 |
| Rós ja Ardal, Glen of Imaalin terrierit, kuva: Janne Leino |
Ystäväni
Janne on aktiivinen glenniharrastaja ja hänen koiransa ovat menestyneet hienosti myös näyttelykehissä. Sain Jannelta pussillisen Glen of Imaalin terrierin karvaa, joka oli peräisin hänen vehnänvärisistä
Rós ja
Ardal glenneistään.
Karstasin raakakuidun myllyllä ja suht' karkeasta karvasta tuli yllättävän hyviä levyjä. Kehräsin keskimitaltaan n. 5-senttisen kuidun Blissillä ja homma onnistui karvan karkeudesta huolimatta ilman lampaanvillaa. Sen verran karkeaa kuitu oli, että koko erän kehrättyäni, käteni olivat pienillä rakkuloilla.
Kertasin langan kaksisäikeiseksi rukilla, tosin loppuerään kokeilin ketjukertausta ja sain aikaa tasapainoisempaa kolmisäikeistä lankaa. Ketjukertaus oli alkuun hidasta, mutta sen avulla sain yhdelle rullalle jääneen säikeen kolmisäikeiseksi.
 |
| Pesemätön glennilanka |
 |
| Raakakuitu karstamyllyssä |
Valmis 100 % glennilanka on kaunista, aika karkeaa ja keskipaksuista. Sitä syntyi 185 grammaa. Langassa on sama silkkinen tuntu kuin raakakuidussa. Karkea karva pysyy yllättävän hyvin langassa. Saa nähdä, muuttuvatko ominaisuudet pesussa, mutta näin pesemättömänä lanka kelpaisi vaikka töppösiin tai napakkaan takkiin raaka-aineeksi. Kiva projekti!
Mun tätini kehräsi 70-luvulla myös koiranvilla lankaa mun cocerspanielin karvoista, mutta kehräsi sekaan myös lampaan villaa. Rauha-täti kertoi, että koiranvilla langasta tehnyt tuotteet auttoivat reumatismiin. Sitä en tiedä auttoiko lanka oikeasti, mutta kauniita villatuotteita tänini sai aikaan. Pitäisikö minukin alkaa kerätä nyt 4 omistamani glennin karvaa talteen???? Tiina
VastaaPoistaKerää ihmeessä, Tiina. Kuulin, että Venäjällä koirankarvatuotteita myydään apteekissakin. Pehmeä pohjavilla on lämpöisempää kuin päällyskarva ja helpompaa kehrätä ilman lampaanvillaa, mutta onnistui tämä erä, vaikka seassa oli päällyskarvaakin.
Poista