Afgaaninvinttikoira Herman

Kuva: Hede Ravantti

Aika ajoin saan kehrättäväkseni lankaa, johon liittyy koskettava tarina. Olen kehrännyt mm. edesmenneiden koirien karvasta lankaa muistoksi omistajille. Vaikka usein näihin tapauksiin liittyy surua ja kyyneleitä, tuntuu hyvälle toteuttaa omistajien toive ja konkretisoida muisto lemmikistä langan muodossa. Nuoren afgaaninvinttikoira Hermanin traaginen kohtalo ei jätä kylmäksi sekään.

Herman (Ingenue Axial Rotatio s. 19.9.16) on 2-vuotias nuorukainen, jolla todettiin nivelrikkoa aiheuttava kasvuhäiriö eturaajoissa, kertoo Hermanin omistaja Hede. Eturaajojen värttinäluut tulevat ranteisiin väärässä kulmassa, aiheuttaen eturanteiden rikkoa. Hermanin diagnoosi ja ennuste eivät ole hyvät, huomioiden koiran koon ja nivelrikon sijainnin. Heden mukaan "Hermanin turkki trimmattiin, jottei pojan tarvitse kestää pitkiä föönejä, sillä ne olivat hänelle selkeästi vaikeita sietää. Hermanin turkki saa lämmittää meitä uudessa muodossa joka tuo lohtua. Suru tilanteesta on suunnaton mutta teemme kaikkemme jotta Herman saa hienon elämän, niin kauan kun sitä on hyvä laatuisena jäljellä! Herman on hieno sisältä ulos ja olemme onnekkaita hetkistä kanssaan!"

Hermanin upea, vaalea turkki toimitettiin minulle siis leikattuna. Kuitua oli runsaasti, mutta mukana oli monen pituista karvaa. Erottelin liian lyhyen kuidun ja kehräsin pidemmän. 

Afgaanin karvalle tyypillisesti kuitui huopui nopeasti käsissäni kehrätessä, mikä teki työskentelystä haastavahkoa.  Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhtelin etikkamausteella. Langat kuivuivat pönttöuunin kyljessä.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi vajaat 300 grammaa. Se on kaunista ja pehmeähköä leikkuukuidusta huolimatta. Voimia Hermanin omaisille!

Afgaaninvinttikoira Romeo

Romeo, kuva: Taru Mäkimartti

Kesäkuussa kehräsin 10-vuotiaan afgaanivinttikoirauros Romeon harjattua ja leikattua karvaa. Romeon omistaja Taru kuvailee koiraansa seuraavasti: "Romeo (NO & LV & FIN & RU MVA Sheralji Van Halen) on hieman yli 10-vuotias afgaaninvinttikoira, joka tarvittaessa yltää pentumaisiin suorituksiinkin viekkaudellaan. Nuorempana Romeo kisasi pääasiassa näyttelyissä sekä maastojuoksuissa, mutta harrastettu on myös agilitya ja rallytokoa. Makupalojen eteen herra tekee niin halutessaan tempun jos toisenkin, vaikka vanhemmiten meno on jo paljon rauhallisempaa. Romeo on koko perheen koira ja onkin mielellään kaikessa mukana."

Romeon karvaerässä oli monenlaista kuitua: pitkää ja lyhyttä leikattua sekä huopuneempaa harjattua. Päätin karstata karvat myllyllä, karstattu kuitu on huomattavasti helpompaa kehrätä ja lopputulos on yleensä sileämpi kuin raakana kehrätty karva.

Kehräsin kaksisäikeistä lankaa Bliss-rukillani ulkona, tänä kesänä kun sää suosi ulkoilmapuuhastelua. Pesin langat astianpesuaineella, huuhtelin etikalla höystetyssä vedessä ja kuivatin vyyhdit ulkona.

Valmista 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 580 grammaa. Se on paksuhkoa ja pehmeähköä. Jännittävää olisi kuulla, mitä tästä langasta valmistetaan :).

Siperiankissat Eddie & Vili

Siperiankissat Eddie & Vili, kuva: Jouko Lukkarinen

Keväällä sain kehrättäväkseni eksoottisempaa kuitua: siperiankissojen karvaa. Toivomuksena oli lapasten neulomiseen soveltuva lanka. Kuitu oli kahdesta siperiankissauroksesta, Eddiestä ja Vilistä harjattua karvaa. Kissojen omistaja Jouko kertoo, että he etsivät perheeseensä mahdollisimman vähän allergisoivaa kissarotua ja löysivät venäläisen siperiankissan, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Perheeseen muutti ensin Eddie (Aq-Bars Eddie of Lukkarinen) ja vähän myöhemmin tälle kaveriksi Vili (Aq-Bars Fortyeight of Lukkarinen). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että nuorempi Vili on eno vanhemmalle Eddielle.

Eddie, kuva: J. Lukkarinen

Vili, kuva: J. Lukkarinen

Jouko kertoo kissoistaan seuraavaa: "Kun Eddie on luonteeltaan sosiaalinen ja rauhallisen tutkaileva 'aristokraatti', Vili taasen on utelias mutta pelokas kaiken tutkija. Eddie on ottanut vaimoni omakseen. Vaikka se on 7-vuotias kolli, tulee se joka ilta leipomaan tassuilla syliin. Mutta toisaalta tietää, että hän on 'kuningas' talossa. Eddie myös nukkuu kesäisin/ lämpinä aikoina selällään. Varmaan pitkä karva ei silloin lämmitä liikaa. Vili taasen oli nuorena täysi rämäpää. Vauhtia oli enemmän kuin älyä. Mutta sitten 1,5-vuotiaana kevättalvella Vili oli ulkotarhassamme, ja samaan aikaan kaikki katolla olleet lumet rysähtivät ryminällä alas tarhan kattoa pitkin. Vili säntäsi kodinhoitohuoneen kaappien alle pitkäksi aikaa ennen kuin uskalsi tulla sieltä pois. Tämän jälkeen Vili on ollut erityisen herkkä kaikille normaalista poikkeavalle: äänille, valoille yms. Kissat käyvät pihalla 1-3 kertaa päivässä valjaissa. Aluksi niitä piti siihen totuttaa, mutta nyt jopa hiirien /päästäisten /myyrien pyydystäminen onnistuu valjaissa ja Flexissä."

Kissan karva on haastava kehrättävä. Kuitu huopaantuu helposti ja nopeasti, viimeistään kehrääjän käsissä kehruutilanteessa. Lisäksi kissankarvasta puuttuu samanlainen joustavuus, mikä koirankarvasta löytyy ja näin ollen kuitu katkeaa kehrätessä hyvin helposti. Siperiankissan karva ei tehnyt poikkeusta ja kehräys vaati pitkää pinnaa, vaikka karva sinällään oli tarpeeksi pitkää. 

Kehräsin kissankarvan mukaan hieman lampaanhahtuvaa sitomaan kuitua kierteelle. Jouduin kehräämään voimakkaan kierteen lankaan ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Pesin langan astianpesuaineella ja huuhteluvedessä oli tilkka etikkaa. Vyyhdit kuivuivat pitkään pönttöuunin kupeessa.

Lopputuloksena syntyi paksuhko, mutta kevyt ja unelmanpehmeä lanka, josta n. 75 % siperiankissaa ja 25 % lampaanhahtuvaa. Yhteensä vyyhdit painoivat vajaan 200 grammaa. Olisipa hienoa nähdä, millaiset lapaset näistä aikanaan valmistuu!

Borzoi: Sergejn muisto

Sergej, kuva: Katri Ilves

"Rakkaista rakkain, herrakoira Sergej. 21.6.2005-11.1.2016. Karva langaksi niin pappa pääsee lämmittämään muutenkin kuin muistoissa," kuvaili Katri tätä kehräysprojektiani. Aika ajoin kehrättäväkseni tulee edesmenneiden lemmikkien karvoja. Nämä työt herättävät minussa tunteita, sillä karvantuottajat ovat olleet ihmisilleen hyvin rakkaita perheenjäseniä. Lemmikin poismeno on kova paikka, tiedän sen henkilökohtaisestikin. Mikäpä sen hienompi tapa muistella karvaista ystävää kuin nauttia sen lämmittävästä turkista neuleen muodossa.

Katrin Sergej on minulle vanha tuttu, olen kehrännyt tämän hienon venäjänvinttikoiran karvaa aiemminkin. Edelliset erät ovat olleet harjattua karvaa, mutta viimeisessä erässä oli mukana myös leikattua kuitua. Karvan pituus ja laatu vaihtelivat huomattavasti, mikä näkyi sekä kehräämisen haasteellisuutena että valmiin langan ominaisuuksissa. Koska kyse oli Sergejn viimeisistä karvoista, yritin käyttää kaiken kuidun mahdollisimman tarkasti ja heitin pois vain ihan lyhyimmät kuidut.  

Karstasin osan huopuneista kuiduista käsikarstoilla. Kehräsin langan Bliss-rukillani ja kertasin sen kaksisäikeiseksi. Kehräys oli sotkuista, koska lyhyt, leikattu karva pöllysi ympäri olohuonetta. Borzoin karva on hyvin ohutta, joten leikattu karva tunkeutui vaatteiden ja jopa ihon läpi. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin huuhteluveteen etikkaa. Tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä seinään.

Kehräyksen tuloksena syntyi 500 grammaa 100 % venäjänvinttikoiralankaa. Se poikkeaa aiemmin kehräämästäni harjatusta borzoilangasta epätasaisuutensa, paksuutensa ja karheutensa osalta. Viimeisessä kuvassa näkyy oikealla saman koiran harjatusta karvasta kehrätty lanka sekä leikatusta & harjatusta karvasta kehrätty lanka - ero on huomattava. Kumpikin näistä langoista on hyvin kaunista ja sopisi erilaisiin neulevaatteisiin tai asusteisiin.

Kissat: Seppo ja Rouva Pöhö

Seppo ja Rouva Pöhö, kuva: Heli Liukkonen.

Sain kehrättäväkseni pitkästä aikaa kissankarvaa. Nämä projektit ovat olleet jännittäviä ja niin tälläkin kertaa! Karvat ovat peräisin Helin kissoista. Heli kertoo kissoistaan näin: "Vasemmalla (yläkuvassa) on Seppo. Seppo on aito ragdoll-rotuinen liki kuusikiloinen, yksivuotias löllykkä. Oikeanpuoleinen kaunotar on nimeltään Rouva Pöhö. Pöhö on kaksivuotias pieni, siro ja arka maatiaiskissaneiti, jossa saattaa olla norjalaisen metsäkissan geenejä. Yöllä kahden-kolmen aikaan meidän olohuoneessa on kissaralli: kiipeilypuuhun, alas, sohvan taakse ja takaisin kiipeilypuuhun."

Kissankarvakuitu oli erittäin huopuvaa. Koska kuituerä ei ollut suuri, karstasin sitä käsikarstoilla sitä mukaa, kun kehräsin säiettä rullalle Bliss-rukillani. Karva tuntui huopuvan ihan käsissä kehrätessä ja jouduin karstaamaan samaa karvaa useampaan kertaan. Huopumisen vuoksi kaksisäikeiseksi kerratusta langasta tuli hyvin eläväpintaista, sillä lankaan muodostui "sattumia". Kuitu oli todella kaunista useasta väristä johtuen ja osin langasta tulikin upean kaksiväristä. Pesin langan mäntysuovalla ja lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa.

Valmis 100 % ragdoll-maatiaiskissalanka on todella kaunista, hyvin pehmeää ja lämmintä lankaa. Sitä syntyi 160 grammaa. Langassa on kissankarvalangalle tyypillinen tuntuma, sellainen nahkean silkkinen, jota en ole koskaan tavannut koirankarvalangoissa. Upea lapas- tai asustelanka hienoista kissoista!

Coton de tuléar: Vici

Vici, kuva: Pirkko Harsia

Olen kehrännyt useamman bichon frisé -langan, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa sain käsiini coton de tuléar -karvaa. Karvanlähde on Vici, 4-vuotias leikkisä coton. Vici on emäntänsä Pirkon mukaan aktiivinen ja innostuva koira, joka on käynyt niin agility-, toko- kuin näyttelykurssit ja saavuttanut Suomen muotovalion arvon. Pirkko on aiemmin tehnyt huovutustyön Vicin karvoista, joten cotonkuitu soveltuu siis monenlaiseen käsityöhön!

Vicin kuituerä oli leikattua karvaa. Mukana oli hyvin eripituista karvaa ja valitettavasti pystyin käyttämään vain osan karvasta kehruuseen, sillä suurin osa erästä oli liian lyhyttä. Lyhyiden karvojen vuoksi karstaaminen oli vaikeaa, joten kehräsin lopulta langan ilman karstausta. Kehräys oli hidasta haasteellisen kuidun ja sotkuista irtokarvojen pöllyämisen vuoksi, mutta vaivan väärti, sillä valmis kaksisäikeinen lanka osoittautui kivaksi. Kehrätystä langasta irtoili vielä karvoja, mutta mäntysuopapesussa ja useassa huuhtelussa lanka huopui hieman ja kuivuttuaan se oli huomattavasti miellyttävämpää.

Valmista 100 % coton de tuléar -lankaa syntyi 165 grammaa.  Lanka on kauniin valkoista, paksua ja pehmeää. Pinta on eläväinen ja epätasainen. Lanka soveltuisi parhaiten asusteisiin tai tehostelangaksi vaikka neuleeseen.

 

Bichon frisé ja lammas

Elsa vartioi valmista bichon frise & lammas -lankaa

Sain isohkon karvaerän bichon frisétä kehrättäväkseni. Tilaaja toivoi, että kuitu kehrätään lampaanhahtuvan kanssa. Toiveena oli sukkalanka.

Kuitu oli hyvin pumpulista, mutta huopuvaa ja joukossa oli jonkin verran liian lyhyttä kuitua. Päätin kaivaa karstamyllyn esille ja yhden kesäpäivän karstasin karvaa pihalla. Bichon frise -karva oli yllättävän haastavaa karstata, sillä se ei meinannut asettua karstapiikeille vaan lenteli kaikkialle ympäristöön. Piha oli kuin pumpulin peitossa karstaussession jälkeen. Valmiit karstalepereet sen sijaan näyttivät lupaavilta ja tuntuivat hyvältä kehrättäessä.

Yhdistin kuituun lampaanhahtuvaa niin, että lopullisessa langassa sitä on n. 30-40 %. Kuidun vanumaisuuden ja lyhyyden sekä lammaslisän vuoksi säikeestä tuli paksuhkoa, liian paksua sukkalangaksi mutta kivaa muuten. Kehräsin langasta kaksisäikeistä Bliss-rukillani. Kehräys oli hidasta ja sotkuista, onneksi osan työstä pystyin tekemään ulkona.

Pesin langat mäntysuovalla ja huuhtelin järvivedellä. Pesu huovutti lankaa hieman, mikä estää lyhyen karvan irtoamisen valmiista langasta. Langasta tuli tiivistä ja kuivuminen kesti monta päivää. Bichon frise & lampaanhahtuva -lankaa syntyi n. 1 200 grammaa. Se on paksua, pehmeää ja upean valkoista. Parhaimmillaan asusteessa tai erittäin muhkeassa villapaidassa :).

Bichon frisé: Lotta, Cara ja Jade

Tanjan  bichon frisét, kuva: Tanja Minkkinen

Kehräsin ystäväni Tanjan bichon frisé -narttujen leikatusta karvasta lankaa. Tanja kertoo Lotta (8 v.), Cara (1 v.) ja Jade (4 v.)  koiristaan seuraavaa:

Tämä kolmen kopla saa halutessaan varsinaisen pyörremyrskyn kotona aikaan. Vanha rouva alkaa olla hyvin arvonsa tunteva, eikä ihan pienistä riehaannu. Jade on pesueen ujoin vieraita kohtaan, mutta pitää muut koirat terhakasti kurissa. Cara, meidän pieni pomppiva lumipallo - ikiliikkujaksikin voisi kutsua, ei päiväsaikaan viihdy paikallaan kahta sekuntia pidempään. Parasta puuhaa kaikkien mielestä ovat metsälenkit kuralammikoineen... heti naapurin kissojen jahtaamisen jälkeen ;)

Bichon frisén kuitu on pehmeää ja huopuvaa - lupaavan tuntuista. Usein nämä koirat trimmataan niin, että poistettava karva ei ole kovin pitkää, mikä asettaa haasteita kehräykselle. Tässäkin erässä suurin osa karvasta oli lyhyttä. Valikoin kehrättäväksi pisimpiä kuituja. En karstannut kuitua ja yritin kehrätä langan ilman lampaanhahtuvaa. Säikeen tekeminen oli vaikeaa, sillä säikeeseen oli pakko kehrätä voimakas kierre, jotta lyhyet karvat pysyivät siinä. Myös tasapainoisen langan kertaamisessa oli hankaluuksia, mutta lopputulos oli kuitenkin kiva. Pesin langan mäntysuovalla ja järvivedellä. Pesussa lanka vielä huopui ja muuttui pumpulisemmaksi. Valmista lankaa syntyi vajaat 100 grammaa.

Valmis 100 % bichon frisé -lanka on todella paksua ja pehmeää, puhtaanvalkeaa tehostelankaa. Irtokarvaa irtoaa jonkin verran. Kehrään parhaillani toista bichon frisé -erää, johon laitan lampaanhahtuvaa. Langat eroavat toisistaan ja tämä täysin koirankarvasta kehrätty lanka on pehmeämpää ja ylellisempää kuin lammassekoite.

Pesty 100 % bichon frisé -lanka

Kissa: Iida

Iida, kuva: omistaja

Raakakuitu

Kuitua käsikarstoilla

Ystäväni Petra toimitti minulle juuri edesmenneen Iida-kissan harjattua karvaa. Iida syntyi vuonna 1995 ja eli pitkän elämän Petran äidin kanssa. Iidan emä oli maatiaiskissa, mutta isästä ei ollut varmuutta, kertoo Petra. Luonteeltaan Iida oli laiskanpulskea omanarvontuntoinen kissa, joka viihtyi sisällä. Kesällä se ulkoili mökin pihapiirissä ja saalisti jokusen hiirenkin. Petran mukaan Iida harrasti mm. hissillä ajelua eli pyysi ulos ja kun äiti lähti sitä valjaissa viemään pihalle, Iida juoksi portaat alas kolmannesta kerroksesta ja istui hissin ovelle maukumaan :).  

Lanka rukin rullassa

Iidan karva oli hyvin hienoa ja keskipitkää. Kuitu tuntui huopuvan ihan käsissäni ja Petra sanoikin, että Iidaa piti harjata monta kertaa päivässä, jottei takkuja syntynyt! Osa raakakuidusta oli möykkyinä, joten karstasin kuidun. Käytin tällä kertaa käsikarstoja, sillä hieno kissankarva työstyi kevyesti niilläkin. 

Kehräsin kissankarvan lampaanhahtuvaan n. 50 %/50 % -suhteella, jotta sain pöllyävästä ja ohuesta kuidusta kestävämpää säiettä. Tein rukilla siitä kaksisäikeistä lankaa. Pesin vyyhdit koirashampoolla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen hiustenhoitoainetta, jotta valmiista langasta ei irtoaisi niin paljon irtokarvaa. 

Valmiissa langassa kissankarvan ylellinen tuntu hieman kärsii liitosta lampaanhahtuvan kanssa. Näin upea kuitu kannattaisi kehrätä 100 %:na, jos mahdollista. Valmis lanka on karheampaa kuin odotin, mutta siinä on kissankarvalle tyypillinen tuntu yhä. Kissa-lammas-sekoitelankaa syntyi 160 grammaa ja se soveltuu mielestäni parhaiten asustelangaksi tai vaikka pienten, lämpimien unisukkien materiaaliksi.

Pesty 50 % kissankarva-50 % lampaanhahtuva-lanka

Espanjanvesikoira: Hugo ja Elvis

Hugo, kuva: Mari Laasanen

Elvis, kuva: Mari Laasanen

Ystäväni Mari tarjosi minulle haasteen tilaamalla langan espanjanvesikoiriensa leikatusta karvasta. Hänen koiransa Hugo, 1,5-v. ja Elvis, 4-v. ovat mustavalkoisia espanjanvesikoirauroksia. Molemmat koirat on koulutettu homekoiriksi ja ne aloittavat työnsä ensi kuussa. Elvis harrastaa vapaa-ajallaan agilityä ja kilpailee maxi3-luokassa, Hugon tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rallytoko. Nämä espanjanvesikoirat rakastavat Marin mukaan uimista ja lelujen noutamista vedestä - Elvis sukeltaa esineitä pohjasta asti!

Kuitua karstamyllyssä

Espanjanvesikoirakarvaerä oli pesty ennen trimmausta. Kuitu vaikutti lupaavalle: pehmeää, kiharaa, tarpeeksi pitkää ja hyvin helposti huopuvaa. Yritin ensin kehrätä karvaa sellaisenaan, mutta homma osoittautui liian hankalaksi. Karstasin kuidun myllyllä ja siitä tuli hienoja levyjä.

Kehräsin langan Bliss-rukillani. Karstaamisesta huolimatta kuitu oli hyvin haastavaa kehrätä. Touhu alkoi sujua paremmin, kun ymmärsin, ettei tästä kiharasta ja huopuvasta karvasta saa tehtyä ohutta ja tasaista lankaa. Hyväksyin "möykyt" ja kehräsin säikeestä huomattavasti paksumpaa kuin edellisissä projekteissani. Tästä huolimatta kehräys oli hyvin hidasta ja säie katkesi helposti. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla.

Valmis 100 % espanjanvesikoiralanka on jännittävää. Se on paksua mutta pehmeää, hyvin epätasaista mutta vahvaa. Langan väri on hauskan kirjava. Lanka soveltuisi luultavasti parhaiten kaulaliinan tai yksinkertaisella mallilla tehtävään hartiahuiviin tai keeppiin. Valmista lankaa syntyi 500 grammaa ja se oli niin puhdasta, etten pessyt sitä. Mielenkiintoinen kuitu ja erikoinen projekti :).

Valmis espanjanvesikoiralanka

Afgaaninvinttikoira Paavo

Paavo, kuva: Molla Räsänen

Kehräsin ystävälleni Mollalle hänen upean afgaaninvinttikoirauroksensa Paavon (Int Nord Fi Se Dk Ee CH BruW-07 WW-12 Ingenue Prime Minizter) brindlen värisen, leikatun turkin. Karva oli puhdasta, silkkistä ja suurimmilta osin todella pitkää. Mukana oli hieman myös lyhyempää karvaa. Karstasin kuidun myllyllä. Kuitu käyttäytyi eri tavoin kuin aikaisempi afgaanikarva (ks. Seppo). Tämä huopui vähemmän, asettui nopeammin samansuuntaiseksi ja näin ollen oli myös helpompi karstata.

Leikattu afgaanikarva

Kehräsin karvan joulun välipäivinä Bliss-rukillani. Neljänä päivänä kehräsin lähes 20 tuntia! Kuitu oli haastavaa kehrätä, sillä käsissä karstattu karva huopui nopeasti ja muuttui vaikeasti selvitettäviksi palloiksi. Tiesin Mollan suunnitelmista neuloa langasta villapaita, joten yritin kehrätä kuidusta mahdollisimman kevyttä ja ohutta säiettä, jotta paidasta ei tulisi haarniskaa. Kehräsin ensin pidemmät kuidut ja lopuksi viimeisille rullille ohuemmat karvat. Eron huomaa selvästi valmiissa langassa.

Kertasin säikeen rukilla kaksisäikeiseksi löyhäkierteiseksi langaksi. Jätin langan pesemättä Mollan toiveesta ja sehän olikin jo hyvin puhdasta. Langasta tuli toiveeni mukaan kuohkeaa ja kevyttä, aivan erilaista kuin Seposta, jännittävä juttu! Lankaa syntyi 720 metriä ja reilut 600 grammaa. Valmis 100 % leikatusta afgaaninvinttikoirankarvasta kehrätty lanka on yllättävän pehmeää ja soveltuu varmasti villapaidan materiaaliksi. Odotan kovasti Mollan neuloman Paavo-paidan näkemistä :).

Pesemätön afgaaninvinttikoiralanka villapaitaa varten

Villakoira

Sain äitini ystävältä erän leikattua villakoiran karvaa, harmaata ja mustaa. Valitettavasti musta oli liian lyhyttä kehrättäväksi. Harmaa ei sekään ollut pitkää (alle 3 senttistä), mutta niin huopuvaa, että päätin kokeilla.

Karstasin karvat myllyllä, karstalevystä tuli paksu, mutta helposti katkeava kuidun lyhyyden vuoksi. Kehräsin villan Bliss-rukillani ja kehrääminen oli yllättävän helppoa, koska kuitu huopui ja venyi. Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla. Tuloksena oli oikein persoonallista ja kivaa lankaa, jossa on erikoinen tuntu pesemättömänä. Se on "silkkisen rasvaista" ja pehmeää.

Täytyypä hankkia villakoiraa lisää, näyttää ja tuntuu niin kivalle tämä lanka. Tästä karvaerästä tuli 70 grammaa valmista lankaa.

Afgaaninvinttikoira Seppo

Seppo, kuva: Marko Heinonen

Sain isomman erän harjattua Seppo-afgaaninvinttikoiraa ystävältäni Pirkolta. Karstasin karvat aiemmin myllyllä. Karstalevyistä tuli painavia ja tiiviitä.

Aluksi kehrääminen Blissillä tuntui työläältä, kun kuitu oli yhä karstaamisen jälkeen huopunutta ja tiivistä. Kun hajotin karstalevyt ohuiksi nauhoiksi, kehrääminen helpottui ja oli loppujen lopuksi oikein mukavaa. Kehrätessä karvan seasta tipahteli lattialle kaikenlaista metsän kasvillisuutta :).

Kertasin säikeet rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Langasta tuli hyvin paksua ja kerratessa rullat täyttyivät nopeasti. Jouduin myös säätämään jarrua useaan otteeseeen, kun valmis lanka painoi rullalla huomattavasti.

Pesty afgaaninvinttikoirankarvalanka

Valmis lanka oli vahvaa, pehmeää ja paksua. Pesin vyyhdit teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä-menetelmällä. Viimeisessä huuhteluvedessä oli loraus etikkaa. Pieksin märkiä vyyhtejä seinään kierteen tasoittamiseksi. Paksun langan kuivuminen kesti yllättävän kauan, kaksi vuorokautta.

Valmis, puhdas lanka on karkeampaa kuin pesemätön ja huopunutta: langat ovat kiinni toisissaan. Tämä paksu ja varmasti lämmin lanka soveltuisi loistavasti esimerkiksi jämäkän villatakin raaka-aineeksi. Pestyä 100 % afgaaninvinttikoiralankaa syntyi 300 grammaa.

Barbet Ami

kuva: Kristiina Joensuu

Viikonlopun projektina oli barbet-rotuisen Amin karvan kehrääminen - ensimmäinen isompi kehruu-urakkani. Amin turkki oli ajeltu ts. karva oli leikattua ja noin 5 senttiä pitkää. Karstasin sen aiemmin ja se tuntui helposti huopuvalta. Karvassa oli pehmeä tuntu ja se oli ihanan väristä!

Barbet-karvan kehräys vaati täsmälliset asetukset Bliss-rukissani. Kun karva oli suhteellisen lyhyttä ja hienoa, säie katkesi, jos veto oli liian kova tai kierrettä syntyi liikaa. Jouduin myös säätämään jarrua kehräyksen aikana, sillä valmis säie oli rullalla sen verran painavaa, että täyttyvä rulla vaati kovemman jarruvastuksen.

Valmis lanka vyyhdeillä

Karva oli pehmeää ja mukavaa kehrätä. Kehräsin monta tuntia samalta istumalta. Karva pöllysi aika lailla ja villasukkien pohjiin tarttunut irtokarva huopui kiinni sukkiin! Kertasin erän kaksisäikeiseksi langaksi.

Pesin valmiin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin kylmä-kuuma-kylmä-tekniikalla. Viimeiseen huuhteluveteen laitoin lorauksen etikkaa. Mätkin valmiita vyyhtejä taas seinille.

Kuivuttuaan lanka oli pörröistä, paksua, raskasta ja yllättävän karkeaa karvan pehmeyteen verrattuna. Ehkä tässä leikatun karvan ominaisuus paljastui: leikattu karva on terävämpi kuin harjattuna irrotettu karva. Tosi kiva lanka ja soveltuisi varmasti hienosti esim. niukan ja lyhyen, ryhdikkään jakun materiaaliksi. 325 grammasta karstattua villaa syntyi 310 grammaa 100 % barbet-lankaa.

Suuret kiitokset Kristiinalle tästä hienosta karvaerästä!