Samojedi Nalle

Nalle juuri pestynä. Kuva: Sirpa Vimpari.

Vihdoinkin pääsin kehräämään! Sain nautiskella luksuskuidusta, sillä kehrättäväni oli reilu erä samojedinkoiran karvaa. Karva on peräisin 5-vuotiaasta samojediuros Nallesta. Nallen emäntä Sirpa kertoo, että tällä hänen ja aikuisen poikansa omistamalla samojedilla on todella lämmin ja paksu turkki. Sirpan mukaan: "Nalle viihtyy hyvin ulkona, eikä kavahda lenkillä käyntiä -35 asteen pakkasessakaan, mutta pärjää hyvin sisälläkin. Hän onkin ihan sisäkoira. Nalle on erittäin ystävällinen sekä seurallinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Mielipuuhia hänellä on rapsutusten kerjääminen sekä vastaanottaminen, juuston syönti ja lenkkeily."


Nallen karva oli pääosin harjattua. Kuitu oli takutonta ja tarpeeksi pitkää, joten sain sen kehrättyä ilman karstausta. Mukana oli jonkin verran lyhyttä kuitua, minkä vuoksi kierteen vahvuus hieman vaihtelee valmiissa langassa. Kertasin langan kaksisäikeiseksi kehräyksen jälkeen.

Pesin valmiin langan astianpesuaineella ja huuhteluveteen lorautin tilkan etikkaa. Lanka kirkastui pesussa selvästi. Valmista 100 %:sta samojedilankaa syntyi reilut 600 grammaa. Se on todella pehmeää, lämmintä - aivan kuten Nallen turkkikin. Todellista luksuslankaa, josta voisi neuloa vaikka ylellisen, paksun villapaidan.

Samojedi: Unto

Unto, kuva: Meri Stenius.

Unto, kuva: Meri Stenius.

Pakkaset ovat pitäneet minut koko alkuvuoden sisätiloissa, mutta onneksi aina voi kehrätä! Monta projektia odottaa työstämistä, kaikkein sotkuisimmat säästän kesälle ja ulkokehräykseen ja olohuoneeseen kelpuutan siistimmät karvaerät.

Sain kehrättäväkseni Merin 6-vuotiaan samojedinkoira Unton harjattua karvaa. Kehräsin alkukesästä niin ikään samojedilankaa ja ihastuin jo silloin tähän rotuun. Unto ei pettänyt odotuksia. Kuitu oli erittäin hienoa, pitkähköä ja ei vaatinut karstausta. Kehräsin karvan kaksisäikeiseksi langaksi Bliss-rukilla. Kuitu oli niin laadukasta, että sain kaiken käytettyä.

Uskollisesti palvellut, isäni tekemä viipsinpuu napsahti poikki, kun tein isoja vyyhtejä tästä langasta. Kuvassa näkyy, kuinka sukkapuikko vääntyy poikkipuun sijaisena. Poikkipuut joutuvat hurjalle rasitukselle, vaikkei lankaa olisikaan vielä paljoa puulla.

Samojedilanka tuntui rasvaiselta kuten suomenlapinkoirankin lanka. Pesin lankavyyhdit mäntysuovalla ja lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Pieksin märkiä vyyhtejä pakkasessa talon seinään tasoittaakseni kierrettä. Lanka tarvitsi pitkän kuivumisajan ja vyyhdit viihtyivätkin lämpimän pönttöuunin kupeessa useamman päivän.

Valmis 100 % samojedinkoirakarvalanka on todella pehmeää, lämmintä ja ylellistä, puhtaanvalkoista luksuslankaa. Se on suht' tasaista ja ohuehkoa. Lankaa syntyi 1 200 grammaa ja siitä syntyy kuulemma ainakin pipoja Unton perheenjäsenille. Tästä toki riittäisi raaka-aineet vaikka lämpöiseen neuleeseen. Ihana pakkaspäivien projekti!