Afgaaninvinttikoira Herman

Kuva: Hede Ravantti

Aika ajoin saan kehrättäväkseni lankaa, johon liittyy koskettava tarina. Olen kehrännyt mm. edesmenneiden koirien karvasta lankaa muistoksi omistajille. Vaikka usein näihin tapauksiin liittyy surua ja kyyneleitä, tuntuu hyvälle toteuttaa omistajien toive ja konkretisoida muisto lemmikistä langan muodossa. Nuoren afgaaninvinttikoira Hermanin traaginen kohtalo ei jätä kylmäksi sekään.

Herman (Ingenue Axial Rotatio s. 19.9.16) on 2-vuotias nuorukainen, jolla todettiin nivelrikkoa aiheuttava kasvuhäiriö eturaajoissa, kertoo Hermanin omistaja Hede. Eturaajojen värttinäluut tulevat ranteisiin väärässä kulmassa, aiheuttaen eturanteiden rikkoa. Hermanin diagnoosi ja ennuste eivät ole hyvät, huomioiden koiran koon ja nivelrikon sijainnin. Heden mukaan "Hermanin turkki trimmattiin, jottei pojan tarvitse kestää pitkiä föönejä, sillä ne olivat hänelle selkeästi vaikeita sietää. Hermanin turkki saa lämmittää meitä uudessa muodossa joka tuo lohtua. Suru tilanteesta on suunnaton mutta teemme kaikkemme jotta Herman saa hienon elämän, niin kauan kun sitä on hyvä laatuisena jäljellä! Herman on hieno sisältä ulos ja olemme onnekkaita hetkistä kanssaan!"

Hermanin upea, vaalea turkki toimitettiin minulle siis leikattuna. Kuitua oli runsaasti, mutta mukana oli monen pituista karvaa. Erottelin liian lyhyen kuidun ja kehräsin pidemmän. 

Afgaanin karvalle tyypillisesti kuitui huopui nopeasti käsissäni kehrätessä, mikä teki työskentelystä haastavahkoa.  Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat pönttöuunin kyljessä.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi vajaat 300 grammaa. Se on kaunista ja pehmeähköä leikkuukuidusta huolimatta. Voimia Hermanin omaisille!

Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Afgaaninvinttikoira: MiuMiu

MiuMiu, kuva: Molla Räsänen

Hui, mikä syksy! En ehtinyt koskea rukkiini ennen joulun välipäiviä kertaakaan ja yllätykseni oli suuri, kun kehruuvälineiden joukosta löytyi kaksi rullallista valmista afgaanilankaa. Olen kehrännyt nämä elokuussa ulkona ja työstin ne nyt loppuun.

Leikattu vaalea afgaanikarva on peräisin ystäväni Outin MiuMiu (Ingenue Miu Miu) -nartusta. Outi kertoo, että Miuku on kohta 11-vuotias, vasta viime vuosina aikuistumisen merkkejä näyttänyt afgaani. Nuorempana Miuku oli maastotykki, mutta tänä päivänä se ottaa juoksuaskelia vain jos nuorempia pitää ojentaa tai jääkaapin ovi aukeaa, toteaa Outi.

MiuMiun kuitu oli puhdasta ja silkkistä. Leikatulle karvalle tyypillisesti leikkuupäästään kuitu oli terävää ja tuntuu valmiissa langassa karheutena. Kuitua ei tarvinnut karstata ja kehräsin sitä kaksisäikeiseksi langaksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa pesussa hajutonta astianpesuainetta. Se toimikin tehokkaasti ja ennen trimmausta pestystä karvasta irtosi vielä rasvaa. Kuivattelin ison vyyhdin pönttuunin kyljessä ja sen kuivuminen ottikin monta päivää.

Valmis 100 % afgaanilankan on paksuhkoa ja eläväpintaista. Vaikka leikattu kuitu tekee langasta karheampaa, afgaanin silkkisyys on yhä langassa. Valmista lankaa syntyi 330 grammaa, mutta minulla on yhä MiuMiun karvaa jemmassa.

Tästä langasta voisi valmistaa jotain paksua, vaikka sukat kylmien pakkaspäivien varalle. Lanka voi pistellä ihoa vasten, mutta kankaan päällä käytettynä lämmittää varmasti viluisintakin tyyppiä.

Afgaaninvinttikoira Paavo

Paavo, kuva: Molla Räsänen

Kehräsin ystävälleni Mollalle hänen upean afgaaninvinttikoirauroksensa Paavon (Int Nord Fi Se Dk Ee CH BruW-07 WW-12 Ingenue Prime Minizter) brindlen värisen, leikatun turkin. Karva oli puhdasta, silkkistä ja suurimmilta osin todella pitkää. Mukana oli hieman myös lyhyempää karvaa. Karstasin kuidun myllyllä. Kuitu käyttäytyi eri tavoin kuin aikaisempi afgaanikarva (ks. Seppo). Tämä huopui vähemmän, asettui nopeammin samansuuntaiseksi ja näin ollen oli myös helpompi karstata.

Leikattu afgaanikarva

Kehräsin karvan joulun välipäivinä Bliss-rukillani. Neljänä päivänä kehräsin lähes 20 tuntia! Kuitu oli haastavaa kehrätä, sillä käsissä karstattu karva huopui nopeasti ja muuttui vaikeasti selvitettäviksi palloiksi. Tiesin Mollan suunnitelmista neuloa langasta villapaita, joten yritin kehrätä kuidusta mahdollisimman kevyttä ja ohutta säiettä, jotta paidasta ei tulisi haarniskaa. Kehräsin ensin pidemmät kuidut ja lopuksi viimeisille rullille ohuemmat karvat. Eron huomaa selvästi valmiissa langassa.

Kertasin säikeen rukilla kaksisäikeiseksi löyhäkierteiseksi langaksi. Jätin langan pesemättä Mollan toiveesta ja sehän olikin jo hyvin puhdasta. Langasta tuli toiveeni mukaan kuohkeaa ja kevyttä, aivan erilaista kuin Seposta, jännittävä juttu! Lankaa syntyi 720 metriä ja reilut 600 grammaa. Valmis 100 % leikatusta afgaaninvinttikoirankarvasta kehrätty lanka on yllättävän pehmeää ja soveltuu varmasti villapaidan materiaaliksi. Odotan kovasti Mollan neuloman Paavo-paidan näkemistä :).

Pesemätön afgaaninvinttikoiralanka villapaitaa varten

Afgaaninvinttikoira Seppo

Seppo, kuva: Marko Heinonen

Sain isomman erän harjattua Seppo-afgaaninvinttikoiraa ystävältäni Pirkolta. Karstasin karvat aiemmin myllyllä. Karstalevyistä tuli painavia ja tiiviitä.

Aluksi kehrääminen Blissillä tuntui työläältä, kun kuitu oli yhä karstaamisen jälkeen huopunutta ja tiivistä. Kun hajotin karstalevyt ohuiksi nauhoiksi, kehrääminen helpottui ja oli loppujen lopuksi oikein mukavaa. Kehrätessä karvan seasta tipahteli lattialle kaikenlaista metsän kasvillisuutta :).

Kertasin säikeet rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Langasta tuli hyvin paksua ja kerratessa rullat täyttyivät nopeasti. Jouduin myös säätämään jarrua useaan otteeseeen, kun valmis lanka painoi rullalla huomattavasti.

Pesty afgaaninvinttikoirankarvalanka

Valmis lanka oli vahvaa, pehmeää ja paksua. Pesin vyyhdit teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä-menetelmällä. Viimeisessä huuhteluvedessä oli loraus etikkaa. Pieksin märkiä vyyhtejä seinään kierteen tasoittamiseksi. Paksun langan kuivuminen kesti yllättävän kauan, kaksi vuorokautta.

Valmis, puhdas lanka on karkeampaa kuin pesemätön ja huopunutta: langat ovat kiinni toisissaan. Tämä paksu ja varmasti lämmin lanka soveltuisi loistavasti esimerkiksi jämäkän villatakin raaka-aineeksi. Pestyä 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 300 grammaa.

Seppo ja Ami

Miestenpäivän kunniaksi karstasin kaksi suurinta karvaerääni: afgaaninvinttikoira Sepon ja barbet Ami Nasikaisen karvat. Nämä olivatkin aivan erilaisia.

Sepon karva oli osittain huopuneilla paakuilla, se oli suht' pitkää ja muistutti lampaanvillaa. Karstamyllyllä oli hieman vaikeuksia kovimmin huopuneiden möykkyjen kanssa, mutta loppujen lopuksi sain lähes kaiken karstattua. Levyistä tuli paksuja ja kiinteitä. Karvassa on hieno silkkinen tuntuma. Karstattu karva painoi 365 grammaa.

käsittelemätön Seppo

karstattu Seppo

Amin upea tummanruskea karva oli puhdasta, liukasta ja kiharaa. Ami on trimmattu ja karva oli siis leikattua, noin 5 cm pitkää. Etukäteen mietin, että tulekoohan karvasta karstalevyä, mutta kun laitoin tarpeeksi karvaa myllyyn, syntyi oikein kivoja levyjä, jotka tosin katkesivat helpommin, kun karva oli lyhyempää. Karstattu Amin karva painoi 325 grammaa.

käsittelemätön Ami

karstattu Ami