Persialaiskissat Liisa & Simo

Persialaiskissat Liisa ja Simo, kuva: Hannamari Sillantaus

Sain kehrättäväkseni pienen erän persialaiskissojen harjattua karvaa. Kissat ovat mukava poikkeus koirapainotteisessa kehruuharrastuksessani. Tosin olin unohtanut, kuinka haastavaa kissankarvan kehräys onkaan!

Karva oli peräisin chinchillan värisestä Simosta sekä valkoisesta Liisasta. Kumpikin ovat kaksivuotiaita persialaiskissoja. Kuitu oli erittäin hienoa ja pehmeää, mutta huopui helposti. Jouduin karstaamaan kuitua sitä mukaa, sillä se meinasi huopua jo käsissä kehrätessäni.

Kissankarvalle tyypillisesti tämäkin kuitu katkesi helposti säiettä kehrätessä. Kertaus tuntui vaikealta, koska kierre oli epätasaista. Sain kuitenkin kerrattua langan kaksisäikeiseksi ja tasapainoiseksi. Kissankarva kannattaisi kenties kehrätä mieluummin värttinällä kuin rukilla.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella, huuhteluvedessä tilkka etikkaa ja kuivatin vyyhdin pönttöuunin kupeessa. Kissankarvalanka vaatii pitkän kuivumisajan.

Valmista 100 % persialaiskissankarvalankaa syntyi n. 100 grammaa. Se on erittäin pehmeää ja lämmintä. Siinä on kissankarvalangalle tyypillinen ylellinen tuntu, joka on hienompi kuin missään muussa kuidussa. Tästä langasta syntynee raitoja tai kuvioita asusteisiin. Vaativa, mutta antoisa pikkuprojekti!

Eurasier Cindy

Cindy, kuva: Juulia Klemi

Sain kehrättäväkseni eurasier Cindyn (Fabulous Dantas Cindy) karvaa. Cindy on 2-vuotias leikattu narttu ja väriltään punertava. Emäntänsä Juulian mukaan "Cindy on kiltti, empaattinen, hauska, itsepäinen, ei lainkaan miellyttämishaluinen, mutta namien voimalla harrastetaan. Toki joskus kesken harjoituksen se ei enää jaksa keskittyä vaan lähtee hajuja seuraamaan. Palloleikit eivät Cindyä kiinnosta, mutta sukkien varastelu on sen lempipuuha. Kun nyt on ulkona pakkasta tykkää nukkua yöt pihalla omassa kopissaan. Kesällä vaikka on kuinka kuuma ei sitä veteen saa millään. On se vähän erikoinen tyttö :)." Cindy onkin harrastanut nuoresta iästään huolimatta vaikka mitä Juulian kanssa, mm. pentutreffejä, koirakouluja, agilityä ja tokoa.

Cindyn karvaerä sisälsi monenlaatuista kuitua: harjattua pitempää ja lyhyempää leikattua karvaa. Kuitu oli takutonta, joten pystyin kehräämään sen karstaamatta. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin kaksisäikeiseksi. Koska kuidun pituus vaihteli, myös kierteestä tuli epätasaisempaa. Valmis lanka on kuitenkin tasapainoista, ei yli- tai alakierteistä. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin lopuksi etikkatilkalla maustetussa vedessä. Tasoitin kierrettä hakkaamalla vyyhtejä seinään ennen kuivatusta.

Valmista 100 % eurasierlankaa syntyi vajaat 600 grammaa. Se on napakkaa, mutta pehmeää. Kehräsin langan tavallista vahvemmalla kierteellä, jotta se kestäisi paremmin esim. sukkien raaka-aineena. Tästä määrästä valmistuukin useammat sukat tai lapaset :).

Borzoi: Sergejn muisto

Sergej, kuva: Katri Ilves

"Rakkaista rakkain, herrakoira Sergej. 21.6.2005-11.1.2016. Karva langaksi niin pappa pääsee lämmittämään muutenkin kuin muistoissa," kuvaili Katri tätä kehräysprojektiani. Aika ajoin kehrättäväkseni tulee edesmenneiden lemmikkien karvoja. Nämä työt herättävät minussa tunteita, sillä karvantuottajat ovat olleet ihmisilleen hyvin rakkaita perheenjäseniä. Lemmikin poismeno on kova paikka, tiedän sen henkilökohtaisestikin. Mikäpä sen hienompi tapa muistella karvaista ystävää kuin nauttia sen lämmittävästä turkista neuleen muodossa.

Katrin Sergej on minulle vanha tuttu, olen kehrännyt tämän hienon venäjänvinttikoiran karvaa aiemminkin. Edelliset erät ovat olleet harjattua karvaa, mutta viimeisessä erässä oli mukana myös leikattua kuitua. Karvan pituus ja laatu vaihtelivat huomattavasti, mikä näkyi sekä kehräämisen haasteellisuutena että valmiin langan ominaisuuksissa. Koska kyse oli Sergejn viimeisistä karvoista, yritin käyttää kaiken kuidun mahdollisimman tarkasti ja heitin pois vain ihan lyhyimmät kuidut.  

Karstasin osan huopuneista kuiduista käsikarstoilla. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Kehräys oli sotkuista, koska lyhyt, leikattu karva pöllysi ympäri olohuonetta. Borzoin karva on hyvin ohutta, joten leikattu karva tunkeutui vaatteiden ja jopa ihon läpi. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin huuhteluveteen etikkaa. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Kehräyksen tuloksena syntyi 500 grammaa 100 % venäjänvinttikoiralankaa. Se poikkeaa aiemmin kehräämästäni harjatusta borzoilangasta epätasaisuutensa, paksuutensa ja karheutensa osalta. Viimeisessä kuvassa näkyy oikealla saman koiran harjatusta karvasta kehrätty lanka sekä leikatusta & harjatusta karvasta kehrätty lanka - ero on huomattava. Kumpikin näistä langoista on hyvin kaunista ja sopisi erilaisiin neulevaatteisiin tai asusteisiin.

Kissat: Seppo ja Rouva Pöhö

Seppo ja Rouva Pöhö, kuva: Heli Liukkonen.

Sain kehrättäväkseni pitkästä aikaa kissankarvaa. Nämä projektit ovat olleet jännittäviä ja niin tälläkin kertaa! Karvat ovat peräisin Helin kissoista. Heli kertoo kissoistaan näin: "Vasemmalla (yläkuvassa) on Seppo. Seppo on aito ragdoll-rotuinen liki kuusikiloinen, yksivuotias löllykkä. Oikeanpuoleinen kaunotar on nimeltään Rouva Pöhö. Pöhö on kaksivuotias pieni, siro ja arka maatiaiskissaneiti, jossa saattaa olla norjalaisen metsäkissan geenejä. Yöllä kahden-kolmen aikaan meidän olohuoneessa on kissaralli: kiipeilypuuhun, alas, sohvan taakse ja takaisin kiipeilypuuhun."

Kissankarvakuitu oli erittäin huopuvaa. Koska kuituerä ei ollut suuri, karstasin sitä käsikarstoilla sitä mukaa, kun kehräsin säiettä rullalle Bliss-rukillani. Karva tuntui huopuvan ihan käsissä kehrätessä ja jouduin karstaamaan samaa karvaa useampaan kertaan. Huopumisen vuoksi kaksisäikeiseksi kerratusta langasta tuli hyvin eläväpintaista, sillä lankaan muodostui "sattumia". Kuitu oli todella kaunista useasta väristä johtuen ja osin langasta tulikin upean kaksiväristä. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa.

Valmis 100 % ragdoll-maatiaiskissalanka on todella kaunista, hyvin pehmeää ja lämmintä lankaa. Sitä syntyi 160 grammaa. Langassa on kissankarvalangalle tyypillinen tuntuma, sellainen nahkean silkkinen, jota en ole koskaan tavannut koirankarvalangoissa. Upea lapas- tai asustelanka hienoista kissoista!

Alpakan jalkakarvat

Ylä-Tihtarin alpakan juttuja kuuntelemassa.

Ylä-Tihtarin alpakoita

Vierailin juhannuksen jälkeen Ylä-Tihtarin tilalla Oittilassa, Keski-Suomessa. Kuulin, että tilan alpakat oli keritty ja niiden villaa oli myytävänä. Hurautin kotiseutumatkalle eräänä kylmänä kesälomapäivänä ja löysin viehättävän tilan. Isäntä esitteli minulle alpakkaherrat, jotka vaikuttivat hyvin uteliailta tyypeiltä. Myynnissä oli sekä ykkösluokan alpakkavillaa että säkillinen jaloista kerittyä lyhyempää villaa. Ostin  tummaa villaa sekä jalkakarvasatsin.

Olen kehrännyt alpakan jalkakarvaa kesän aikana luonnonvärjäysprojektejani varten ja nyt syksyllä kehräsin vähän isomman erän samaista villaa. Raakakuitu on rasvaista, mutta hieman erilaista kuin rasvainen lampaanvilla. Tässä erässä kuidun pituus vaihtelee, joten kehrääminen ei ole yhtä helppoa kuin ykkösluokan pitkän alpakkakuidun kanssa. Epätasaisuuden vuoksi säikeestä ei myöskään saa niin ohutta kuin pitkästä kuidusta. En kuitenkaan karstannut kuitua - laiskuuttani ja koska silkkimäinen alpakkakuitu ei juuri ole takussa.

Kehräsin alpakan jalkakarvat kaksisäikeiseksi langaksi Bliss-rukillani. Kuten lammas, kertaaminen tasaiseksi langaksi oli haastavampaa kuin koirankarvan kanssa - johtuisiko rasvasta, en tiedä. Värjäämäni langat laitoin rasvaisina värjäyspatoihin, mutta viimeisen erän pesin teatreeshampoolla ja huuhtelin etikkaviimeistelyllä. Pieksin vyyhtiä seinään märkänä kierteen tasoittamiseksi.

Valmis 100 % alpakanjalkakarvalanka on eläväpintaista, silkkistä ja lämmintä. Se on rosoisempaa eikä niin majesteettista kuin selkäkarvoista kehrätty lanka, mutta hienoa joka tapauksessa :).

Ostin äskettäin teollisesti tuotetun alpakkaneuleen ja se on kyllä vaatteiden aatelia: kevyt, joustava ja uskomattoman lämmin. Jännittävää odottaa, että näistä alpakkalangoistani valmistuu neuleita, joiden ominaisuuksia pääsen ehkä joskus testaamaan!

Pesty alpakanjalkakarvalanka

Luonnonvärjätty alpakkalanka

Tiibetinterrieri: Jedi

Jedi, kuva: Laura Hartikainen

Ystäväni Laura omistaa kaksi tiibetinterrieriurosta. Lauran vanhempi koira on nimeltään Jedi (Bristol Cream's Jedi of the Dark) ja se on 2,5-vuotias. Jedi on väriltään soopeli ja Lauran mukaan Jedin väri on vaalentunut iän myötä huomattavasti. Jedin kanssa on treenattu leikkimielellä agilityä sekä opeteltu monenlaisia temppuja mielen virkistykseksi. Laura kertoo, että Jedi on pohdiskeleva, herkkä sielu, joka rakastaa omia ihmisiään palavasti.

Laura leikkasi Jedin turkin keväällä ja toimitti karvan minulle. Olen tavannut Jedin muutaman kerran tallilla ja muistan, kuinka silkkisen pehmeältä sen turkki tuntui. Odotinkin mielenkiinnolla, millainen lanka leikatusta tiibetinterrierin karvasta syntyy.

Kuitua karstamyllyssä

Karstasin karvaerän myllyllä. Erässä oli monenpituista kuitua, mutta siitä syntyi pääsääntöisesti hyviä lepereitä. Kehräsin karvan Blissillä - ensimmäistä kertaa ulkona, kivaa! Kehrääminen oli haastavaa, sillä kuitu oli karstauksesta huolimatta vaihtelevaa: lyhyttä, pidempää, liukkaampaa ja huopuvampaa. Huomasin, että karvasta oli kehrättävä aika paksua ja epätasaista lankaa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Valmis 100 % tiibetinterrierilanka on kaunista. Se on paksuhkoa, "möykkyistä" ja silkkiseen vivahtavaa. Koska kuitu on leikattu, lanka on karkeahkoa. Pesemättömästä langasta lähtee jonkin verran irtokarvaa, mutta pesen sen pian ja huuhtelen kolminkertaisesti etikkaviimeistelyllä. Uskon tämän tasoittavan ja ehkä hieman pehmentävän lankaa. Valmista lankaa syntyi 375 grammaa ja se olisi omiaan esim. talvikaulaliinaan tai keeppiin.

Mielenkiintoinen projekti :).

Säiettä rukilla

Pesemätön tiibetinterrierilanka

Espanjanvesikoira: Hugo ja Elvis

Hugo, kuva: Mari Laasanen

Elvis, kuva: Mari Laasanen

Ystäväni Mari tarjosi minulle haasteen tilaamalla langan espanjanvesikoiriensa leikatusta karvasta. Hänen koiransa Hugo, 1,5-v. ja Elvis, 4-v. ovat mustavalkoisia espanjanvesikoirauroksia. Molemmat koirat on koulutettu homekoiriksi ja ne aloittavat työnsä ensi kuussa. Elvis harrastaa vapaa-ajallaan agilityä ja kilpailee maxi3-luokassa, Hugon tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rallytoko. Nämä espanjanvesikoirat rakastavat Marin mukaan uimista ja lelujen noutamista vedestä - Elvis sukeltaa esineitä pohjasta asti!

Kuitua karstamyllyssä

Espanjanvesikoirakarvaerä oli pesty ennen trimmausta. Kuitu vaikutti lupaavalle: pehmeää, kiharaa, tarpeeksi pitkää ja hyvin helposti huopuvaa. Yritin ensin kehrätä karvaa sellaisenaan, mutta homma osoittautui liian hankalaksi. Karstasin kuidun myllyllä ja siitä tuli hienoja levyjä.

Kehräsin langan Bliss-rukillani. Karstaamisesta huolimatta kuitu oli hyvin haastavaa kehrätä. Touhu alkoi sujua paremmin, kun ymmärsin, ettei tästä kiharasta ja huopuvasta karvasta saa tehtyä ohutta ja tasaista lankaa. Hyväksyin "möykyt" ja kehräsin säikeestä huomattavasti paksumpaa kuin edellisissä projekteissani. Tästä huolimatta kehräys oli hyvin hidasta ja säie katkesi helposti. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla.

Valmis 100 % espanjanvesikoiralanka on jännittävää. Se on paksua mutta pehmeää, hyvin epätasaista mutta vahvaa. Langan väri on hauskan kirjava. Lanka soveltuisi luultavasti parhaiten kaulaliinan tai yksinkertaisella mallilla tehtävään hartiahuiviin tai keeppiin. Valmista lankaa syntyi 500 grammaa ja se oli niin puhdasta, etten pessyt sitä. Mielenkiintoinen kuitu ja erikoinen projekti :).

Valmis espanjanvesikoiralanka