuin muistoissa," kuvaili Katri tätä kehräysprojektiani. Aika ajoin kehrättäväkseni tulee edesmenneiden lemmikkien karvoja. Nämä työt herättävät minussa tunteita, sillä karvantuottajat ovat olleet ihmisilleen hyvin rakkaita perheenjäseniä. Lemmikin poismeno on kova paikka, tiedän sen henkilökohtaisestikin. Mikäpä sen hienompi tapa muistella karvaista ystävää kuin nauttia sen lämmittävästä turkista neuleen muodossa.

Katrin Sergej on minulle vanha tuttu, olen kehrännyt tämän hienon venäjänvinttikoiran karvaa aiemminkin. Edelliset erät ovat olleet harjattua karvaa, mutta viimeisessä erässä oli mukana myös leikattua kuitua. Karvan pituus ja laatu vaihtelivat huomattavasti, mikä näkyi sekä kehräämisen haasteellisuutena että valmiin langan ominaisuuksissa. Koska kyse oli Sergejn viimeisistä karvoista, yritin käyttää kaiken kuidun mahdollisimman tarkasti ja heitin pois vain ihan lyhyimmät kuidut.  

Karstasin osan huopuneista kuiduista käsikarstoilla. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Kehräys oli sotkuista, koska lyhyt, leikattu karva pöllysi ympäri olohuonetta. Borzoin karva on hyvin ohutta, joten leikattu karva tunkeutui vaatteiden ja jopa ihon läpi. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin huuhteluveteen etikkaa. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Kehräyksen tuloksena syntyi 500 grammaa 100 % venäjänvinttikoiralankaa. Se poikkeaa aiemmin kehräämästäni harjatusta borzoilangasta epätasaisuutensa, paksuutensa ja karheutensa osalta. Viimeisessä kuvassa näkyy oikealla saman koiran harjatusta karvasta kehrätty lanka sekä leikatusta & harjatusta karvasta kehrätty lanka - ero on huomattava. Kumpikin näistä langoista on hyvin kaunista ja sopisi erilaisiin neulevaatteisiin tai asusteisiin.

Coton de tuléar: Vici

Vici, kuva: Pirkko Harsia

Olen kehrännyt useamman bichon frisé -langan, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa sain käsiini coton de tuléar -karvaa. Karvanlähde on Vici, 4-vuotias leikkisä coton. Vici on emäntänsä Pirkon mukaan aktiivinen ja innostuva koira, joka on käynyt niin agility-, toko- kuin näyttelykurssit ja saavuttanut Suomen muotovalion arvon. Pirkko on aiemmin tehnyt huovutustyön Vicin karvoista, joten cotonkuitu soveltuu siis monenlaiseen käsityöhön!

Vicin kuituerä oli leikattua karvaa. Mukana oli hyvin eripituista karvaa ja valitettavasti pystyin käyttämään vain osan karvasta kehruuseen, sillä suurin osa erästä oli liian lyhyttä. Lyhyiden karvojen vuoksi karstaaminen oli vaikeaa, joten kehräsin lopulta langan ilman karstausta. Kehräys oli hidasta haasteellisen kuidun ja sotkuista irtokarvojen pöllyämisen vuoksi, mutta vaivan väärti, sillä valmis kaksisäikeinen lanka osoittautui kivaksi. Kehrätystä langasta irtoili vielä karvoja, mutta mäntysuopapesussa ja useassa huuhtelussa lanka huopui hieman ja kuivuttuaan se oli huomattavasti miellyttävämpää.

Valmista 100 % coton de tuléar -lankaa syntyi 165 grammaa.  Lanka on kauniin valkoista, paksua ja pehmeää. Pinta on eläväinen ja epätasainen. Lanka soveltuisi parhaiten asusteisiin tai tehostelangaksi vaikka neuleeseen.

 

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Bichon frisé: Lotta, Cara ja Jade

Tanjan  bichon frisét, kuva: Tanja Minkkinen

Kehräsin ystäväni Tanjan bichon frisé -narttujen leikatusta karvasta lankaa. Tanja kertoo Lotta (8 v.), Cara (1 v.) ja Jade (4 v.)  koiristaan seuraavaa:

Tämä kolmen kopla saa halutessaan varsinaisen pyörremyrskyn kotona aikaan. Vanha rouva alkaa olla hyvin arvonsa tunteva, eikä ihan pienistä riehaannu. Jade on pesueen ujoin vieraita kohtaan, mutta pitää muut koirat terhakasti kurissa. Cara, meidän pieni pomppiva lumipallo - ikiliikkujaksikin voisi kutsua, ei päiväsaikaan viihdy paikallaan kahta sekuntia pidempään. Parasta puuhaa kaikkien mielestä ovat metsälenkit kuralammikoineen... heti naapurin kissojen jahtaamisen jälkeen ;)

Bichon frisén kuitu on pehmeää ja huopuvaa - lupaavan tuntuista. Usein nämä koirat trimmataan niin, että poistettava karva ei ole kovin pitkää, mikä asettaa haasteita kehräykselle. Tässäkin erässä suurin osa karvasta oli lyhyttä. Valikoin kehrättäväksi pisimpiä kuituja. En karstannut kuitua ja yritin kehrätä langan ilman lampaanhahtuvaa. Säikeen tekeminen oli vaikeaa, sillä säikeeseen oli pakko kehrätä voimakas kierre, jotta lyhyet karvat pysyivät siinä. Myös tasapainoisen langan kertaamisessa oli hankaluuksia, mutta lopputulos oli kuitenkin kiva. Pesin langan mäntysuovalla ja järvivedellä. Pesussa lanka vielä huopui ja muuttui pumpulisemmaksi. Valmista lankaa syntyi vajaat 100 grammaa.

Valmis 100 % bichon frisé -lanka on todella paksua ja pehmeää, puhtaanvalkeaa tehostelankaa. Irtokarvaa irtoaa jonkin verran. Kehrään parhaillani toista bichon frisé -erää, johon laitan lampaanhahtuvaa. Langat eroavat toisistaan ja tämä täysin koirankarvasta kehrätty lanka on pehmeämpää ja ylellisempää kuin lammassekoite.

Pesty 100 % bichon frisé -lanka

Toyvillakoira: Ninni

Raakakuitu

Ninni, kuva: Anna Harlamov-Elo

Sain kehrättäväkseni Annan toyvillakoirakoiranarttu Ninnin leikattua karvaa. Kuitua oli paljon, mutta valitettavasti se oli liian lyhyttä, n. 1-2-senttistä, kuten villakoirien kohdalla usein käy. Keräsin kuidusta pisimpiä karvoja ja kehräsin niistä kaksisäikeisen 100% toyvilllakoiralangan Blissillä.  Koska kuitu oli lyhyttä, se pöllysi kovasti ja kehräys piti suorittaa ulkona, mutta onneksi sää suosi kehräystä.  Kehräys oli kuidun lyhyyden vuoksi hyvin haastavaa ja kehräsin pientä lankaerää koko päivän. Langasta tuli hyvin paksua ja tiukkakierteistä vaikean kuidun vuoksi. 

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin useampaan kertaan. Valmiista langasta irtoaa yhä karvoja, mutta muuten se on miellyttävää, hyvin pehmeää. Lankaa syntyi reilut 100 grammaa. Ehkä Anna saa siitä tehosteraidan neuleeseensa.

Pesty 100 % toyvillakoiral

Suomenhevonen: Sevina

Sevina ja Eevi, kuva: Anne Hakala

Hevosen karvaa ja hahtuvakiekko

Ystäväni Anne toi minulle jo kevään karvanlähdön aikaan tyttärensä Eevin omistaman Sevina-suomenhevostamman harjattua karvaa. Sevina on 8-vuotias tamma, väriltään rautias ja se asuu pihatossa.

Talvikarva oli hevosenkarvaksi yllättävän pitkää sekä jäykkää ja liukasta. Mukana oli hieman pehmeämpää pohjavillaa. Päätin kehrätä karvan luonnonvalkeaan lampaanvillahahtuvaan Bliss-rukillani. Hahtuvan avulla sain liukkaan hevosenkarvan edes jotenkin taipumaan säikeeksi. Jouduin tekemään säikeeseen voimakkaan kierteen, jotta karvat pysyivät siinä. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Suomenhevos-lammas-lanka

Valmista suomenhevos-lammas-lankaa syntyi 230 grammaa. Hevosta langassa on n. 70 % ja lammasta 30 %. Lanka on karkeaa, vahvaa ja paksua. Irtokarvaa tippuu valmiista langasta jonkun verran. Väriltään lanka on todella kaunis, punertava. Annen kanssa mietimme, että lankaa voisi käyttää tehosteena neuleeseen, esimerkiksi kaula- tai hartiahuivin reunaan tai villasukkien varteen. Odotan mielenkiinnolla, mitä luova Anne langasta saa aikaiseksi :).

Hevosenkarva on hyvin haasteellinen kehrättävä, koska se ei huovu yhtään ja on hyvin jäykkää. Hauska - ja sotkuinen - kesäprojekti joka tapauksessa!

Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Portugalinvesikoira: Nappi

Nappi, kuva: Heli Vaija

Raakakuitu

Ystäväni Heli lähetti minulle nuoren portugalinvesikoiranarttunsa Napin leikattua karvaa. Raakavillaa oli n. 400 grammaa. Se oli lyhyttä (1-3 cm), puhdasta, pehmeää ja kikkaraa. En lyhyyden vuoksi edes yrittänyt karstata villaa vaan ryhdyin kehräämään Blissillä.

Koska kuitu oli lyhyttä, kehräsin sen harmaaseen lampaanvillahahtuvaan. Tästä huolimatta kehrääminen oli todella hidasta ja haastavaa. Oli vaikea saada lyhyt karva pysymään kierteellä, vaikka se tuntuikin huovuttuvalta. Yritin valikoida pisimpiä kuituja ja tein valmista, kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa vain 240 grammaa. Jätin langan pesemättä, koska kuitu oli niin puhdasta.

Lampaanhahtuva ja koirankarva

Valmis lanka portugalinvesikoirasta (n. 70 %) ja lampaasta (n. 30 %) on paksua, möykkyistä ja yllättävän pehmeää leikatuksi karvaksi. Väri on hieno. Tämä lanka soveltuu tehostelangaksi vaikka kaulahuiviin.

Portugalinvesikoira-lammaslanka

Vesikoirarotujen karva näyttää olevan hyvin haasteellista. Aiemmin hikoilin espanjanvesikoiran kanssa ja nyt portugalilainen vastine pisti taitoni koetukselle. Ilmeisesti karvanlaatu, kiharuus ja lyhyys ovat vaikea yhdistelmä, vaikka kuitu tuntuu käteen muokkautuvalta. Jos joskus saan jostain oikein pitkää (>5 cm) vesikoiran karvaa - liekö sellaista olemassakaan -  yritän vielä uudelleen :).

Tiibetinterrieri: Jedi

Jedi, kuva: Laura Hartikainen

Ystäväni Laura omistaa kaksi tiibetinterrieriurosta. Lauran vanhempi koira on nimeltään Jedi (Bristol Cream's Jedi of the Dark) ja se on 2,5-vuotias. Jedi on väriltään soopeli ja Lauran mukaan Jedin väri on vaalentunut iän myötä huomattavasti. Jedin kanssa on treenattu leikkimielellä agilityä sekä opeteltu monenlaisia temppuja mielen virkistykseksi. Laura kertoo, että Jedi on pohdiskeleva, herkkä sielu, joka rakastaa omia ihmisiään palavasti.

Laura leikkasi Jedin turkin keväällä ja toimitti karvan minulle. Olen tavannut Jedin muutaman kerran tallilla ja muistan, kuinka silkkisen pehmeältä sen turkki tuntui. Odotinkin mielenkiinnolla, millainen lanka leikatusta tiibetinterrierin karvasta syntyy.

Kuitua karstamyllyssä

Karstasin karvaerän myllyllä. Erässä oli monenpituista kuitua, mutta siitä syntyi pääsääntöisesti hyviä lepereitä. Kehräsin karvan Blissillä - ensimmäistä kertaa ulkona, kivaa! Kehrääminen oli haastavaa, sillä kuitu oli karstauksesta huolimatta vaihtelevaa: lyhyttä, pidempää, liukkaampaa ja huopuvampaa. Huomasin, että karvasta oli kehrättävä aika paksua ja epätasaista lankaa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Valmis 100 % tiibetinterrierilanka on kaunista. Se on paksuhkoa, "möykkyistä" ja silkkiseen vivahtavaa. Koska kuitu on leikattu, lanka on karkeahkoa. Pesemättömästä langasta lähtee jonkin verran irtokarvaa, mutta pesen sen pian ja huuhtelen kolminkertaisesti etikkaviimeistelyllä. Uskon tämän tasoittavan ja ehkä hieman pehmentävän lankaa. Valmista lankaa syntyi 375 grammaa ja se olisi omiaan esim. talvikaulaliinaan tai keeppiin.

Mielenkiintoinen projekti :).

Säiettä rukilla

Pesemätön tiibetinterrierilanka

Espanjanvesikoira: Hugo ja Elvis

Hugo, kuva: Mari Laasanen

Elvis, kuva: Mari Laasanen

Ystäväni Mari tarjosi minulle haasteen tilaamalla langan espanjanvesikoiriensa leikatusta karvasta. Hänen koiransa Hugo, 1,5-v. ja Elvis, 4-v. ovat mustavalkoisia espanjanvesikoirauroksia. Molemmat koirat on koulutettu homekoiriksi ja ne aloittavat työnsä ensi kuussa. Elvis harrastaa vapaa-ajallaan agilityä ja kilpailee maxi3-luokassa, Hugon tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rallytoko. Nämä espanjanvesikoirat rakastavat Marin mukaan uimista ja lelujen noutamista vedestä - Elvis sukeltaa esineitä pohjasta asti!

Kuitua karstamyllyssä

Espanjanvesikoirakarvaerä oli pesty ennen trimmausta. Kuitu vaikutti lupaavalle: pehmeää, kiharaa, tarpeeksi pitkää ja hyvin helposti huopuvaa. Yritin ensin kehrätä karvaa sellaisenaan, mutta homma osoittautui liian hankalaksi. Karstasin kuidun myllyllä ja siitä tuli hienoja levyjä.

Kehräsin langan Bliss-rukillani. Karstaamisesta huolimatta kuitu oli hyvin haastavaa kehrätä. Touhu alkoi sujua paremmin, kun ymmärsin, ettei tästä kiharasta ja huopuvasta karvasta saa tehtyä ohutta ja tasaista lankaa. Hyväksyin "möykyt" ja kehräsin säikeestä huomattavasti paksumpaa kuin edellisissä projekteissani. Tästä huolimatta kehräys oli hyvin hidasta ja säie katkesi helposti. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla.

Valmis 100 % espanjanvesikoiralanka on jännittävää. Se on paksua mutta pehmeää, hyvin epätasaista mutta vahvaa. Langan väri on hauskan kirjava. Lanka soveltuisi luultavasti parhaiten kaulaliinan tai yksinkertaisella mallilla tehtävään hartiahuiviin tai keeppiin. Valmista lankaa syntyi 500 grammaa ja se oli niin puhdasta, etten pessyt sitä. Mielenkiintoinen kuitu ja erikoinen projekti :).

Valmis espanjanvesikoiralanka