Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Musta lammas

Musta lammas etualalla, kuva: Nina Kivilahti-Mäkinen

Ystäväni Nina antoi minulle kahden lampaansa kerityt villat. Toinen villaerä oli hienon tummanruskeaa, jossa karvanpäät olivat oranssinruskeita. Lammas on väriltään kuitenkin musta, kertoi Nina, vaikka veikkasin jotain eksoottisempaa :).

Karstasin raakavillan karstamyllyllä. Osa villasta oli sen verran roskaista, että jätin sen käyttämättä. Karstaus teki lampaanvillasta huomattavasti helpomman työstää kehrätessä (vrt. aikaisempi lampaanvilla, jonka kehräsin karstaamatta). Villassa oli vielä roskia, mutta kehräys oli helppoa lampaanvillan joustavien ominaisuuksien ansiosta. Kehräsin erän kaksisäikeistä lankaa.

Langat likoamassa

Pesin langan astianpesuaineella ja siitä lähtikin paljon rasvaa. Huuhtelin kylmällä vedellä ja tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä roskispönttöä vasten. Kuivatin vyyhdit auringossa. Lankaa syntyi 350 grammaa, mutta raakavillaa on vielä jäljellä.

Kuivumassa lammasta ja koiraa

Valmis 100 % mustan lampaan villalanka ei poikkea niin voimakkaasti pesemättömästä langasta kuin valkoinen. Se on kauniin suklaanruskeaa ja soveltuu mainiosti esimerkiksi sukkalangaksi. Vein Ninalle kiitokseksi toisen vyyhdin ja siitä kuulemma valmistuukin juuri villasukat.

Pesty mustan lampaan villalanka

Espanjanvesikoira: Hugo ja Elvis

Hugo, kuva: Mari Laasanen

Elvis, kuva: Mari Laasanen

Ystäväni Mari tarjosi minulle haasteen tilaamalla langan espanjanvesikoiriensa leikatusta karvasta. Hänen koiransa Hugo, 1,5-v. ja Elvis, 4-v. ovat mustavalkoisia espanjanvesikoirauroksia. Molemmat koirat on koulutettu homekoiriksi ja ne aloittavat työnsä ensi kuussa. Elvis harrastaa vapaa-ajallaan agilityä ja kilpailee maxi3-luokassa, Hugon tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rallytoko. Nämä espanjanvesikoirat rakastavat Marin mukaan uimista ja lelujen noutamista vedestä - Elvis sukeltaa esineitä pohjasta asti!

Kuitua karstamyllyssä

Espanjanvesikoirakarvaerä oli pesty ennen trimmausta. Kuitu vaikutti lupaavalle: pehmeää, kiharaa, tarpeeksi pitkää ja hyvin helposti huopuvaa. Yritin ensin kehrätä karvaa sellaisenaan, mutta homma osoittautui liian hankalaksi. Karstasin kuidun myllyllä ja siitä tuli hienoja levyjä.

Kehräsin langan Bliss-rukillani. Karstaamisesta huolimatta kuitu oli hyvin haastavaa kehrätä. Touhu alkoi sujua paremmin, kun ymmärsin, ettei tästä kiharasta ja huopuvasta karvasta saa tehtyä ohutta ja tasaista lankaa. Hyväksyin "möykyt" ja kehräsin säikeestä huomattavasti paksumpaa kuin edellisissä projekteissani. Tästä huolimatta kehräys oli hyvin hidasta ja säie katkesi helposti. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla.

Valmis 100 % espanjanvesikoiralanka on jännittävää. Se on paksua mutta pehmeää, hyvin epätasaista mutta vahvaa. Langan väri on hauskan kirjava. Lanka soveltuisi luultavasti parhaiten kaulaliinan tai yksinkertaisella mallilla tehtävään hartiahuiviin tai keeppiin. Valmista lankaa syntyi 500 grammaa ja se oli niin puhdasta, etten pessyt sitä. Mielenkiintoinen kuitu ja erikoinen projekti :).

Valmis espanjanvesikoiralanka

Leonberginkoira

Pesemätön leonberginkoirankarvalanka

Karstattu leonbergkuitu

Kehräsin tilaustyönä leonberginkoiraa suuren erän. Koiran omistaja oli kerännyt karvaa talteen jo pitkään koiransa harjauksien yhteydessä ja toimitti minulle noin 1 500 gramman erän karvaa. Karstasin kuidun myllyllä ja poistin pahimmat takut. Karstalevyt näyttivät lupaavilta: kuitu oli pehmeää, pitkää ja lampaanvillan kaltaista.

Kehräsin kuidun Blissillä. Aika monta iltaa sain tähän projektiin kulumaan. Leonberginkoirankarva oli mukavaa kehrätä ja tein säikeestä suht' ohutta, sillä tilaaja kertoi neulovansa langasta lapasia. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla, viimeisen erän andean plying -tekniikalla.

Kastalevy leonbergkuitua

Lanka haluttiin vastaanottaa pesemättömänä. Sitä syntyi 1 400 grammaa. Valmis 100 % leonberginkoirankarvalanka on suurimmalta osin tasaista ja ohuehkoa. Se tuntuu todella lämpöiselle ja soveltuu varmasti lapaslangaksi. Kyllähän tuosta hienon villapaidankin neuloisi.

Iso, mutta antoisa projekti. Tätä voisi pitää vaikka näyttötyönäni koirankarvan kehräämisestä :).

Afgaaninvinttikoira Paavo

Paavo, kuva: Molla Räsänen

Kehräsin ystävälleni Mollalle hänen upean afgaaninvinttikoirauroksensa Paavon (Int Nord Fi Se Dk Ee CH BruW-07 WW-12 Ingenue Prime Minizter) brindlen värisen, leikatun turkin. Karva oli puhdasta, silkkistä ja suurimmilta osin todella pitkää. Mukana oli hieman myös lyhyempää karvaa. Karstasin kuidun myllyllä. Kuitu käyttäytyi eri tavoin kuin aikaisempi afgaanikarva (ks. Seppo). Tämä huopui vähemmän, asettui nopeammin samansuuntaiseksi ja näin ollen oli myös helpompi karstata.

Leikattu afgaanikarva

Kehräsin karvan joulun välipäivinä Bliss-rukillani. Neljänä päivänä kehräsin lähes 20 tuntia! Kuitu oli haastavaa kehrätä, sillä käsissä karstattu karva huopui nopeasti ja muuttui vaikeasti selvitettäviksi palloiksi. Tiesin Mollan suunnitelmista neuloa langasta villapaita, joten yritin kehrätä kuidusta mahdollisimman kevyttä ja ohutta säiettä, jotta paidasta ei tulisi haarniskaa. Kehräsin ensin pidemmät kuidut ja lopuksi viimeisille rullille ohuemmat karvat. Eron huomaa selvästi valmiissa langassa.

Kertasin säikeen rukilla kaksisäikeiseksi löyhäkierteiseksi langaksi. Jätin langan pesemättä Mollan toiveesta ja sehän olikin jo hyvin puhdasta. Langasta tuli toiveeni mukaan kuohkeaa ja kevyttä, aivan erilaista kuin Seposta, jännittävä juttu! Lankaa syntyi 720 metriä ja reilut 600 grammaa. Valmis 100 % leikatusta afgaaninvinttikoirankarvasta kehrätty lanka on yllättävän pehmeää ja soveltuu varmasti villapaidan materiaaliksi. Odotan kovasti Mollan neuloman Paavo-paidan näkemistä :).

Pesemätön afgaaninvinttikoiralanka villapaitaa varten

Eurasier

Eurasierit, kuva: Jessica Varjonen

Eurasierin karvaa sain ystävältäni Mirvalta. Karvan tuottajina toimivat hänen eurasiernarttunsa. Raakakuitu oli hyvin pehmeää ja lupaavaa. Karstasin sen myllyllä hienoiksi levyiksi.

Kehräsin eurasierkarvan Blissillä ja karva käyttäytyi kuin lampaanvilla! Sitä oli todella helppo kehrätä ja olisin voinut kehrätä siitä aivan ohutta säiettä. Päätin tehdä sukkalangaksi soveltuvaa lankaa ja valitsin paksuuden sen mukaan. Kertasin säikeet kaksisäikeiseksi langaksi. Pesin langan teatreeshampoolla, huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä+etikka -tekniikalla ja tasoitin kierrettä vyyhtejä seinään läiskimällä.

Valmista lankaa syntyi 135 grammaa ja 140 metriä. Sen kehräämiseen kului kuusi tuntia! Valmis 100 % eurasierlanka on superpehmeä monikäyttölanka, josta voisi tehdä vaikka lapaset, sukat tai villapaidan. Tästä minä tykkään kovasti :).

 

Glen of Imaalin terrieri: Ros ja Ardal

Rós ja Ardal, Glen of Imaalin terrierit, kuva: Janne Leino

Ystäväni Janne on aktiivinen glenniharrastaja ja hänen koiransa ovat menestyneet hienosti myös näyttelykehissä. Sain Jannelta pussillisen Glen of Imaalin terrierin karvaa, joka oli peräisin hänen vehnänvärisistä Rós ja Ardal glenneistään.

Karstasin raakakuidun myllyllä ja suht' karkeasta karvasta tuli yllättävän hyviä levyjä. Kehräsin keskimitaltaan n. 5-senttisen kuidun Blissillä ja homma onnistui karvan karkeudesta huolimatta ilman lampaanvillaa. Sen verran karkeaa kuitu oli, että koko erän kehrättyäni, käteni olivat pienillä rakkuloilla.
Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla, tosin loppuerään kokeilin ketjukertausta ja sain aikaa tasapainoisempaa kolmisäikeistä lankaa. Ketjukertaus oli alkuun hidasta, mutta sen avulla sain yhdelle rullalle jääneen säikeen kolmisäikeiseksi.

Pesemätön glennilanka

Raakakuitu karstamyllyssä

Valmis 100 % glennilanka on kaunista, aika karkeaa ja keskipaksuista. Sitä syntyi 185 grammaa. Langassa on sama silkkinen tuntu kuin raakakuidussa. Karkea karva pysyy yllättävän hyvin langassa. Saa nähdä, muuttuvatko ominaisuudet pesussa, mutta näin pesemättömänä lanka kelpaisi vaikka töppösiin tai napakkaan takkiin raaka-aineeksi. Kiva projekti!

Berninpaimenkoira: Afrodite

Afrodite, kuva: Anu-Mari Dahlman

Sain ystäväni Mirvan äidiltä Anu-Marilta jo edesmenneen Afrodite-berninpaimenkoiran karvaa testierän. Karstasin karvan myllyllä ja kehräsin Blissillä. Karstattu kuitu oli tarpeeksi pitkää, hienoa ja pehmeää, joten sitä oli ilo kehrätä. Kertasin säikeen kaksisäikeiseksi 100% berninpaimenkoiralangaksi rukilla. Valmista lankaa syntyi 35 grammaa. Langasta syntyi suht' ohutta  ja pehmeää, hieman borzoilangan tapaista, mikä on yllättävää. Tykkään kovasti tästä luksuslangasta, berniä siis tilaukseen :).

Berninpaimenkoiran raakakuitu

Pesemätön berninpaimenkoiralanka

Villakoira

Sain äitini ystävältä erän leikattua villakoiran karvaa, harmaata ja mustaa. Valitettavasti musta oli liian lyhyttä kehrättäväksi. Harmaa ei sekään ollut pitkää (alle 3 senttistä), mutta niin huopuvaa, että päätin kokeilla.

Karstasin karvat myllyllä, karstalevystä tuli paksu, mutta helposti katkeava kuidun lyhyyden vuoksi. Kehräsin villan Bliss-rukillani ja kehrääminen oli yllättävän helppoa, koska kuitu huopui ja venyi. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla. Tuloksena oli oikein persoonallista ja kivaa lankaa, jossa on erikoinen tuntu pesemättömänä. Se on "silkkisen rasvaista" ja pehmeää.

Täytyypä hankkia villakoiraa lisää, näyttää ja tuntuu niin kivalle tämä lanka. Tästä karvaerästä tuli 70 grammaa valmista lankaa.

Shetlanninlammaskoira Priima

Priima, kuva: Riikka Antikainen

Sain ystävältäni Riikalta bordercolliekarvan ohella harjattua shetlanninlammaskoiran karvaa testierän. Karva on peräisin Riikan Priima-sheltistä.

Karstasin karvan myllyllä borzoierän perään ja kehräsin Blizzillä. Pitkähkö, erittäin pehmeä ja mukautuva karva oli todella miellyttävää työstää ja sain aikaan tasapainoista, tasapaksuista, pehmeää säiettä. Kertasin andean plying -tekniikalla ja rukilla kaksisäikeistä lankaa. Valmis, pesemätön lanka on hienoa, pehmeää ja ohutta. 100 % shetlanninlammaskoiralankaa syntyi 20 grammaa. Todellista luksuslankaa!

Karstattu kuitu

Pesemätön shelttilanka

Venäjänvinttikoira Sergej

Sergej, kuva: Katri Ilves

Muistin Sanskin koirankarvakehräystilaisuudesta viime vuodelta, että venäjänvinttikoirasta kehrätty lanka oli erityisen miellyttävää. Ystäväni Katri omistaa useamman borzoin ja hän toimitti minulle Sergejn (Fin & LV CH EuJW´06, FinJW´06 Mogilnikov) harjattua karvaa ensi hätään.

Jo kuitu tuntui ylelliselle: se oli hyvin hienoa ja pehmeää. Karstaus oli helppoa, muotoutui parilla myllyn pyöräytyksellä hienoksi levyksi.

Kehräsin karvan Blissillä. Kehräys oli todella miellyttävää, sillä pitkästä ja superpehmeästä karvasta oli vaivatonta tehdä tasaista ja ohutta säiettä. Kertasin erän kaksisäikeiseksi langaksi.

En ole vielä pessyt lankaa, mutta tämä 100 % venäjänvinttikoira vaikuttaa todella ihanalta langalta. Lankaa valmistui 120 grammaa, joten pyydän äitiäni neulomaan tästä lapaset. Uusi suosikkilankani :).

Raakakuitu

Karstattu borzoikuitu

Pesemätön borzoilanka

Seppo ja Ami

Miestenpäivän kunniaksi karstasin kaksi suurinta karvaerääni: afgaaninvinttikoira Sepon ja barbet Ami Nasikaisen karvat. Nämä olivatkin aivan erilaisia.

Sepon karva oli osittain huopuneilla paakuilla, se oli suht' pitkää ja muistutti lampaanvillaa. Karstamyllyllä oli hieman vaikeuksia kovimmin huopuneiden möykkyjen kanssa, mutta loppujen lopuksi sain lähes kaiken karstattua. Levyistä tuli paksuja ja kiinteitä. Karvassa on hieno silkkinen tuntuma. Karstattu karva painoi 365 grammaa.

käsittelemätön Seppo

karstattu Seppo

Amin upea tummanruskea karva oli puhdasta, liukasta ja kiharaa. Ami on trimmattu ja karva oli siis leikattua, noin 5 cm pitkää. Etukäteen mietin, että tulekoohan karvasta karstalevyä, mutta kun laitoin tarpeeksi karvaa myllyyn, syntyi oikein kivoja levyjä, jotka tosin katkesivat helpommin, kun karva oli lyhyempää. Karstattu Amin karva painoi 325 grammaa.

käsittelemätön Ami

karstattu Ami

Koiraa rukilla

Suuri päivä! Ensimmäistä kertaa kokeilin koirankarvan kehräystä rukilla. Perinnerukkini Linnea oli niin vaikea, etten edes yrittänyt kehrätä koirankarvaa sillä alkuaikoina. Karstamyllyn ansiosta minulla oli paljon karstattua suomenlapinkoiran leperettä, joten Bliss pyörimään ja koiraa koneeseen.

Säädin rukin vauhtipyörän välityksen kaikkein hitaimmalle ja rullan jarrun hyvin pienelle, jotta rukki pysyisi hallinnassani. Pienellä säädöllä sain homman toimimaan ja suomenlapinkoirakarvasäiettä syntyi vauhdilla. Mainiota!

Kehräsin kaiken jäljellä olleen lapinkoirankarvan ja säiettä syntyi kaksi rullallista.

Karstamylly

Nälkä kasvaa syödessä. Ystäväni Vesa totesi käsikarstat hankittuani, että kohta tarvitsen karstamyllyn. No niinhän siinä kävi. Tehokkaan rukin myötä käsinkarstaus tuntui näpertelyltä. Selvittelin karstamyllyjä Ravelrysta, Etsysta, eBaysta sekä valmistajien omilta sivuilta. Käytettyjä myllyjä tuntui löytyvän huonosti myyntipalstoilta. Laitoin osto-ilmoituksenkin, mutten saanut vastauksia.

Pirkko antoi vinkkejä ja tarjosi omaa Louëtin Junior -karstamyllyään minulle lainaksi ja mahdollisesti ostettavakseni, jos siihen tykästyisin. Hain myllyn ja kokeilin lapinkoirankarvalla. Ihastuin ja ostin myllyn itselleni saman tien. Kiitos Pirkko!

Saman tien karstaamisen ilosta käsittelin lopun suomenlapinkoirakarvaerän.