Afgaaninvinttikoira Herman

Kuva: Hede Ravantti

Aika ajoin saan kehrättäväkseni lankaa, johon liittyy koskettava tarina. Olen kehrännyt mm. edesmenneiden koirien karvasta lankaa muistoksi omistajille. Vaikka usein näihin tapauksiin liittyy surua ja kyyneleitä, tuntuu hyvälle toteuttaa omistajien toive ja konkretisoida muisto lemmikistä langan muodossa. Nuoren afgaaninvinttikoira Hermanin traaginen kohtalo ei jätä kylmäksi sekään.

Herman (Ingenue Axial Rotatio s. 19.9.16) on 2-vuotias nuorukainen, jolla todettiin nivelrikkoa aiheuttava kasvuhäiriö eturaajoissa, kertoo Hermanin omistaja Hede. Eturaajojen värttinäluut tulevat ranteisiin väärässä kulmassa, aiheuttaen eturanteiden rikkoa. Hermanin diagnoosi ja ennuste eivät ole hyvät, huomioiden koiran koon ja nivelrikon sijainnin. Heden mukaan "Hermanin turkki trimmattiin, jottei pojan tarvitse kestää pitkiä föönejä, sillä ne olivat hänelle selkeästi vaikeita sietää. Hermanin turkki saa lämmittää meitä uudessa muodossa joka tuo lohtua. Suru tilanteesta on suunnaton mutta teemme kaikkemme jotta Herman saa hienon elämän, niin kauan kun sitä on hyvä laatuisena jäljellä! Herman on hieno sisältä ulos ja olemme onnekkaita hetkistä kanssaan!"

Hermanin upea, vaalea turkki toimitettiin minulle siis leikattuna. Kuitua oli runsaasti, mutta mukana oli monen pituista karvaa. Erottelin liian lyhyen kuidun ja kehräsin pidemmän. 

Afgaanin karvalle tyypillisesti kuitui huopui nopeasti käsissäni kehrätessä, mikä teki työskentelystä haastavahkoa.  Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat pönttöuunin kyljessä.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi vajaat 300 grammaa. Se on kaunista ja pehmeähköä leikkuukuidusta huolimatta. Voimia Hermanin omaisille!

Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Eurasier Cindy

Cindy, kuva: Juulia Klemi

Sain kehrättäväkseni eurasier Cindyn (Fabulous Dantas Cindy) karvaa. Cindy on 2-vuotias leikattu narttu ja väriltään punertava. Emäntänsä Juulian mukaan "Cindy on kiltti, empaattinen, hauska, itsepäinen, ei lainkaan miellyttämishaluinen, mutta namien voimalla harrastetaan. Toki joskus kesken harjoituksen se ei enää jaksa keskittyä vaan lähtee hajuja seuraamaan. Palloleikit eivät Cindyä kiinnosta, mutta sukkien varastelu on sen lempipuuha. Kun nyt on ulkona pakkasta tykkää nukkua yöt pihalla omassa kopissaan. Kesällä vaikka on kuinka kuuma ei sitä veteen saa millään. On se vähän erikoinen tyttö :)." Cindy onkin harrastanut nuoresta iästään huolimatta vaikka mitä Juulian kanssa, mm. pentutreffejä, koirakouluja, agilityä ja tokoa.

Cindyn karvaerä sisälsi monenlaatuista kuitua: harjattua pitempää ja lyhyempää leikattua karvaa. Kuitu oli takutonta, joten pystyin kehräämään sen karstaamatta. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin kaksisäikeiseksi. Koska kuidun pituus vaihteli, myös kierteestä tuli epätasaisempaa. Valmis lanka on kuitenkin tasapainoista, ei yli- tai alakierteistä. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin lopuksi etikkatilkalla maustetussa vedessä. Tasoitin kierrettä hakkaamalla vyyhtejä seinään ennen kuivatusta.

Valmista 100 % eurasierlankaa syntyi vajaat 600 grammaa. Se on napakkaa, mutta pehmeää. Kehräsin langan tavallista vahvemmalla kierteellä, jotta se kestäisi paremmin esim. sukkien raaka-aineena. Tästä määrästä valmistuukin useammat sukat tai lapaset :).

Partacollie: Rasseli & vanhaenglanninlammaskoira: Teuvo

Partacollie Rasseli, kuva: Naana Kourunen.

Vanhaenglanninlammaskoira Teuvo, kuva: Naana Kourunen.

Ikuisuusprojektini valmistui vihdoin! Aloitin viime vuoden lopulla kehräämään tätä mielenkiintoista partacollien ja vanhanenglanninlammaskoiran sekoitusta, joten jo oli aikakin.

Kyseessä on 7-vuotiaan partacollieuros Rasselin ja 4-vuotiaan vanhaenglanninlammaskoirauros Teuvon karvasekoitus. Omistaja Naanan mukaan näiden rotujen karvanlaatu on hyvin samankaltainen. Sain kehrättäväkseni sekä harjattua karvaa että leikattua karvaa. Kehräsin harjatun karvan talvella, mutta totesin leikatun kuidun olevan niin pöllyävää, ettei se soveltunut sisätiloissa työstettäväksi.

Kehrätty kuitu kaipasi osin karstausta, jonka tein tällä kertaa käsikarstoilla. Erässä oli monenlaista karvanlaatua ja kehräys ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Kehräsin harjatun karvan kaksisäikeiseksi langaksi Blissillä. Pesin sen ja hakkasin kierrettä tasaiseksi märkänä. 

Leikattuun kuituun kävin käsiksi vasta heinäkuussa kevään muiden kuvioiden vuoksi. Se osoittautuikin haastavimmaksi koirankarvaprojektiksi, mitä eteeni on tullut! Karvan laatu ja paksuus vaihtelivat kovin. Kuitu oli puhdasta, joten se ei sitoutunut kierteelle helposti. Säikeestä oli pakko tehdä paksuhkoa. Todellinen vaikeus ilmeni kertaamisvaiheessa. En millään saanut langasta tasapainoista, se kiersi aina jompaan kumpaan suuntaan. Ajelin valmista lankaa rukilla kumpaakin suuntaan, levittelin langan vyyhdeistä pihamaalle ja tein vaikka mitä temppuja, jotta lopulta sain kaksi vyyhtiä kunnollista lankaa. Tällä kertaa minun oli luovutettava ja jätin haastavimmat leikatut karvat kehräämättä. Pesin leikatusta karvasta kaksisäikeiseksi kehräämäni langan ja kuivatin sen ulkona. 

Valmis 100 % partacollie-vanhaenglanninlammaskoiralanka on harjatusta karvaerästä valmistettuna paksuhkoa, hieman karheaa ja mukavan moniväristä. Leikatusta karvasta kehrätty lanka on huomattavasti karheampaa, kovempaa ja epätasaisempaa. Lankaa valmistui 550 grammaa ja sitä voisi käyttää tehosteena erilaisissa neuleissa. 

Kehräsin ensimmäistä kertaa näitä rotuja ja yllätyin kuidun vaativuudesta. Tähän mennessä kehräämistäni 40 koirarodusta nämä olivat haastavimpia ilman muuta. Mutta eihän tämän aina niin helppoa tarvitse ollakaan - pääasia, että on mielenkiintoista :).

Afgaaninvinttikoira: MiuMiu

MiuMiu, kuva: Molla Räsänen

Hui, mikä syksy! En ehtinyt koskea rukkiini ennen joulun välipäiviä kertaakaan ja yllätykseni oli suuri, kun kehruuvälineiden joukosta löytyi kaksi rullallista valmista afgaanilankaa. Olen kehrännyt nämä elokuussa ulkona ja työstin ne nyt loppuun.

Leikattu vaalea afgaanikarva on peräisin ystäväni Outin MiuMiu (Ingenue Miu Miu) -nartusta. Outi kertoo, että Miuku on kohta 11-vuotias, vasta viime vuosina aikuistumisen merkkejä näyttänyt afgaani. Nuorempana Miuku oli maastotykki, mutta tänä päivänä se ottaa juoksuaskelia vain jos nuorempia pitää ojentaa tai jääkaapin ovi aukeaa, toteaa Outi.

MiuMiun kuitu oli puhdasta ja silkkistä. Leikatulle karvalle tyypillisesti leikkuupäästään kuitu oli terävää ja tuntuu valmiissa langassa karheutena. Kuitua ei tarvinnut karstata ja kehräsin sitä kaksisäikeiseksi langaksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa pesussa hajutonta astianpesuainetta. Se toimikin tehokkaasti ja ennen trimmausta pestystä karvasta irtosi vielä rasvaa. Kuivattelin ison vyyhdin pönttuunin kyljessä ja sen kuivuminen ottikin monta päivää.

Valmis 100 % afgaanilankan on paksuhkoa ja eläväpintaista. Vaikka leikattu kuitu tekee langasta karheampaa, afgaanin silkkisyys on yhä langassa. Valmista lankaa syntyi 330 grammaa, mutta minulla on yhä MiuMiun karvaa jemmassa.

Tästä langasta voisi valmistaa jotain paksua, vaikka sukat kylmien pakkaspäivien varalle. Lanka voi pistellä ihoa vasten, mutta kankaan päällä käytettynä lämmittää varmasti viluisintakin tyyppiä.

Kultainennoutaja: Miina ja Rico

Rico ja Miina juhannustulilla, kuva: Reine Mutka

Raakakuitu

Ystäväni Reinen Miina-narttu ja Rico-uros ovat touhukkaita, kermanvärisiä kultaisianoutajia. Reine helpottaa koiriensa elämänlaatua kesäisin ajamalla niille kesäturkin. Hän toimitti minulle pari pussillista tätä Miinan ja Ricon leikattua karvaa alkukesästä. Juhannuksena minulla oli aikaa ottaa karva käsittelyyn mökillämme Etelä-Karjalassa.

Karvaerässä on hyvin eripituista kuitua riippuen tietysti siitä, mistä kohtaa koiraa karva oli peräisin. Karva oli monimuotoista myös laatunsa osalta, koska mukana oli pitkä ja liukas peitinkarva sekä hienompi ja pehmeämpi alusvilla. Kuitu oli puhdasta, ei ollenkaan huopuvaa eikä siis tarvinnut karstausta.

Märkä lanka

Arvasin, että tämä projekti ei tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä ja näinhän siinä kävi. Kehräsin kultsukarvan 100 %:ksi koirankarvalangaksi Bliss-rukillani. Kertasin sen kaksisäikeiseksi. Säikeestä tuli paksuhkoa ja "tikkuista", kun leikattu karva ei kiertynyt nätisti säikeelle. Jouduin kehräämään säikeen hyvin vahvalle kierteelle, jotta karva pysyisi edes jotenkin matkassa. Kertaamisessa tiukka kierre kostautui ja rukkini oli hätää kärsimässä paksun, kovan ja irtokarvaa pöllyävän langan kanssa. Kehrääminen kävi urheilusuorituksesta, mutta sehän oli vain positiivista juhannuslorvailun vastapainoksi :).

Pesu järvivedessä mäntysuovalla ja vyyhtien rajuhko piekseminen laituria vasten teki langalle ihmeitä. Kova lanka pehmeni ja pahin irtokarvanlähtö väheni. Lanka yllätti minut positiivisesti.

Valmista kultainennoutajalankaa syntyi 250 grammaa, sillä jätin suurimman osan kuidusta kehräämättä. Se on vaaleaa, paksuhkoa ja kovat peitinkarvat töröttävät langasta piikkimäisesti. Leikatulle karvalle ominaisesti lanka on pistelevää, mutta ei niin kovaa kuin karkeakarvaisista roduista kehräämäni lanka. Tämä kultsulanka sopisi tehostelangaksi vaikka sukanvarteen tai neuleeseen. Saas' nähdä, mitä Reinen luottoneuloja tästä saakaan aikaan!

Borzoi: Sergejn muisto

Sergej, kuva: Katri Ilves

"Rakkaista rakkain, herrakoira Sergej. 21.6.2005-11.1.2016. Karva langaksi niin pappa pääsee lämmittämään muutenkin kuin muistoissa," kuvaili Katri tätä kehräysprojektiani. Aika ajoin kehrättäväkseni tulee edesmenneiden lemmikkien karvoja. Nämä työt herättävät minussa tunteita, sillä karvantuottajat ovat olleet ihmisilleen hyvin rakkaita perheenjäseniä. Lemmikin poismeno on kova paikka, tiedän sen henkilökohtaisestikin. Mikäpä sen hienompi tapa muistella karvaista ystävää kuin nauttia sen lämmittävästä turkista neuleen muodossa.

Katrin Sergej on minulle vanha tuttu, olen kehrännyt tämän hienon venäjänvinttikoiran karvaa aiemminkin. Edelliset erät ovat olleet harjattua karvaa, mutta viimeisessä erässä oli mukana myös leikattua kuitua. Karvan pituus ja laatu vaihtelivat huomattavasti, mikä näkyi sekä kehräämisen haasteellisuutena että valmiin langan ominaisuuksissa. Koska kyse oli Sergejn viimeisistä karvoista, yritin käyttää kaiken kuidun mahdollisimman tarkasti ja heitin pois vain ihan lyhyimmät kuidut.  

Karstasin osan huopuneista kuiduista käsikarstoilla. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Kehräys oli sotkuista, koska lyhyt, leikattu karva pöllysi ympäri olohuonetta. Borzoin karva on hyvin ohutta, joten leikattu karva tunkeutui vaatteiden ja jopa ihon läpi. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin huuhteluveteen etikkaa. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Kehräyksen tuloksena syntyi 500 grammaa 100 % venäjänvinttikoiralankaa. Se poikkeaa aiemmin kehräämästäni harjatusta borzoilangasta epätasaisuutensa, paksuutensa ja karheutensa osalta. Viimeisessä kuvassa näkyy oikealla saman koiran harjatusta karvasta kehrätty lanka sekä leikatusta & harjatusta karvasta kehrätty lanka - ero on huomattava. Kumpikin näistä langoista on hyvin kaunista ja sopisi erilaisiin neulevaatteisiin tai asusteisiin.

Coton de tuléar: Vici

Vici, kuva: Pirkko Harsia

Olen kehrännyt useamman bichon frisé -langan, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa sain käsiini coton de tuléar -karvaa. Karvanlähde on Vici, 4-vuotias leikkisä coton. Vici on emäntänsä Pirkon mukaan aktiivinen ja innostuva koira, joka on käynyt niin agility-, toko- kuin näyttelykurssit ja saavuttanut Suomen muotovalion arvon. Pirkko on aiemmin tehnyt huovutustyön Vicin karvoista, joten cotonkuitu soveltuu siis monenlaiseen käsityöhön!

Vicin kuituerä oli leikattua karvaa. Mukana oli hyvin eripituista karvaa ja valitettavasti pystyin käyttämään vain osan karvasta kehruuseen, sillä suurin osa erästä oli liian lyhyttä. Lyhyiden karvojen vuoksi karstaaminen oli vaikeaa, joten kehräsin lopulta langan ilman karstausta. Kehräys oli hidasta haasteellisen kuidun ja sotkuista irtokarvojen pöllyämisen vuoksi, mutta vaivan väärti, sillä valmis kaksisäikeinen lanka osoittautui kivaksi. Kehrätystä langasta irtoili vielä karvoja, mutta mäntysuopapesussa ja useassa huuhtelussa lanka huopui hieman ja kuivuttuaan se oli huomattavasti miellyttävämpää.

Valmista 100 % coton de tuléar -lankaa syntyi 165 grammaa.  Lanka on kauniin valkoista, paksua ja pehmeää. Pinta on eläväinen ja epätasainen. Lanka soveltuisi parhaiten asusteisiin tai tehostelangaksi vaikka neuleeseen.

 

Bichon frisé: Lotta, Cara ja Jade

Tanjan  bichon frisét, kuva: Tanja Minkkinen

Kehräsin ystäväni Tanjan bichon frisé -narttujen leikatusta karvasta lankaa. Tanja kertoo Lotta (8 v.), Cara (1 v.) ja Jade (4 v.)  koiristaan seuraavaa:

Tämä kolmen kopla saa halutessaan varsinaisen pyörremyrskyn kotona aikaan. Vanha rouva alkaa olla hyvin arvonsa tunteva, eikä ihan pienistä riehaannu. Jade on pesueen ujoin vieraita kohtaan, mutta pitää muut koirat terhakasti kurissa. Cara, meidän pieni pomppiva lumipallo - ikiliikkujaksikin voisi kutsua, ei päiväsaikaan viihdy paikallaan kahta sekuntia pidempään. Parasta puuhaa kaikkien mielestä ovat metsälenkit kuralammikoineen... heti naapurin kissojen jahtaamisen jälkeen ;)

Bichon frisén kuitu on pehmeää ja huopuvaa - lupaavan tuntuista. Usein nämä koirat trimmataan niin, että poistettava karva ei ole kovin pitkää, mikä asettaa haasteita kehräykselle. Tässäkin erässä suurin osa karvasta oli lyhyttä. Valikoin kehrättäväksi pisimpiä kuituja. En karstannut kuitua ja yritin kehrätä langan ilman lampaanhahtuvaa. Säikeen tekeminen oli vaikeaa, sillä säikeeseen oli pakko kehrätä voimakas kierre, jotta lyhyet karvat pysyivät siinä. Myös tasapainoisen langan kertaamisessa oli hankaluuksia, mutta lopputulos oli kuitenkin kiva. Pesin langan mäntysuovalla ja järvivedellä. Pesussa lanka vielä huopui ja muuttui pumpulisemmaksi. Valmista lankaa syntyi vajaat 100 grammaa.

Valmis 100 % bichon frisé -lanka on todella paksua ja pehmeää, puhtaanvalkeaa tehostelankaa. Irtokarvaa irtoaa jonkin verran. Kehrään parhaillani toista bichon frisé -erää, johon laitan lampaanhahtuvaa. Langat eroavat toisistaan ja tämä täysin koirankarvasta kehrätty lanka on pehmeämpää ja ylellisempää kuin lammassekoite.

Pesty 100 % bichon frisé -lanka

Toyvillakoira: Ninni

Raakakuitu

Ninni, kuva: Anna Harlamov-Elo

Sain kehrättäväkseni Annan toyvillakoirakoiranarttu Ninnin leikattua karvaa. Kuitua oli paljon, mutta valitettavasti se oli liian lyhyttä, n. 1-2-senttistä, kuten villakoirien kohdalla usein käy. Keräsin kuidusta pisimpiä karvoja ja kehräsin niistä kaksisäikeisen 100% toyvilllakoiralangan Blissillä.  Koska kuitu oli lyhyttä, se pöllysi kovasti ja kehräys piti suorittaa ulkona, mutta onneksi sää suosi kehräystä.  Kehräys oli kuidun lyhyyden vuoksi hyvin haastavaa ja kehräsin pientä lankaerää koko päivän. Langasta tuli hyvin paksua ja tiukkakierteistä vaikean kuidun vuoksi. 

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin useampaan kertaan. Valmiista langasta irtoaa yhä karvoja, mutta muuten se on miellyttävää, hyvin pehmeää. Lankaa syntyi reilut 100 grammaa. Ehkä Anna saa siitä tehosteraidan neuleeseensa.

Pesty 100 % toyvillakoiral

Mittelspitz: Väinö

Väinö ja lanka, kuva: omistaja

Minulta tilattiin lanka mittelspitzin karvaerästä. Kuitu oli peräisin 6-vuotiaasta Väinö-mittelspitzista. Toiveena oli, että langasta voisi valmistaan vauvaneuleita ja että sekaan laitetaan lammasta, jotta lankaa syntyisi hieman runsaammin.

Raakakuitu

Säiettä rukin rullalla

Kuitu oli leikattua karvaa ja näin ollen huomattavasti karkeampaa kuin aikaisemmat kääpiöpystykorvien kuidut, joita olen kehrännyt. Kuidun pituus oli vaihtelevaa, mukana oli päällys- sekä alusvillaa. En karstannut kuitua, koska se oli suht' suoraa ja takutonta. Kehräsin karvan lampaanhahtuvan kanssa (n. 70 %/30 % -suhteella) rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Yritin tehdä ohutta ja pehmeää lankaa vauvaa ajatellen, mutta leikattu kuitu ei taipunut toiveisiini.

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin lopuksi etikkaliemessä. Tasoitin kierteen seinään vyyhtiä hakkaamalla. 70 % mittelspitz - 30 % lammas -sekoitelankaa syntyi 240 grammaa. Valmis mittelpitz-lammaslanka on yllättävän paksua ja karkeaa. Tässä näkyy hyvin harjatun ja leikatun karvan ero: vaikka harjatusta karvasta saisi ohutta ja pehmeää luksuslankaa, toisen saman rodun edustajan leikattu karva tuottaa ihan erilaisen, paksun ja karkean lopputuloksen. Olin pettynyt siihen, etten onnistunut tekemään sitä, mitä tilattiin. Onneksi tilaaja kuitenkin hyväksyi langan. Ehkä siitä syntyy jotain muuta kuin vauvan pukineita.

Pesty mittelspitzlammaslanka

Kani: Reino

Reino, kuva: Niina Alanko

Reino, kuva: Niina Alanko

Sain ystävältäni Niinalta hänen Reino-kaninsa leikattua karvaa. Reino on 2-vuotias leijonanharjas-angoramixaus. Niinan mukaan karva tuskin vastaa täysin angorakarvaa, vaikka minulle, kaneista mitään tietämättömälle, karva olisi mennyt täydestä angorakuidusta :). Reino tuli Niinalle aikoinaan melkoisena takkupallona, koska asui edellisessä elämässään tallikanina täysin hoitamatta. Reinon turkki vaatii leikkauksen 3-4 kuukauden välein, jottei se takkuunnu, kertoo Niina. 

Tämä oli ensimmäinen kaniprojektini. Kuitu oli muutaman sentin mittaista, erittäin hienoa ja pöllyävää. Opin heti, että kania kehrätään jatkossa lämpiminä kesäiltoina ulkona, ei pakkasiltoina olohuoneessa. Kehräys oli haastavaa pöllyävän, sähköisen ja joka paikkaan tunkeutuvan kuidun vuoksi. Kehräsin Reinon karvan ilman karstausta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli niin lyhyttä, että yhdistin sen lampaanvillahahtuvaan siinä toivossa, että hahtuva sitoisi tämän ohuen karvan säikeeksi. 

Kuitu ja hahtuva säikeellä

Valmis lanka pöllysi yhä ja päätin pestä sen, vaikka kuitu vaikutti puhtoiselta ja ei-rasvaiselta verrattuna koirakuituihin. Pesin kanilangan koirashampoolla ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin hieman hiustenhoitoainetta. Aine sitoikin kuituja yhteen ja kuivunut lanka ei pudota karvaa enää samalla tavoin kuin pesemätön lanka. 

Valmiissa langassa on n. 50 % angoramixkania ja n. 50 % lampaanhahtuvaa. Siinä on yhä angoramainen, silkkinen luonne. Ihana lanka pieneen asusteeseen, tosin ihan lähelle mustaa villakangastakkia en tätä uskaltaisi laittaa ;). Valmista lankaa syntyi 75 grammaa. Todella mielenkiintoinen projekti ja Niina lupasi minulle Reinoa kesäkehräyksiä varten lisää.

Pesty angoramixkani-lammaslanka

Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Portugalinvesikoira: Nappi

Nappi, kuva: Heli Vaija

Raakakuitu

Ystäväni Heli lähetti minulle nuoren portugalinvesikoiranarttunsa Napin leikattua karvaa. Raakavillaa oli n. 400 grammaa. Se oli lyhyttä (1-3 cm), puhdasta, pehmeää ja kikkaraa. En lyhyyden vuoksi edes yrittänyt karstata villaa vaan ryhdyin kehräämään Blissillä.

Koska kuitu oli lyhyttä, kehräsin sen harmaaseen lampaanvillahahtuvaan. Tästä huolimatta kehrääminen oli todella hidasta ja haastavaa. Oli vaikea saada lyhyt karva pysymään kierteellä, vaikka se tuntuikin huovuttuvalta. Yritin valikoida pisimpiä kuituja ja tein valmista, kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa vain 240 grammaa. Jätin langan pesemättä, koska kuitu oli niin puhdasta.

Lampaanhahtuva ja koirankarva

Valmis lanka portugalinvesikoirasta (n. 70 %) ja lampaasta (n. 30 %) on paksua, möykkyistä ja yllättävän pehmeää leikatuksi karvaksi. Väri on hieno. Tämä lanka soveltuu tehostelangaksi vaikka kaulahuiviin.

Portugalinvesikoira-lammaslanka

Vesikoirarotujen karva näyttää olevan hyvin haasteellista. Aiemmin hikoilin espanjanvesikoiran kanssa ja nyt portugalilainen vastine pisti taitoni koetukselle. Ilmeisesti karvanlaatu, kiharuus ja lyhyys ovat vaikea yhdistelmä, vaikka kuitu tuntuu käteen muokkautuvalta. Jos joskus saan jostain oikein pitkää (>5 cm) vesikoiran karvaa - liekö sellaista olemassakaan -  yritän vielä uudelleen :).