Nälkä kasvaa syödessä. Ystäväni Vesa totesi käsikarstat hankittuani, että kohta tarvitsen karstamyllyn. No niinhän siinä kävi. Tehokkaan rukin myötä käsinkarstaus tuntui näpertelyltä. Selvittelin karstamyllyjä Ravelrysta, Etsysta, eBaysta sekä valmistajien omilta sivuilta. Käytettyjä myllyjä tuntui löytyvän huonosti myyntipalstoilta. Laitoin osto-ilmoituksenkin, mutten saanut vastauksia.
Pirkko antoi vinkkejä ja tarjosi omaa Louëtin Junior -karstamyllyään minulle lainaksi ja mahdollisesti ostettavakseni, jos siihen tykästyisin. Hain myllyn ja kokeilin lapinkoirankarvalla. Ihastuin ja ostin myllyn itselleni saman tien. Kiitos Pirkko!
Saman tien karstaamisen ilosta käsittelin lopun suomenlapinkoirakarvaerän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti