18. lokakuuta 2015

Suomenlapinkoira: Hilla, osa II


Hilla, kuva: Ruska Schönberg


Ruskan Hilla-narttu on tuttu karvantuottaja, kehräsin ensimmäisen kerran tämän suomenlapinkoiran karvaa keväällä 2014. Tällä kertaa sain Ruskalta hieman suuremman erän Hillan harjattua karvaa.

Kuitu oli takutonta ja hienoa, joten kehräsin sen Bliss-rukillani karstaamatta. Ihana työstää pitkästä aikaa helppoa karvaa! Kuidusta olisi saanut hyvin ohuttakin säiettä ja tavoittelin sukka-/lapaslangan paksuutta. Kertasin langan kaksisäikeiseksi.

Pesin langan teatreeshampoolla. Yllätyksekseni märkä ja kuivunut (!) lanka tuoksui voimakkaan makealle. Viime kerralla en pessyt lankaa, mutta huomasin, että raakakuidussa oli parfyyminen tuoksu. Pestyn langan tuoksu oli sen verran voimakas, että pesin sen uudelleen. Pesusta ja etikkahuuhtelusta huolimatta makeahko tuoksu säilyi langassa, erikoista! Tämä Hilla on kyllä varsinainen tuoksukoira :).

Valmista 100 % suomenlapinkoiralankaa syntyi 190 grammaa. Se on tasapainoista, ohuehkoa, pehmeää ja lämmintä - suomenlapinkoiraa parhaimmillaan. Lanka soveltuu asusteisiin esim. sukkiin, lapasiin, pipoon tai huiviin, isommasta erästä voisi neuloa vaikka paidan. Suosikkirotuni!




2 kommenttia:

  1. Vaikka tämä on jo vanha postaus, niin pakko tulla kommentoimaan, että meidän edellisen suomenlapinkoiran otsa tuoksui vienosti makean kukkaiselle ja tuoksu voimistui märkänä. Tämä on kuulema ihan kohtuu yleistä lappareilla. Meidän nykyisen lapinkoiran otsa taas ei tuoksu, mutta tuli lämpimät muistot mieleen <3

    VastaaPoista
  2. Jännittävää! Omalle kohdalle ei ole sattunut tuoksukoiria.

    VastaaPoista