Kissa: Iida

Iida, kuva: omistaja

Raakakuitu

Kuitua käsikarstoilla

Ystäväni Petra toimitti minulle juuri edesmenneen Iida-kissan harjattua karvaa. Iida syntyi vuonna 1995 ja eli pitkän elämän Petran äidin kanssa. Iidan emä oli maatiaiskissa, mutta isästä ei ollut varmuutta, kertoo Petra. Luonteeltaan Iida oli laiskanpulskea omanarvontuntoinen kissa, joka viihtyi sisällä. Kesällä se ulkoili mökin pihapiirissä ja saalisti jokusen hiirenkin. Petran mukaan Iida harrasti mm. hissillä ajelua eli pyysi ulos ja kun äiti lähti sitä valjaissa viemään pihalle, Iida juoksi portaat alas kolmannesta kerroksesta ja istui hissin ovelle maukumaan :).  

Lanka rukin rullassa

Iidan karva oli hyvin hienoa ja keskipitkää. Kuitu tuntui huopuvan ihan käsissäni ja Petra sanoikin, että Iidaa piti harjata monta kertaa päivässä, jottei takkuja syntynyt! Osa raakakuidusta oli möykkyinä, joten karstasin kuidun. Käytin tällä kertaa käsikarstoja, sillä hieno kissankarva työstyi kevyesti niilläkin. 

Kehräsin kissankarvan lampaanhahtuvaan n. 50 %/50 % -suhteella, jotta sain pöllyävästä ja ohuesta kuidusta kestävämpää säiettä. Tein rukilla siitä kaksisäikeistä lankaa. Pesin vyyhdit koirashampoolla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen hiustenhoitoainetta, jotta valmiista langasta ei irtoaisi niin paljon irtokarvaa. 

Valmiissa langassa kissankarvan ylellinen tuntu hieman kärsii liitosta lampaanhahtuvan kanssa. Näin upea kuitu kannattaisi kehrätä 100 %:na, jos mahdollista. Valmis lanka on karheampaa kuin odotin, mutta siinä on kissankarvalle tyypillinen tuntu yhä. Kissa-lammas-sekoitelankaa syntyi 160 grammaa ja se soveltuu mielestäni parhaiten asustelangaksi tai vaikka pienten, lämpimien unisukkien materiaaliksi.

Pesty 50 % kissankarva-50 % lampaanhahtuva-lanka