Värttinä, rakastettuni!

Olen harjoitellut joka ilta kehräämistä. Vuoroin värttinällä, vuoroin perinnerukilla. Rukin kanssa minulla on ongelma: kierrettä tulee liikaa eikä säie kierry rullalle. Vaihtelin rullia, kehriä ja lyhtyjä. Ihme kyllä, mummoni rukin lyhty, jossa luki "KERTAA TÄLLÄ" toimi parhaiten. Silti rukilla kehräyksestä on ilo kaukana. Minun rukkini taitaa olla Wanha Rouwa sieltä kiukkuisimmasta päästä.

Sen sijaan olen hurahtanut täysin värttinään. Kehrään jo koirankarvaakin onnistuneesti. Työ on hidasta, mutta niin antoisaa. Minua viehättää kehruumenetelmä: se on aivan erilainen tekniikka kuin aiemmin harrastamani käsityömuodot. Sormilla pitää tuntea kuitu ja kierre. Silmät ovat ikäänkuin sormenpäissä. Kehrätä voisi varmasti silmät kiinni! Voimaa ei tarvita, mutta ajoitustaitoa ja tuntumaa on harjoiteltava.

Kehrään nyt Pirkon britti-värttinällä, kun minulla ei ole vielä omaa. Täytyy tilata pian sellainen oma.