Shelttiä ja lammasta

Frodo, kuva: Senja Matilainen

Pesemätön sheltti-lammas-sekoitelanka

Ystäväni Senja toimitti shetlanninlammaskoira Frodon harjattua karvaa kehrättäväkseni. Frodoa olen kehränyt aiemmin lampaanvillasäikeeseen sekoitettuna. Senjalla on tästä edellisestä langasta jopa ihanat neulotut shelttilapaset!

Tällä kertaa kehräsin säikeeseen lampaanhahtuvaa Senjan toiveesta. Shelttikuitu on mukavaa ja helppoa kehrätä, eikä tarvinnut karstausta. Kehräsin karvan kaksisäikeiseksi Bliss-rukillani. Valmista lankaa, joka odottaa vielä pesua, syntyi 75 grammaa. Siinä on n. 30-40 % lampaanhahtuvaa ja loput shetlanninlammaskoiraa. 100 % sheltti olisi vielä ylellisempää, mutta kiva lanka tämäkin on.

Terveiset Frodolle, joka kuuluu karvanluovuttajakoirieni aktiivijäseniin. Odottelen täällä seuraavaa karvanvaihtosessiotasi :).

Mittelspitz: Väinö

Väinö ja lanka, kuva: omistaja

Minulta tilattiin lanka mittelspitzin karvaerästä. Kuitu oli peräisin 6-vuotiaasta Väinö-mittelspitzista. Toiveena oli, että langasta voisi valmistaan vauvaneuleita ja että sekaan laitetaan lammasta, jotta lankaa syntyisi hieman runsaammin.

Raakakuitu

Säiettä rukin rullalla

Kuitu oli leikattua karvaa ja näin ollen huomattavasti karkeampaa kuin aikaisemmat kääpiöpystykorvien kuidut, joita olen kehrännyt. Kuidun pituus oli vaihtelevaa, mukana oli päällys- sekä alusvillaa. En karstannut kuitua, koska se oli suht' suoraa ja takutonta. Kehräsin karvan lampaanhahtuvan kanssa (n. 70 %/30 % -suhteella) rukilla kaksisäikeiseksi langaksi. Yritin tehdä ohutta ja pehmeää lankaa vauvaa ajatellen, mutta leikattu kuitu ei taipunut toiveisiini.

Pesin langan teatreeshampoolla ja huuhtelin lopuksi etikkaliemessä. Tasoitin kierteen seinään vyyhtiä hakkaamalla. 70 % mittelspitz - 30 % lammas -sekoitelankaa syntyi 240 grammaa. Valmis mittelpitz-lammaslanka on yllättävän paksua ja karkeaa. Tässä näkyy hyvin harjatun ja leikatun karvan ero: vaikka harjatusta karvasta saisi ohutta ja pehmeää luksuslankaa, toisen saman rodun edustajan leikattu karva tuottaa ihan erilaisen, paksun ja karkean lopputuloksen. Olin pettynyt siihen, etten onnistunut tekemään sitä, mitä tilattiin. Onneksi tilaaja kuitenkin hyväksyi langan. Ehkä siitä syntyy jotain muuta kuin vauvan pukineita.

Pesty mittelspitzlammaslanka

Kissa: Iida

Iida, kuva: omistaja

Raakakuitu

Kuitua käsikarstoilla

Ystäväni Petra toimitti minulle juuri edesmenneen Iida-kissan harjattua karvaa. Iida syntyi vuonna 1995 ja eli pitkän elämän Petran äidin kanssa. Iidan emä oli maatiaiskissa, mutta isästä ei ollut varmuutta, kertoo Petra. Luonteeltaan Iida oli laiskanpulskea omanarvontuntoinen kissa, joka viihtyi sisällä. Kesällä se ulkoili mökin pihapiirissä ja saalisti jokusen hiirenkin. Petran mukaan Iida harrasti mm. hissillä ajelua eli pyysi ulos ja kun äiti lähti sitä valjaissa viemään pihalle, Iida juoksi portaat alas kolmannesta kerroksesta ja istui hissin ovelle maukumaan :).  

Lanka rukin rullassa

Iidan karva oli hyvin hienoa ja keskipitkää. Kuitu tuntui huopuvan ihan käsissäni ja Petra sanoikin, että Iidaa piti harjata monta kertaa päivässä, jottei takkuja syntynyt! Osa raakakuidusta oli möykkyinä, joten karstasin kuidun. Käytin tällä kertaa käsikarstoja, sillä hieno kissankarva työstyi kevyesti niilläkin. 

Kehräsin kissankarvan lampaanhahtuvaan n. 50 %/50 % -suhteella, jotta sain pöllyävästä ja ohuesta kuidusta kestävämpää säiettä. Tein rukilla siitä kaksisäikeistä lankaa. Pesin vyyhdit koirashampoolla ja laitoin viimeiseen huuhteluveteen hiustenhoitoainetta, jotta valmiista langasta ei irtoaisi niin paljon irtokarvaa. 

Valmiissa langassa kissankarvan ylellinen tuntu hieman kärsii liitosta lampaanhahtuvan kanssa. Näin upea kuitu kannattaisi kehrätä 100 %:na, jos mahdollista. Valmis lanka on karheampaa kuin odotin, mutta siinä on kissankarvalle tyypillinen tuntu yhä. Kissa-lammas-sekoitelankaa syntyi 160 grammaa ja se soveltuu mielestäni parhaiten asustelangaksi tai vaikka pienten, lämpimien unisukkien materiaaliksi.

Pesty 50 % kissankarva-50 % lampaanhahtuva-lanka

Kani: Reino

Reino, kuva: Niina Alanko

Reino, kuva: Niina Alanko

Sain ystävältäni Niinalta hänen Reino-kaninsa leikattua karvaa. Reino on 2-vuotias leijonanharjas-angoramixaus. Niinan mukaan karva tuskin vastaa täysin angorakarvaa, vaikka minulle, kaneista mitään tietämättömälle, karva olisi mennyt täydestä angorakuidusta :). Reino tuli Niinalle aikoinaan melkoisena takkupallona, koska asui edellisessä elämässään tallikanina täysin hoitamatta. Reinon turkki vaatii leikkauksen 3-4 kuukauden välein, jottei se takkuunnu, kertoo Niina. 

Tämä oli ensimmäinen kaniprojektini. Kuitu oli muutaman sentin mittaista, erittäin hienoa ja pöllyävää. Opin heti, että kania kehrätään jatkossa lämpiminä kesäiltoina ulkona, ei pakkasiltoina olohuoneessa. Kehräys oli haastavaa pöllyävän, sähköisen ja joka paikkaan tunkeutuvan kuidun vuoksi. Kehräsin Reinon karvan ilman karstausta Bliss-rukillani kaksisäikeiseksi langaksi. Kuitu oli niin lyhyttä, että yhdistin sen lampaanvillahahtuvaan siinä toivossa, että hahtuva sitoisi tämän ohuen karvan säikeeksi. 

Kuitu ja hahtuva säikeellä

Valmis lanka pöllysi yhä ja päätin pestä sen, vaikka kuitu vaikutti puhtoiselta ja ei-rasvaiselta verrattuna koirakuituihin. Pesin kanilangan koirashampoolla ja viimeiseen huuhteluveteen laitoin hieman hiustenhoitoainetta. Aine sitoikin kuituja yhteen ja kuivunut lanka ei pudota karvaa enää samalla tavoin kuin pesemätön lanka. 

Valmiissa langassa on n. 50 % angoramixkania ja n. 50 % lampaanhahtuvaa. Siinä on yhä angoramainen, silkkinen luonne. Ihana lanka pieneen asusteeseen, tosin ihan lähelle mustaa villakangastakkia en tätä uskaltaisi laittaa ;). Valmista lankaa syntyi 75 grammaa. Todella mielenkiintoinen projekti ja Niina lupasi minulle Reinoa kesäkehräyksiä varten lisää.

Pesty angoramixkani-lammaslanka

Luonnonvärjäystä

Luonnonväreillä värjätyt koirankarva-, lampaan- ja alpakanvillalankani

Osallistuin viime viikonloppuna Jyväskylän kansalaisopiston Luonnonvärjäys-kurssille. Kurssi pidettiin Kiviniemessä, joka on kansalaisopistolaisyhdistyksen upea kesäpaikka Tuomiojärven rannalla. Olosuhteet olivat loistavat ulkona puuhaamiselle: reilut 15 astetta lämmintä ja puolipilvinen taivas. Heti kurssin jälkeen keli nimittäin muuttui todella kylmäksi ja sateiseksi, joten meillä oli hyvä tuuri. Kurssin vetäjänä toimi tekstiilitaiteilija ja opettaja Ulla Lapiolahti, joka vakuutti minut osaamisellaan ja luovalla otteellaan.

Teimme pihamaalle tulisijoja kasaamalla tiilistä yksinkertaisia kolmiseinäisiä ja kaksikerroksisia rakennelmia. Kun koivuhalot syttyivät, asetimme tulisijan päälle järvivedellä täytetyn ison alumiinikattilan ja ryhdyimme keittämään kasveista väriliemiä sekä esipuretusliemen. Olimme etukäteen sopineet, mitä kasveja kukin tuo - itse keräsin pietaryrttiä, nokkosta ja koristevadelmaa.

Kasveilla ja vedellä täytetty kattila kuumennettiin 80 asteeseen, jonka jälkeen lämpö pidettiin vähintään näin korkeana tunnin ajan. Sen jälkeen kasvinosat siivilöitiin pois ja alunapurete lisättiin kuumaan liemeen. Tämän jälkeen liemi jäähdytettiin, sillä villakuituja ei ole hyvä laittaa kuumaan nesteeseen. 

Kun liemi oli viileää, lisäsimme kattilaan vettä ja lankavyyhdit, jotka pujotettiin haltialangasta keppiin roikkumaan. Taas väriliemen lämpö nostettiin 80 asteeseen joitain poikkeuskasveja lukuunottamatta ja lankojen annettiin värjäytyä tunnin ajan. Lankoja liikuteltiin aika ajoin tasaisen värjäystuloksen saavuttamiseksi.

Jännittävin vaihe oli, kun vyyhdit nostettiin väriliemistä ja asetettiin narulle jäähtymään. Uskomattoman monen sävyisiä lankoja syntyi samasta liemestä riippuen langan laadusta! Kaupan lankoihin väri tarttui voimakkaammin kuin esimerkiksi minun kehräämiin koira-, alpakka- ja lammaslankoihin. Emme huuhdelleet lankoja indigovärjäystä lukuunottamatta, sillä vahvemman värinkestävyyden kannalta ne kannattaa huuhdella vasta muutaman päivän päästä värjäyksestä. Värjäsimme myös esipuretettua lankaa, jotka esipuretimme alunalla ensimmäisenä iltana.

Luonnonkasveista käytimme pietaryrttiä, nokkosta, käpyjä, marja-aroniaa, horsmaa, koivua, kanervaa, suopursua, puna- ja keltasipulia, koristevadelmaa, lupiinia ja havuja. Pääsimme kokeilemaan myös harvinaisempaa, pellolla kasvatettua morsinkoa. Tilatuista väreistä kokeilimme krappijuurta, kokenillikirvaa sekä indigoa, joka vaati ihan omanlaisensa hapetusvärjäysmenetelmän.

Saimme aikaan valtavan hienoja värejä. Olin yllättynyt kuinka upeita ja voimakkaita värjäystuloksia syntyi tienpenkkojen "rikkaruohoista".  Värjäsin eri koiraroduista kehräämiäni lankoja sekä rasvaista lampaanvilla- sekä alpakkalankaa, jotka kehräsin kurssipäiviä vastaavina iltoina ja öinä. Innostuin värjäämisestä kovasti ja aion aloittaa värjäämisen kotipihassani. Kurssilla käytettyjen kasvien lisäksi lisäksi luonnosta löytyy vielä paljon muitakin mielenkiintoisia värinantajia, mm. sienet, käävät ja jäkälät.   

Todella intensiivinen ja antoisa viikonloppu! Nyt vain lankaa kehräämään, jotta on taas värjättävää :).

Suomenhevonen: Sevina

Sevina ja Eevi, kuva: Anne Hakala

Hevosen karvaa ja hahtuvakiekko

Ystäväni Anne toi minulle jo kevään karvanlähdön aikaan tyttärensä Eevin omistaman Sevina-suomenhevostamman harjattua karvaa. Sevina on 8-vuotias tamma, väriltään rautias ja se asuu pihatossa.

Talvikarva oli hevosenkarvaksi yllättävän pitkää sekä jäykkää ja liukasta. Mukana oli hieman pehmeämpää pohjavillaa. Päätin kehrätä karvan luonnonvalkeaan lampaanvillahahtuvaan Bliss-rukillani. Hahtuvan avulla sain liukkaan hevosenkarvan edes jotenkin taipumaan säikeeksi. Jouduin tekemään säikeeseen voimakkaan kierteen, jotta karvat pysyivät siinä. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Suomenhevos-lammas-lanka

Valmista suomenhevos-lammas-lankaa syntyi 230 grammaa. Hevosta langassa on n. 70 % ja lammasta 30 %. Lanka on karkeaa, vahvaa ja paksua. Irtokarvaa tippuu valmiista langasta jonkun verran. Väriltään lanka on todella kaunis, punertava. Annen kanssa mietimme, että lankaa voisi käyttää tehosteena neuleeseen, esimerkiksi kaula- tai hartiahuivin reunaan tai villasukkien varteen. Odotan mielenkiinnolla, mitä luova Anne langasta saa aikaiseksi :).

Hevosenkarva on hyvin haasteellinen kehrättävä, koska se ei huovu yhtään ja on hyvin jäykkää. Hauska - ja sotkuinen - kesäprojekti joka tapauksessa!

Pumi: Pate ja Eke

Eke ja Pate, kuva: Jetta Ilves

Ystäväni Jetta tilasi langan pumiurostensa Paten ja Eken karvasta. Jetan mukaan nämä pumit ovat hyperaktiivisia, erittäin äänekkäitä paimenkoiria, jotka ovat aina kaikessa mukana. Mikään lenkki ei väsytä näitä kaveruksia niin paljoa, etteivät ne lähtisi vielä paimentamaan hevosia laitumelle viennin yhteydessä, kertoo Jetta.

Pumin karva ja lammashahtuva

Pumin raakavilla oli lyhyttä (1-4-senttistä) ja karkeahkoa. Osa erästä oli harjattua, suurin osa leikattua karvaa. Lyhyyden vuoksi en karstannut ja kehräsin karvan harmaaseen lampaanhahtuvaan. Kehrätessä huomasi hyvin leikatun ja harjatun karvan eron: harjattu oli huomattavasti helpompaa kehrätä ja kiertyi säikeelle helpommin, leikattu jäi törröttämään säikeestä ja irtosi helposti. Jouduin tekemään kierteestä tiukahkoa, jotta karvat tarttuivat säikeeseen. Tämän karvan kehrääminen oli sotkuista hommaa, onneksi sain kehrätä sen pihalla. Irtokarvaa lenteli ja tarttui kaikkialle.

Kertasin langan kaksisäikeiseksi. Valmis lanka on paksua, karkeahkoa ja siitä irtoaa karvan lyhyyden vuoksi irtokarvaa. Koska karva oli puhdasta, en pessyt lankaa, mutta paukutin vyyhtiä roskista vasten, jotta sain irtokarvaa pois. Ennustan kyllä, että myös neulominen tulee olemaan sotkuista puuhaa, sillä irtokarvaa irtoaa yhä.

Valmista pumilammaslankaa syntyi 230 grammaa. Pumia langassa on n. 70 % ja lammasta n. 30 %. Tästä langasta voisi neuloa jotain paksua, vaikka tossut tai hatun. Kiva projekti harvinaisesta rodusta :).

Pumilammaslankaa auton konepellillä

Shelttilapaset

Shelttilammaslapaset, kuva: Senja Matilainen

Kehräsin ystävälleni Senjalle shetlanninlammaskoira-lammaslankaa juhannuksena. Langassa on puolet koiraa ja puolet lammasta. Sheltin karva on peräisin Senjan omasta Frodo-koirasta. Senjan äiti neuloi Senjalle langasta lapaset. Näyttävät todella houkuttelevilta, jopa näin helteen keskellä :).

Musta lammas

Musta lammas etualalla, kuva: Nina Kivilahti-Mäkinen

Ystäväni Nina antoi minulle kahden lampaansa kerityt villat. Toinen villaerä oli hienon tummanruskeaa, jossa karvanpäät olivat oranssinruskeita. Lammas on väriltään kuitenkin musta, kertoi Nina, vaikka veikkasin jotain eksoottisempaa :).

Karstasin raakavillan karstamyllyllä. Osa villasta oli sen verran roskaista, että jätin sen käyttämättä. Karstaus teki lampaanvillasta huomattavasti helpomman työstää kehrätessä (vrt. aikaisempi lampaanvilla, jonka kehräsin karstaamatta). Villassa oli vielä roskia, mutta kehräys oli helppoa lampaanvillan joustavien ominaisuuksien ansiosta. Kehräsin erän kaksisäikeistä lankaa.

Langat likoamassa

Pesin langan astianpesuaineella ja siitä lähtikin paljon rasvaa. Huuhtelin kylmällä vedellä ja tasoitin kierrettä hakkaamalla märkiä vyyhtejä roskispönttöä vasten. Kuivatin vyyhdit auringossa. Lankaa syntyi 350 grammaa, mutta raakavillaa on vielä jäljellä.

Kuivumassa lammasta ja koiraa

Valmis 100 % mustan lampaan villalanka ei poikkea niin voimakkaasti pesemättömästä langasta kuin valkoinen. Se on kauniin suklaanruskeaa ja soveltuu mainiosti esimerkiksi sukkalangaksi. Vein Ninalle kiitokseksi toisen vyyhdin ja siitä kuulemma valmistuukin juuri villasukat.

Pesty mustan lampaan villalanka

Portugalinvesikoira: Nappi

Nappi, kuva: Heli Vaija

Raakakuitu

Ystäväni Heli lähetti minulle nuoren portugalinvesikoiranarttunsa Napin leikattua karvaa. Raakavillaa oli n. 400 grammaa. Se oli lyhyttä (1-3 cm), puhdasta, pehmeää ja kikkaraa. En lyhyyden vuoksi edes yrittänyt karstata villaa vaan ryhdyin kehräämään Blissillä.

Koska kuitu oli lyhyttä, kehräsin sen harmaaseen lampaanvillahahtuvaan. Tästä huolimatta kehrääminen oli todella hidasta ja haastavaa. Oli vaikea saada lyhyt karva pysymään kierteellä, vaikka se tuntuikin huovuttuvalta. Yritin valikoida pisimpiä kuituja ja tein valmista, kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa vain 240 grammaa. Jätin langan pesemättä, koska kuitu oli niin puhdasta.

Lampaanhahtuva ja koirankarva

Valmis lanka portugalinvesikoirasta (n. 70 %) ja lampaasta (n. 30 %) on paksua, möykkyistä ja yllättävän pehmeää leikatuksi karvaksi. Väri on hieno. Tämä lanka soveltuu tehostelangaksi vaikka kaulahuiviin.

Portugalinvesikoira-lammaslanka

Vesikoirarotujen karva näyttää olevan hyvin haasteellista. Aiemmin hikoilin espanjanvesikoiran kanssa ja nyt portugalilainen vastine pisti taitoni koetukselle. Ilmeisesti karvanlaatu, kiharuus ja lyhyys ovat vaikea yhdistelmä, vaikka kuitu tuntuu käteen muokkautuvalta. Jos joskus saan jostain oikein pitkää (>5 cm) vesikoiran karvaa - liekö sellaista olemassakaan -  yritän vielä uudelleen :).

Shelttiä ja lammasta

Frodo, kuva: Senja Matilainen

Ystäväni Senja on kerännyt harjattua karvaa shetlanninlammaskoira Frodostaan. Hänellä toimitti Frodon karvan ohella minulle jätesäkillisen lampaan raakavillaa. Senja tilasi minulta langan, jossa on puolet shelttiä ja puolet lammasta sekä tämän lisäksi 100 % lampaanvillalankaa.

Otin karvat juhannuksenviettoon mukaan mökillemme Etelä-Karjalaan. Unohdin karstamyllyn kotiin reilun 200 kilometrin päähän ja hetken mietin juhannuspäivänä, mistä ihmeestä rakennan karstan, kun kaikki rautakaupatkin ovat kiinni. Päätin kokeilla lampaanvillan kehräämistä karstaamatta. Shelttikarva ei karstaa tarvinnutkaan, mutta lammas näytti aika haasteelliselta.

Kehräystä laiturilla

Pestyt langat kuivumassa

Lampaanvillan kehräys onnistui yllättävän hyvin ilman karstausta. Villa oli hyvin roskaista ja aika likaista, mutta kehräsin sitä ulkokuistilla ja laiturilla. Suurin osa roskista irtosi kehräyksen ja kertauksen aikana, mutta roskat hidastivat työskentelyä huomattavasti.

Kehräsin nyt ensimmäistä kertaa lampaan raakavillaa ja yllätyin kuinka rasvaista se oli. Lampaanvillaa oli kuitenkin helppo kehrätä sen jouston ansiosta. Ensimmäisen lammaslankaerän jouduin kertaamaan kahteen kertaan, sillä huomasin, ettei lammas tarvinnut yhtä voimakasta kertausta kuin koira, toisin sanoen langasta tuli ensin ylikerrattua. Sain langan tasapainotettua ajamalla sen kerran rukilla läpi kehräyssuuntaan.

Sheltti-lammaslankaa (50%/50%) syntyi 90 grammaa ja 100 % lampaanvillalankaa reilu 500 grammaa. Pesin langat astianpesuaineella rasvan poistamiseksi ja huuhtelin kylmällä kolmeen kertaan. Lanka muuttui täysin, kun rasva lähti pois! Väri vaaleni ja kuiva lanka keveni huomattavasti. Valmis lanka painoi n. 50 grammaa vähemmän eli painosta lähti pois lähemmäs 10 prosenttia!

Valmis shelttilammas- ja lammaslanka näyttävät ja tuntuvat aika samanlaisilta - vain sheltin tummempi väri erottaa vyyhdit toisistaan. Tässä on mitä mainioin sukkalanka ja Senjan mukaan langat menevätkin lahjoiksi sukkien neulojille.

Lampaanvillalanka

Sheltti-lammaslanka

Poni: Kessu

Kessu, kuva: Jessica Varjonen

Raakakuitu

Ystäväni Janita omistaa valloittavan 11-vuotiaan Kessu-poniruunan, joka on oikealta nimeltään Sommertraum ja rodultaan sekä väriltään pinto. Kessu vaihtaa hieman turkkinsa väriä kesäisin ja talvisin. Näin keväällä se heittää muhkean talvikarvansa pois ja Janita on sitä minulle kärsivällisesti jaksanut kerätä ponia harjatessaan. Myös hevoshieroja Reine vauhditti karvanpoistoa hieroessaan ponia eräänä päivänä :).


Ponisäiettä rukissa

Minulla on muutama hevoskarvasatsi odottamassa, mutta tämä oli ensimmäinen erä harjattua eikä klipattua karvaa. Karvan pituus näytti lupaavalta (n. 3-4 cm). Karva oli pääosin päällyskarvaa, joka ei huopunut ollenkaan, joten en edes yrittänyt karstata sitä.

100 % poninkarvalangan kehräys ei onnistunut karvan liukkauden ja lyhyyden vuoksi, joten sekoitin säikeeseen kehräysvaiheessa harmaata lampaanhahtuvaa. Kehräsin ja kertasin langan kaksisäikeiseksi Blissillä. Kehräys oli todella sotkuista touhua ja en suosittele kehräämään hevosenkarvaa olohuoneessa… Karvoja löytyi ja tulee löytymään ihan joka paikasta, sillä ne sähköisinä tarttuivat herkästi kaikkialle.

Haastavan kehräyssession tuloksena syntyi ensimmäinen hevos- tai oikeastaan ponilankani, jossa on mukana noin 40 % lampaanvillaa. Valmista lankaa syntyi 115 grammaa ja se on paksua, yllättävän pehmeää. Irtokarvoja irtoilee pesemättömästä vyyhdistä aika lailla, mutta uskon pesun parantavan langan laatua. Tämä hauska ponilanka sopisi tehosteeksi neuleisiin tai vaikka sukanvarsiin.

Pesemätön poni-lammaslanka